rv 31+3

Tänään saatiin haravointiurakka päätökseen. Tai oikeestaan jäi vielä yksi nurkka, kun oli niin kovin märkää. Välillä piti huilahtaa, mutta minkäs teet kun himo puutarhanhoitoon on hirveä jo ensikevään metreillä. Siinä haravoidessa saa paljon uusia ideoita mieleen puutarhan parantamiseen..

Käytiin viikonloppuna anoppilassa ja samalla Torniossa 30-vuotisjuhlissa. Olihan siellä sitten pikkunen elämänalku. Oli syntynyt rv 34 äidin saadessa raskausmyrkytyksen ja oli ollut keskoskaapissa kuukauden verran. Nyt oli 3 kuukautinen ja aivan vastasyntyneen näköinen! Hurjan söpö ja pieni vauva. Itkua vaan tuli paljon ja tuli mieleen Mean parikuukautisena alkanut itkumaratooni..

Vointi on ok. Tuossa tytön kanssa otettiin Vappupäikkärit. Lauantainakin oli koko päivä ihan pökkeröinen olo, kun sai nukkua puoli yhdeksään!!! Ihmeellistä, en muista koska viimeksi olisin niin pitkään nukkunut. Eilinen (Vappuaatto) oli palkallinen vapaapäivä ja aivan mahtavaa saada olla kotosalla näinkin pitkään. Äitiyslomaan ei ole enää pitkä aika..

Välillä tuntuu että vauva yrittää kääntyä, minä kädellä yritän estellä. Sattuu vatsaan mielettömästi kun työntää peppuaan ulos kyljestä. Hikka on lisääntynyt raukalla, kolmekin kertaa päivässä saattaa hikkailla. Noissa juhlissa join yhden zero-limun ja tuntui heti että yrittää närästää. Sitä ei ole vielä ollutkaan tässä raskaudessa, ei Mean aikanakaan kuin kerran.

Rv 30+6

Eilen kävivät kuvaamassa Vauva-lehteä varten ja oli kyllä melko ihmeellinen tilanne/tunne, kun eihän mua sillä tavoin yleensä olla kuvattu. Näpsivät paljon kuvia, toivottavasti edes jotkut onnistuvat ja näytän siedettävältä lehdessä..

Aika hyvin tyttö ja koirakin olivat kuvissa. Leikkivät omia leikkejään ja koirakin on ihmeen hyvin rauhoittunut, taitaa johtua tuosta leikkauksesta. Ehkä siitä oli sittenkin hyötyä.

Täytyy muuten mainita, että kyllä isoimmissa kaupungeissa on hyvä, jos ja kun on tarpeeksi tarjontaa äitiysvaatteista. Mä kävin tuohon kuvaukseen etsimässä jotain täältä ja ainoat vaihtoehdot oli H&M:n kitunen nurkkaus, jossa on lähinnä kokoa 36-38 ja tarjolla mustaa, ruskeaa ja vaaleanpunaista! Miksi äideillä pitää aina olla päällä vaaleanpunaista? Toinen liike joka tarjoaa äitiysvaatteita on kalliimman puoleinen Nicky&Nelly. Sieltä olen kyllä muutaman Mama.liciousin paidan ostanut, lähinnä ALE-rekistä. Harmittaa kyllä kun täytyy näinkin pieneksi ajaksi ostaa uudet vaatteet.

Mea lähti etukäteen Vapun viettoon miehen vanhemmille, fammun ja fafan luo. Me lähdetään huomenna perässä. Kipu (vihlonta) on vähentynyt huomattavasti. Tiä sitten mitä se oli.

Alkaa muuten olla hieman vaivalloinen olo jo, kun ei enää taitu niin hyvin. Vatsanympärys on navan kohdalta 119 cm ja napa on aikoja sitten pullahtanut ulospäin. Työkaverit jaksaa puhutellakin, että ei uskoisi että vielä pari kuukautta olisi aikaa synnytykseen. Voisin vaikka heti mennä, niin omasta mielestäkin :) Mutta sama oli Mean aikana, silloin sanottiin, että kaksoset sieltä tulee, aivan varmasti.. Ei vaan mahdu tavaraa sisälle, niin sen täytyy työntyä ulos. Mietin vaan, että miten saan tämän vatsani kurottua suht. normaaliin kuosiin? Tilasin työkaverilta rasvaa, mikä on tarkoitettu vatsanahan kiinteytykseen. Tulee siis tarpeeseen..

Masukuva, rv 30+5

Edit: takakuva lisätty..

Tässä tämänhetkinen masukuva. Ympärystä navan kohdalta 119 cm, eikä takaa juurikaan näe raskautta (katso kuvaa oikealla).

Koira taustalla käynyt leikkauksessa, siksi tuo kauluri..

Huomaa! Vieläkin lunta!! Kuva otettu 250407.

Neuvolassa, rv 30+4

Tänään oli neuvolakäynti. Käynti oli yhteinen mulla ja Mealla. Mealla oli 4-vuotisneuvola, jossa tarkkailtiin sen kehitystä. Hyvinhän tuo on kehittynyt, nimen kirjoitti, mallikuvat piirsi, hyppäsi viivan yli (jopa hyppi haaraperushyppyä ja yhdellä jalalla), kertoi kuvasta, osasi vastata kysymykseen ja tehdä kahden asian pyynnön toistamatta. Näkö ja kuulokin aivan ok. Pituutta hieman yli 105cm ja painoa hieman yli 17 kiloa. Keskikäyrällä mennään.

Mulla taasen paino oli vähentynyt 2 kiloa! Kuukaudessa, siis -500g/viikko. Hurjaa! Mä tulin kyllä tosi hyvälle mielelle siitä. Sokeriarvot heittelee, välillä on hyvissä lukemissa, välillä taas ylikorkeina. Päädyttiin että mittailen niitä vielä ja aloitin Guaremin ottamisen ennen syöntiä. Otan ensiksi ns. puoli pussia, kun normiannos on 5 gramman pussi, mä otan 2,5 gramman pussin. Iljettäväähän tuo on, kun nuo rakeet ei millään sula tuohon veteen. Ihan kuin joisit vettä jossa on paljon pieniä leivänmuruja. Sen voi toki sekoittaa ruuankin joukkoon.

Veriarvokin oli hieman laskenut, 124 --> 118. Aloitan siis lisäraudan otonkin 3 päivänä/viikossa. Tasapainoittaa tuota Guaremin aiheuttamaa löysää vatsaa sitten tuo raudan aiheuttama ummetus.. Kaameat ilmavaivatkin tuosta Guaremista tuntuu tulevan.

Vauva on kääntynyt sitten tuloasentoon. Hikka tuntuu tuolla pissarakossa ja potkut ylävatsassa ja peppua työntää ulos vatsanahkasta tosi usein. Se sattuu. Neuvolassakin täti sanoi, että aivan selvästi tuntee pepun kämmenelle. Sykettä mitatessa vauva nukkui, kun syke oli 125, josta se huimaa vauhtia nousi 160 lyöntiin. Ja potkaisikin muutaman kerran tätiä, mitäs tulit siihen sen kovaäänisen radion kanssa..

Vihlonta alapäässä jatkuu ja jos se jatkuu pidemmällekin, soitan neuvolaan lääkäriaikaa, jossa tutkitaan mitä siellä tapahtuu. Ettei vaan paikat ala aueta..

rv 29+2

Viikonloppuna alkoi siivoamisen myötä tuntumaan vihlaisuja alapäässä, siis lähinnä emättimessä. Tarkistin viime odotuksen päiväkirjaa, ja samoja tuntemuksia silloin olen tuntenut vasta viikoilla 38-39. Ne olivat neuvolan tädin mukaan muutoksia kohdunkaulassa, eli kohdunkaula lyhenee..

Hui, työkaveri tulikin sanomaan, että hänellä on tunne, että mä synnytän tämän melko varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti nyt en ihan vielä. Vielä olis noin 10-11 viikkoa kestettävä. Tuntuu muuten hurjan lyhyeltä ajalta..

Muistaakseni viikolla 37 vauva olisi täysiaikainen, mutta keuhkojen kehittymisen kannalta olisi hyvä että pysytellään sisällä.

Siivoilin siis viikonloppuna. Pois pääsiäiskoristeet ja kohta tilalle serpentiinit, ilmapallot ja muu prinsessarekvisiitta. Koko ensi viikonloppu menee Mean 4-vuotissynttäreitä juhliessa.

Sokerihumalassa.

Eilen oli perjantai 13.päivä. Mulla ei niinkään ole uskomuksia epäonnen kohtaamiseen tuona päivänä. Vielä ei siis ole mitään kamalata sattunu (koputtaa pää...puuta).

No, eilen aamulla vedin sitten pohjat sokeriarvoissa, aamiaisen jälkeen arvo huiteli 9,4! Kontrolliarvohan on sen 6,4-6,7. Huh. Otin kokeeksi tuoremehulasillisen. Sitä siis välttäkäämme. Kaveri kertoikin että jos vaikka juopi tuoremehua lasillisen joka päivä, lihoo vuodessa 6 kiloa!

Tästä suurehkosta arvosta välittämättä lähdimme miehen kanssa saunomisen päälle ulos syömään. Anoppi tuli hakemaan Meaa viikonloppuhoitoon eli tiedossa mulla vapaa viikonloppu. Innoissaanhan tuo tyttö lähti, sai laittaa uudet kevätkengät jalkoihin ja aurinkolasit silmille. Mä sitten kerroin anopille, että saatetaan mennä ulos syömään. Niin Mea ihmetteli, että miksi te tuohon terassille syömään meette..

Käytiin syömässä hyvää ruokaa ja päälle otin vielä Creme Bruleen siirappikastikkeella. Ai että oli hyvää. Musiikkiakin oli tarjolla, elävää sellaista. Jotain ihme unkarilaista mustalaismusiikkia, mikä ei oikein napannut, niin lähdettiin kotiin. Ruokapaikassa oli muitakin, joista lähti melko kova meteli. Oli kerrassaan ihmeellistä olla ravintolassa selvin päin. Kaikki se puheensorina kuulosti nyt PALJON kovemmalta kuin normaalisti.

Lähden tästä metsästämään ensi viikonloppuna pidettävien 4v-synttäreiden juttuja. Aika jännä juttu että sun täytyy ostaa lahjat synttärivieraille, jos esim. järjestät ongintaa... Disco olis aika hienoo, mutta sitä peilipalloa ei nyt osteta.

rv 28+3

Meaa on tänään pussattu!

Hain sitä hoidosta, niin se sanoi, että Rasse ja Roope on pussannu sitä. Mitämitä? Missäs Juuso on?

Juuso on Mean tärkein poikakaveri, sen kanssa ollaan oltu jo synnytysvalmennuksessakin. Sitten ne osui samaan hoitopaikkaan. Leikittiin aina kolmistaan, Juuso, Jimi ja Mea. Mea taisi olla se, joka määräsi. Te ootte prinssejä, mä oon prinsessa -tyyliin ja pojat totteli. Olivat katselleet tuolilta istuen tyhjää seinää, Mea selittänyt siihen että me ollaan elokuvissa.

Nyt sitten onkin jotkut Rasset ja Roopet vuorossa. Pojat on poikia.

Tänään on vatsa supistanut aina ylös noustessa. Vatsa menee kovaksi ja lisänä on pientä kipua alaviistossa. Alkaa tuntua raskaalta kantaa tätä vatsaa ja otankin varmaan tuon tukivyön avuksi kohta. Mean odotusaikana se oli käytössä lähes koko ajan ja ilman sitä selkä oli katketa. Nyt en ole voinut sitä oikein käyttää, kun se on jotenkin ahistanut ja on alkanut etoa. Tällä hetkellä etomisen tunne on poissa. Onneksi. Lyhythihaiset äitiyspaidatkin alkaa olla pieniä eli nousevat mahan päälle..

Pääsiäisen olin mittailematta sokeriarvoja, kun tuli vähän nautittua hyvästä ja makeasta ruuasta. Nyt taas mittaillaan ja aamulla paastoarvo olikin huimat 6.4 ja syömisen jälkeen 8.6! Raja-arvot ovat; paasto 4.6 ja jälkeen-arvo 6.4-6.7. Jälkeen-arvo tuntuu vaihtelevan neuvoloittain. Lounaan jälkeen arvo olikin taas 5.4. Eli mulla on nuo aamuarvot ihan omia lukemiaan. Luin anopin luona Diabetes-lehdestä että elimistö ikäänkuin "santsaa" energiaa yöksi tai jotain. Olisi pitänyt ottaa se juttu mukaan, niin muistaisi paremmin. :)

Yksi päivä tässä autoa tankatessa, unohdin pankkikortin tunnuslukuni täysin. Täytyi kotona tarkistaa että mikä luku oli. Sitten unohdin kymmenessä minuutissa että mulla on kampaaja. Sähköposti töissä ilmoitti että puolen tunnin päästä on aika leikkaukseen, niin enkö huomannut sen vasta 3 minuuttia vaille sovitun ajan, että pitäisi olla toisella puolella kaupunkia.

Nyt muuten kun on noudattanut tätä vähän rasvaa, paljon kasviksia -dieettiä, olo on paljon energisempi kuin aiemmin. Nytkö mulla vasta alkaa se keskiraskauden innokas aika, jolloin jaksaa tehdä vaikka ja mitä? Taisi olla verensokerit niin vaihtelevat, ettei aiemmin jaksanut mitään tehdä. Koko ajan väsytti. Nyt yritän pitää ne säännöllisellä, terveellisellä syömisellä tasaisena.

Kontrolliultrassa

Tänään oli rakenneultran kontrolliultraus. Aika oli klo 12 ja oottelua kesti klo 13:45 asti. Sanottiin että lääkärit on juuri syömässä !?! Eikö ne sovi syömisiään aikojen mukaan? Puhuttiin siellä kyllä sitten jotain leikkauksiin joutumisista.

No, lopuksi tulos oli odottamisen arvoinen. Aivokammion raja-arvohan oli 1,0 ja mulla se ylittyi 1,06. Nyt tuloksiksi saatiin 0,9 ja 0,89 ja aivokammio oli kuulemma kauniin yhtenäinen. Painoarvio on 1100g, lapsivettä normaalisti ja istukka takaseinässä. Paino vastaa täysin viikkoja. Kuulemma keskikäyrällä mennään. Siinä lääkärit alkoivat jo opetella sydämen rakennetta, vaikka jonossa oli monta odottajaa..

Sain ajan synnytystapa-arvioon 9 viikon päähän. Kesäkuuhun! 6.6. Alustavasti lääkäri tosin sanoi, että joudun sektioon, koska Mea oli jäädä hartioista kiinni ja synnytys oli imukuppisynnytys. Mutta katsotaan sitten. Mulle on tärkeintä, että vauva ei jää puolitiehen kiinni jne..

Videointia viikolla 27+1.

Tänään sain napattua masun liikkeitä ehkä jo hieman vanhalla (nykytekniikkaan verrattuna) digikamerallamme. Nyt vauva oli kunnolla liikkeessä ja liikkeet näkyi päälle selvästi.

Muut oli ulkona ja ajattelin että nekin haluaa nähdä vähäsen liikettä. Tässäpä pätkä liikkeestä. Oman hengitykseni lisäksi voi havaita pientä liikettä vatsassa. Taustalla kuuluu Strömsön ohjelman ääniä.

Ensimmäinen lahja/tuliainen pojalle.

Saatiin ensimmäinen lahjamus tulevalle poijalle. Miehen vanhemmat tuli noin viikko sitten Thaimaasta. Pattayalla olivat viisi viikkoa! Viisi viikkoa! Kyllä luit oikein, viisi viikkoa!

Olivat purkaneet kotona laukut ja sieltähän löytyi sitten mukavia pikkumiehen vaatteita ja aivan ihana tuttipullo! Näin suuria ei Suomessa olekaan, mahtuu peräti 40 ml.



Onneksi vaatteiden lapuissa on myös englanninkielinen selostus, eihän thain-kielestä ota selvää erkkikään. Yhdessä lapuista on myös iän ja senttikoon lisäksi laitettu painokin. Entäs sitten kun esim. meidän Mea oli 6kk iässä 9580 g ja 71cm? Tuon lappusen mukaan lapsen pitäisi 6kk iässä olla 65 cm ja 7-9kg. Taitaa ne Thaimaan lapsoset olla hiukka erikokoisia verrattuna meihin pohjoismaalaisiin..



Isosisko Meakin sai aivan ihania paitoja ja nyt tuotiin kahdet nahkakengät keväälle. Ihanat! Tahtoo tuollaiset!



En ole nyt mitannut sokereita, kun piikit ja liuskat on loppuneet. Huomenna saan täydennystä varastoon TK:sta. Järkytyn varmaan huomenna, kun terkkari sanoi puhelimessa että varaudu jonottamaan. Jonottamaan! Onko Rovaniemellä niiiin paljon sokeritautisia?

Jihuu, kesä tulee.

Mea aamulla ilmoitti suruissaan, että hänellä on kesää ikävä..

Sokerit pysyneet hallinnassa, toistaiseksi. Eilen en edes mittaillut, kun oli miehen synttärit. Tuli mässäiltyä.

Eli muutin ruokavaliotani ja ajattelin sitä noudattaa jatkossakin. Hiilihydraatit vähiin, rasva ja sokeri minimiin ja kasvikset/vihannekset kehiin. Vähän niinku Atkinsin dieetti. Sain ystävältä lainaksi painonvartijoiden keittokirjoja ja teinkin siitä eilen jo yhden päivällisen kahdelle.. Hyviä ohjeita, varsinkin leivonnaiset, niissä kun on aina aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Täytyy testata.

Mittailemaan joudun koko raskauden ajan. Nyt alkaa olla lopussa liuskat ja piikit, saan täydennyksen TK:sta vasta perjantaina. Väsyttää vaan, kun ei saa "tarpeeksi" energiaa. Eilenkin simahdin sohvalle pikkukakkosen aikaan, siis täydellisesti, simahdin.

Guarem on apuna sitten jos sokerit kohoaa enemmän, sitä en vielä kuulemma joudu nauttimaan.

Mies ansaitsi etelänlomamatkan täyshoidolla hyvästä myyntityöstä, minne me tietysti taaskaan ei päästä. Muistaakseni edellinen luxus-lomavoitto tuli vuonna 2003 ja mitäs silloin tapahtui? Ai niin, mähän olin paksuna..

Nyt ootan vain ensiviikon kontrolliultraa. Siis rakenneultrassa aivokammion raja-arvo ylitettiin hieman ja laittoivat kontrollikäynnille näin 6 viikon kuluttua. Se on siis ensi viikolla, hieman pelottaa ja jännittää, mitä luvut ovat nyt. Mutta vähänkö mielenkiintoisena menen myös sitäkin katsomaan että miten tyyppi liikkuu mahassa, koska tuntuu että se ei nuku lainkaan.. Pyörii ja hyörii ja potkii koko ajan, siis jatkuvasti. Mealla nämä liikkeet tuntui aaltoina.

Veren sokeriarvoja.

Se on sitten ekan päivän pistokset otettu.

Mies otti aamulla ja työkaveri illalla. Täytyy varmaan itse opetella tuo, kun arvot näyttää siltä että sokeria olis liikaa veressä.

Raja-arvot ovat:
aamulla (eli paasto-arvo) ennen aamupalaa 4,6
0,5-1h lounaasta 6,4

Mulla tulokset oli aamulla 4,8 ja nyt lounaan jälkeen 7,0.

Vielä perjantaina ja maanantaina tulosten seurantaa, sitten soitto neuvolaan. Sieltä laittavat mun varmaan sokerirasituskokeeseen ja nyt vaan uutta ruokavaliota (vähärasvaista, runsaskuituista ja vähäsokerista) kehiin.

Lääkärineuvolassa

Tuli käytyä sitten siinä keskiraskauden lääkärineuvolassakin.

Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.

Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.

Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.

Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.

Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.

rv 25+2

On tullut näköjään tavaksi päivittää aina maanantaisin..

Eilen tunsin jalanpohjan! Mealta en muista näin selviä tuntemuksia, että tarkkaan tietäisi mikä nyt sojottaa kyljestä ulos.

Se oli hassua. Röhnötin taas nojatuolilla käsi vatsan päällä (kuten tavallista) ja alkoi tuntua liikkeitä. Sitten seurasin niitä sormilla, kun yhtäkkiä tuntui sormien päässä aivan kuin jalanpohja olisi liukunut vatsan poikki oikealta vasemmalle. Hienon tuntuista! Sitten se hävisi.

Potkut on aina vaan jämäkämpiä ja nyt se on tajunnut että hei, mulla on tilaan täällä muuallakin kuin vain täällä alhaalla. Eli potkuja tuntuu paljon ylempänä. Möngertääkin aivan hillittömästi. Tuntuu kuin se olisi nyt jo kyllästynyt oloonsa tuolla, kun vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se asennonvaihtelunkin tunnen paljon selvemmin kuin Mealla.

Meillä toimii hyvin telepatiakin. Ajattelin yksi aamu, että ei ole vielä liikkunutkaan tälle päivälle, niin heti tuntui liikettä, että hei, täällä ollaan.

Kävin viikonloppuna lasten vaate-esittelyssä ja meinasin aivan intoutua. Ja vielä tilaankin lisää. Nyt pistettiin tilaukseen Mealle huppari ja lakki (erivärein tosin kuin mallikuvissa) sekä vauva saapi ensi talveksi oheisen kuvan näköisen lakin. Söpö kuin mikä!

Kuva ja kuvan tuotteet täältä.

Huomenna on sitten keskiraskauden lääkärineuvola edessä. Siitä lisää sitten.

rv 24+2

Alkuun mä jo täälläkin ihmettelin ääneen, että miksiköhän tämä vaavi niin vähän potkii. Perhana. Nyt sitten potkitaan oikein urakalla. Ilmoitin jo miehellekin, ettei paljon tarvita harjoitusta, niin voi ilmoittaa tämän jo johonkin jalkapallojoukkueeseen, tietysti mielummin johonki niinku Real Madrittiin tai Liverpooliin, tai muuhun vastaavaan.

Mä herään varmaan kymmenen kertaa yössä siihen kun mua potkitaan sisältä käsin. Ei Mea näin paljon potkinut öisin. Ainakaan en muista, vai kultaako aika muistot? Eniten potkitaan tuonne alaviistoon ja istuminen on tooosi mukavaa, kun potkuja tulee alavatsaan ja virtsarakkoon.

Mun osalta on siis pitänyt paikkansa jo lähes kaikki "poikauskomukset". Vatsa on lähes kokonaan tässä edessä (naapurikaan ei erehtynyt luulemaan mun lihoneen, oli nähnyt ikkunasta että olen raskaana), mun ei juurkaan tee mieli makeaa, hikkaa vauvalla ei ole tuntunut vielä ollenkaan (ehkä ei vielä tässä vaiheessa, Mealla sitä oli jatkuvasti) ja niin pojat kuulemma potkivat enemmän.

Musta tuntuu välillä että iho ei enää voi sinkua enempää. Juuri nytkin on sellainen "kiristystunne" vatsassa. Kyljissä sinkuu ja selkää vihoittelee. Jos tämä tästä vielä kamalasti kasvaa, niin mä repeän. Naisten pitäisi luonnostaan pystyä kehittämään sellainen nahka kuin esim. tällä koiralla, jolla on kamalasti poimuja. Sitten olisi varaa tulla raskaaksi, ei tarttis pelätä raskausarpia jne. Sitten vaan kursittaisiin kokoon kun vauva on syntynyt. Ympärystä navan seudulta on nyt 115 cm. Tiedän, että toisilla on kohtu "sisällä", jolloin ei edes erota että on raskaana, mulla ainakin on aika ulospäin suuntautunut lapsi tulossa. :)

Kuva täältä.

Ostin tänään ekat pojan vaatteet. Eli kertaalleen käytettyjä pikkupojan vaatteita. Kierrätys kunniaan. Hyviä vaatteita halvalla! Kiitos vain Jonnalle. Toisaalta on helppo nyt kun tietää että on poika tulossa, kun ekassa raskaudessa voi vain arvuutella. Toisaalta kurjaa, että koko garderoopi menee uusiksi. Eli myyntiin tulee paljon tytön vaatteita..

rv 23+2

Hiihtoloma alkoi. Siivousta, siivousta ?

Viikonloppuna alkoi vauvan liikkeet tuntua selkeästi. Nyt näkyi jopa selvänä potkiminen vatsan päällekin. Istuessa tuolissa hieman takanojassa, vatsa "hollilla", potkut erottuu selkeästi. Selällään maaten vimmattu potkiminen alkaa, ei taida tykätä asennosta. Herään usein selältäni. Vielä se onnistuu oikein hyvin, ei ole huono asento, vielä.

Tunnen kun vauva vaihtaa asentoa tai kääntyy. Sen todella tuntee. En muista Mean odotusaikana tunteneeni näin selvästi sitä. Ehkä nyt osaa tarkemmin tarkkailla vatsan tuntemuksia kun edellisessä oli jotenkin siinä huumassa koko odotusajan.

Meillehän on tulossa rakenneultran mukaan poika ja vatsan muoto on täysin sitä mitä kerrotaan poikavatsoista. Eli tyystin tässä edessä. Mean aikanahan levisin ympäriinsä vyötärön eli selkeää vauvamahaa ei ollut. Olin vaan sellaisen turvonneen näköinen. Nyt tätä kehtaa näytellä, kun vatsa on niin selkeä vauvamaha eikä ylipainoisen löllyvä maha.

Lauantaina kävin taas oksentamassa. Se jatkuu edelleenkin. Nuo kotoalähdöt on rankkoja, kun tyttöä pitää puettaa ja kyykistellä sen edessä ylös-alas. Sen jälkeen saatkin niellä aamupalaasi pysymään vatsassa. Onnellisia on ne joiden ei tartte kertaakaan tuntea pahoinvointia.

Nyt on pari kertaa tuntunut kipua vatsan yläosassa oikealla puolen, sellaista kuin umpisuoli puhkeaisi. Vatsa on kosketusarka ko. kohdasta ja kipua kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja istut hetken. Täytyy seurata tilannetta. Sanoinkin miehelle että onkohan keneltäkään puhjennut umppari raskauden aikana vai estääkö tämä tilanne sellaisen syntymisen?

Aloittaisiko kodinhoitohuoneen raivaamisella?

Rv 22+3

Nyt olen alkanut heräillä siihen, että joku tökkii patjaan vatsasta. Ne on melko voimakkaita potkuja, niihin ei voi olla heräämättä. Päiväsaikaan potkiminen on selkeästi miedompaa, lähinnä tuonne virtsarakkoon kohdistuvia potkuja tai nyrkkejä.

Vessassakaan ei tarvitse vielä juosta pitkin öitä. Vatsa on vielä niin sopivan ylhäällä, mutta tuntuu että sopivien pikkareiden löytäminen on hankalaa. Kaikki kiristää.

Tyttö on sairaana ja olen sen kanssa kotosalla. Tekisi kovasti mieli jo laittaa kaikki valmiiksi poikaa varten tuohon pikkuhuoneeseen. Mutta ei vielä oikein kehtaa. Vielä jäljellä 123 päivää. Se on paljon.

Mikäköhän muhun on iskenyt kun haluan laittaa esille vaaleanpunaisia juttuja? Ehkä se on lähestyvä kevät, tekee mieli taas sisustaa taloa uuteen uskoon.

Neuvolassa

Tuli käytyä taasen neuvolassa. Tuntuu että justhan mä siellä olin, mutta mielen sotkee vaan toi ultraus, kun sehän se vasta oli.

Ensi kerralla on sitten lääkärineuvola ja onneksi sain ajan naislääkärille. Mulla on jotenkin kammo noita mieslääkärikätilöitä kohtaan. Ei kukaan muu mies saisi mennä koskemaan mun alapäähän kuin oma mies -tyyliin.

Neuvolassa pissa oli puhdas. Painoa oli tullut 233 g/viikko. Laskeskelin, että jos hyvällä säkällä mennään näin loppuun asti, painoa kertyisi noin 4 kiloa vielä. Tosin loppuajassa saattaa olla että painoa tulee 500g-1 kg/viikko. Edellisessä raskaudessa onkin tullut tässä vaiheessa tullut n. 400-600 g/viikko! Mä olen tainnut tosiaan herkutella silloin eli huomaa, että tyttö oli tulossa ja nyt ei tee juurikaan makeaa mieli, eli poika on tulossa. Viikonloppunakin vaan sipsiä maistelin.

Kohdunpohjan korkeutta ei vieläkään merkitty korttiin, vaikka se sitä mittaili. Viime raskaudessa oli jo viikolla 20+ merkitty korkeuslukemaksi 18,5cm. Liikkeet oli plussalla, koska sieltähän potkaistiin Doppleria kun sydänääniä kuunneltiin. Syke oli 152. Vaihteleva, kun liikkui samanaikaisesti.

Sain lisäksi todistuksen Kelaan, että raskaus on kestänyt 154 päivää ja mulla on oikeus äitiys- ja vanhempainrahaan sekä äitiysavustukseen. 154 päivää tuli täyteen 24.2. Mä vielä mietin tuon äitiyspakkauksen ottoa, koska Mean ajasta on jäänyt talteen kaikki vaatteet ja serkku on lisäksi luvannut oman poikansa vaatteita mulle, joten meillä ei taida olla tarvetta sille. Tosin pakkauksesta saa vain 140 euroa, kun sen arvo on varmaan luokkaa 500 euroa.

Tääkin on musta aivan pe...stä, että äitiysrahaa saa105 arkipäivältä ja vanhempainrahaa 158 arkipäivältä. ARKIPÄIVÄLTÄ!!! Mitäs mä aion tehdä lauantain ja sunnuntain. Syön kynsiäni ja jätän lapsen heitteille, kun ei mulle makseta siltä ajalta. Sitä en nyt muista, että saiko arkipäivään osuvalta pyhäpäivältä mitään korvausta. Ja näitähän ovat mm. uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, 2. pääsiäispäivä, vapunpäivä, helatorstai, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä. Näinä päivinäkään ei tartte olla äiti.

It's a Boy!

Käytiin keskiviikko-iltana klo 19 Lapin keskussairaalassa rakenneultrassa ja kuten otsikko kertoo, poika on tulossa.

Ensin katseltiin "tavalliselta" ultralta ja kuva oli jotenkin hämyinen, niin siirryttiin paremmalle ultralle. Mitattiin pienokaista, selvästi näki kuinka aukoi ja sulki suutaan, laittoi kättään suuhun. Kuva oli yllättävän selkeä. Kuvattiin pään ympärystää, aivokammiota, reisiluun pituutta, sormia, varpaita, nilkkojen kulmaa, ylähuulta (mahdollinen huulihalkio), sydäntä, aivoja, vatsalaukkua, napanuoran lähtökohtaa, vatsan ympärystää ja mitähän vielä. Sitä oli niin taas hurmiossa, ettei muista kaikkea.

Tässä vähän tarkempaa tietoa: "Rakenneultraäänitutkimuksessa tutkitaan sikiön rakenteet. Tutkimuksessa nähdään kallo sekä kallon sisäiset rakenteet, selkäranka, raajat ja sisäelimet, kuten munuaiset, vatsalaukku, virtsarakko ja sydän. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan sikiön kasvu, mahdollinen kaksosraskaus, raskauden kesto sekä istukan sijainti ja lapsiveden määrä. "

Joudun kuuden viikon päästä kontrolliultraan, koska aivokammion leveys oli 1,06 cm. Raja-arvona on 1 cm. Otettiin kaikkiaan neljä mittaa, joista kolme muuta oli luokkaa 0,92-0,96, mutta kun yksi on yli rajan niin kontrolliin laitetaan. Mean aikana, siis nelisen vuotta sitten, ei mitattu edes tämmöistä aivokammiomittaa.

Terveyskirjastosta löysin: "Sikiön rakenteiden kaikukuvaus ajoitetaan useimmiten 15.–19. raskausviikolle, jolloin sikiö on jo niin suuri, että mahdolliset epämuodostumat todennäköisesti havaitaan. Myös sikiön duodenaaliatresia, laajat aivokammiot, lyhyt reisiluu, kaikutiivis suoli, laajentuneet munuaisaltaat tai sydänvika saattavat viitata kromosomipoikkeavuuteen."

Kätilö sanoi, että ei syytä vielä huoleen, koska jos jotain häiriötä vauvassa on, tuo aivokammion lukuarvo on luokkaa 1,5-2 cm. Meillä yksi mittaus oli 1,06 cm. Jotta odottelen sitten 6 viikkoa ja tiedän taas enemmän.

Löytyi mielenkiintoinen linkki, jossa on paljon tietoa sikiöistä ja raskaudesta.
sikiö potilaana

Ultrauksen lopussa kysyin josko kätilö näyttäisi kumpi sieltä on tulossa ja niinhän se näytti, eikä kuvasta voinut erehtyä, niin selvä se oli. Pikkuprinssi sieltä sitten on tulossa. Sata prosenttisen varmaahan tuokaan ei ole..

Neuvolassa ja narinaa.

Hui kauhistus, kuinka aika rientää. Taas on melkein viikonloppu.

Olin maanantaina neuvolassakin. Ja lauantaina paukahtaa puoliväli rikki, jess.
Neuvolassa painoa oli tullut kuukaudessa kilo, eli 250g/viikko. Kovin paljon ei saisi tulla. Nyt on alkanut maistua pullatkin hyvälle. EI EI EI. Alusta on tullut siis jo kolme kiloa.

Veriarvo oli hieman laskenut, oli nyt 120. Mutta vielä ei tarttis kuulemma ottaa lisärautaa. Mua vaan väsyttää aika armottomasti. Töissä iltapäivästä klo 13-15 on kamalimpia, nukahtaisin pöydälle. Eilen melkein nukahdin klo 19 sohvalle, käytiin saunassa, sain tytön nukkuun ja puoli kymmeneen sitkuttelin ja menin nukkumaan. Mies vain yöllä herätti useamman kerran ja taisin sille mainitakin siitä. Nyt tuntuu vähän helpommalta, tänään ei ole töissä väsyttänyt.

Vauvan syke oli 158. Siinä jo ajattelin, että näinköhän meille toinen tyttö on tulossa. Mea oli matkassa neuvolassa, kun se kerran heti aamusta oli. Siinä leikki ja kyseli asioista. Täti sanoi dopplerin päästävän melko suuren äänen ja se seisoi tuolilla mun vieressä ja tokaisi hetken kuluttua, ettei yhtään pelota. Se neuvolasta, kohta on edessä rakenneultra, kovin myöhäiseksi vaan ajan ovat laittaneet eli rv 21+4 kun suositusaika on rv 18-22. Meidän onnella vauva on niiiiin iso, ettei näe vilaustakaan jalkojen välistä.

Mulla on hiukset melko kaameen näköset. Viimeksi päätettiin kasvattaa uusi mammatukka eli takaa pitkäksi ja päältä lyhyeksi. Mutta tämä välivaihe ei nyt oikein nappaa. Prisman jäsenetu-päiviltä ostin uuden värin, jonka viikonloppuna laitan päähäni, ettei se sitten ensi viikon viikonloppuna ole enää niin kauhean kirkas, kun lähden Hesaan kummittelemaan ristiäisiin. Kummipoika-raukka pian säikähtää kummiaan. Muutenkin tuntuu että on paisunut vähän joka puolelta, oma ulkonäkö kammottaa. Pakkasten takia täytyy pukeutua lämpimästi eli pitkähihaiseen ja nää Marimekon raitapaidat aika vähän mairittelee tämmöstä reilusti ylipainoisen näköistä. Miksiköhän niin monella "ylipainoisella" on päällään maripaita? Mutta mulle ei nyt tahdo muut mennä päälle enkä viitsisi kauheesti satsata tähän aikakauteen. Eli t-paita-hellekelejä ootellaan.

Eilen kohmeisella autolla kun kotiin ajelin niin tuntui että rinnat jäätyy. Siis ihan luomurinnat tuppas jäätymään. Täytyis varmaan nyt jo omistaa rinnanlämmittimet, voihan se rintatulehdus varmaan nyt jo iskeä (?). Mitkään toppahousutkaan ei enää mahdu päälle muutakuin mahan ali kiinni laitettuna, niin että ne sitten roikkuvat aika epämiellyttävän näköisesti persuksista.
Saati laita nyt pipo vielä päähän, niin vähän jotenkin yritettyä kampausta voi hyvillä mielin kutsua harakanpesäksi.

Mä haluan kevään tänne nyt ja heti! Aamulla oli 31,7 astetta pakkasta!!!! Nyt on onneksi enää -22.