torstaina, joulukuuta 21, 2006

Hei kaikki.

Käytiin miehen kanssa tänään kummastelemassa mitä ruudussa näkyy. Yksi, terve, kaikkijäseninen tuleva perheenjäsen siellä vilkutteli meille. Oli se vaan hauskaa katsoa kun toinen pomppaa kohdussa laidasta laitaan. Oli lähes koko ajan kasvot ylöspäin eli katteli meitä.

Kätilö ei löytänyt mitään kummallista vauvasta. Sillä oli kädet, sormet ja jalat, vatsalaukku, sydän löi, isot aivot oli perhosen malliset, selkäranka ja kylkiluut näkyivät, leukaluut (näkyvät myös kuvista), nenä ja korvat. Iho oli kuulemma ehyt, itse en osannut sitä erottaa.


YLÄKUVA: Tässä sitä ollaan kokovartaloin. Pää on siis vasemmalla ylhäällä ja sitten vartalo sekä jalat hieman koukussa. Toinen kämmen on vatsan päällä ylhäällä. Luut näkyvät valkoisena, eli selkärankaa ja leukaluut. Musta alue on nestettä eli lapsivettä. Kohtu on noin greipin kokoinen.

Pää-perämitta oli yli 6 cm (normaalisti noin 5,6 cm), joten mitattiin myös pään ympärystä sekä reisiluun pituus ja saatiin normaalikokoinen ikään nähden. Laskettu aika pysyi kesäkuun 30.


YLÄKUVA: Yllä sitä vilkutetaan. Eli lähi-lähikuvassa pää; otsalohkot ja leukaluut. Pään yläpuolella käsi nyrkissä, josta pystyy laskemaan kaikki viisi sormea, peukalo alinna ja neljä sormea vierekkäin.

Niskapussiturvotus oli 1,3 ja toinen tulos 1,0. Eli mitään turvotusta ei ollut. Käyrien mukaan oliko se nyt jos olis yli 4 niin riski Down-lapseen olis todennäköinen.

Rakenneultran ajan sain helmikuun loppuun, jossa sitten tarkemmin katsotaan aivojen ja sydämen osat. Mea pääsee silloin mukaan. Ultraus on vasta illalla ja ollaan kuulemma lääkärin ultrakoneella, joka on tarkempi.

Katsokaa kaikki tänään maikkarilta 22.30 Elämän ihme dokkari.
Siinä näkee kolmiulotteisena vauvan kehityksen hedelmöityksestä syntymiseen. Harmi vain, että ohjelma on jaettu osiin ja toinen osa tulee vasta viikon päästä.

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Onnittelut serkkutytölle pojasta!

15.12.2006

54 cm, 4 290 g


perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Kohta 3 kk täynnä!

Näin kaameaa unta. Siinä oli niskapoimu-ultrassa, joka on ensi torstaina. Ultraaja (mikä sen ammattinimi on?) kertoi, että se on nyt kuulkaas rouva sillä lailla, että teille on tulossa kolme lasta kerralla! Toivottavasti uneni ei toteudu.

Tänään oli arpajaiset toimistolla. Pikkujouluista jääneet viinit, oluet ja kermalikööri arvottiin parempiin suihin. Ostin viisi arpaa, á 1 euro. Maksimiarpamäärä oli 5 arpaa. Rahat meni yhteiseksi hyväksi. Sain vetää ensimmäisen arvan ja eiköhän se ollut omani. Voitin neljä Karhua. Toinen kiskaisu vedettiin ja taas minun nimeni. Toiset neljä Karhua. Sitten oli taukoa ja tavoittelemani punkut tuli arpavuoroon. Joku veti arvan jossa oli minun nimeni. Harmiksi pääpalkinto, hienoon oranssiin pukuun ujuttautunut Irish Cream meni ohi suun.

On taas jouluviini tarjota vieraille. Harmiksi oluissa on viimeinen päiväys huhtikuun lopulle, joten ne menee miehen saunaoluiksi.

Kaiken kaikkiaan melko hyvä viikko. Päätin olla kertomatta viimeksi että olenko yrjönnyt vai en. Koska kun kerroin että on ollut hyvä olo perjantaista, niin heti maanantaina lensi yrjö. Nyt on pysynyt sisällä, vaikka muutaman kerran olen niellyt pahan olon takaisin vatsalaukkuun. Yök. Mutta helpottaa.

Serkkutyttö on Kättärillä kolmatta päivää ja tänään taitaa jotain tapahtua. Olivat ultranneet jo viisi kiloiseksi tulokkaan. Toivottavasti sujuu loppuun asti ilman kummempia sattumuksia.

Kohta on maaginen kolmen kuun raja täynnä ja lauantaina käyn ostamassa itselleni uudet farkut, äitiysmalliset. Alkaa tympiä tämä farkkujen vyöllä ylhäällä piteleminen. Farkut kulkee mahan alla ja rötköttää joka paikasta, ei kiva. Lauantaina tyttö menee ekoille synttärikutsuille, Julian 4 vee synttäreille, joille saa ottaa oman nuken mukaan. Ihanaa.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

RaDe.

No niin, nyt se on mulla jo. RaDe. RaDe eli raskausajan dementia.

Aamulla ajelin töihin päin ja käännyin normaaliin tapaan Arktikumin risteyksestä ylös ja suuren kauppakeskustyömaan ohi tytön hoitopaikkaa kohti. Siinä lähestyessä hoitopaikkaa, muistin, että tyttö olikin aamulla sanonut: "Haluan että isä vie minut." Niinpä niin. Vähänkö otti päähän. Ajelin siinä ohi hoitopaikan ja Lapinportin risteyksessä sain odotella viitisen minuuttia liikenteeseen pääsyä, kiitos aamuruuhkan. Jos olisin huomannut hieman aiemmin tytön olevan vielä kotona eikä autoni kyydissä, olisin jo töissä.

Sitten töistä oltiin menossa syömään Pohjanhoviin joululounasta. Narikkaan sai jättää takin ja enköhän minä painele jo ruokajonoon, kun portsari tulee perässä, että taisi neidiltä jäädä ottamatta tämä narikkalappu. Jes. Hyvähyvä. No, ruoka oli hyvää! ja sitä oli paljon! Hintahan jouluruualle oli 29 euroa. Siis 29 euroa! Aattele, markka-aikana kukaan ei varmaan olis menny syömään jos ruuasta olis saanu pulittaa melkein 200 markkaa. Ja vielä väittävät ettei euron aikana mikään ole noussu! Onneksi ei tarvinnut itse maksaa.

Ja taisin muuten unohtaa että joulukorttien viimeinen "halpa" lähetysaika päättyy huomenna. Mulla oli vielä ostamatta kuoret ja osa korteista. Mies lähti hakemaan kuoria. Mutta merkkejä ei ole tarpeeksi, niin pysähdyn huomenna postissa ostamassa lisää merkkejä sekä puuttuvat kortit. Jos muistan.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Viikonlopusta.

Käytiin Kauhajoella. Siellä uutinen otettiin vastaan oikein rauhallisesti, oikeestaan ikään kuin olisivat odottaneet. Veljellä on jo kolme lasta, niin ehkä tämä yksilö ei sitten tuntunut enää miltään. (?)

Veli piti asiaa vain hyvänä, hyvä että Mea saa kaverin. Ja äitikin sanoi, että melkein sama ikäero kuin mulla ja veljellä. Vähän se tänään soitteli ja kyseli että onko huono olo jne. Samaan sivulauseeseen tosin sai sanottua että serkullas ei oo tullu ku 5 kiloa lisää, eli se on itte laihtunut samalla. Katto säkin vähän mitä syöt. Jes pomo. Ihan niinku en itse tietäisi asiaan.

Pahoinvointi on vähän hellittänyt. Välillä tulee huono olo vielä, mutta onneksi harvemmin. Viimeksi perjantaiaamuna lensi yrjö.

Tuli kutsu keskussairaalaankin niskapoimu-ultraukseen. Se on 21.12. klo 9. Kiva tietää jouluksi että mitä mahaan kuuluu, oikeesti.

Vatsa on turvoksissa ja sormet. Sormukset täytyy varmaan kohta jättää pois käytöstä. Täytyy kohta mennä äitiysvaatehousuostoksille.

Mielihalu: klementiinit, mandariinit.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Mä aloitan mun itsenäisyyspäiväni vieton töissä. Joo-o. Tulin töihin, kun toi perjantai olis tarkoitus ottaa vapaaksi. Täällä on kyllä vähän kolkkoa ja pelottavaa olla ihan yksin. Laitoin radionkin isolle, nyt kun ei tartte ajatella muita. Oikeestaan tää on aika mukavaa, täytyy myöntää että työskentelytahti on reippaampi ainakin mulla kun muita ei ole "häiritsemässä".

Mulla oli eilen tosi hyvä päivä. Piiitkään aikaan ei ollut ollenkaan etomisen tunnetta. Tänä aamuna tosin oli taas. Jos se vaikka olis hellittämässä otettaan.

Hoitopaikan tätikin kyseli että teillä on varmaan pian toi laskettu aika. Ehei. Son vaan mun maha niin turvoksissa (ja kivikova) että näyttää vain siltä.

Ykspäivä oli hieman alavatsavihlaisuja, jotka kuuluu alkuraskauteen, niin heti tuli tunne että meneeks tää nyt kesken. Miten sitä onkaan kauheen herkkä ja jännittynyt koko ajan. Jos jotain vaikka sattuu vielä. Miten mä voin olla niin onnekas, että tärppää heti toisella yrittämisellä, kun muilla yritystä on takana kuukausi tolkulla? Tämmösiä ajatuksia tulee päähän. Varsinkin kun ystävissä on sellaisia jotka on käynyt jopa leikkauttamassa munasarjojaan, että tulisi "itse" raskaaksi tai jotkut jotka haluavat kympillä lasta, eivät sitä saa.

Serkkutyttö taitaa olla parasta aikaa punnertamassa maailmaan Mealle pikkuserkkua. Toivottavasti. Ja toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tartte keisarinleikkausta. Jännittää, pidetään kaikki peukkuja sinne.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Eka neuvolakäynti.

Kävin aamulla neuvolassa. Täti oli kiva, ei liian hössö, vaan asiallinen.

Keskusteltiin niitä näitä. Otettiin verenpaine, paino ja seeruminäyte sekä verikoe. Muut oli ok, paitsi vähäisen :) ylipainon vuoksi seurataan silloin tällöin veren sokeriarvoja, ettei vauva kasva sitten liian isoksi. Edellisessä synnytyksessä kätilö sanoi, että seuraavaa ei kannata näin isoksi (3930g) päästää. Seeruminäytteet menee labraan ja parin viikon päästä tulee kutsu niskapoimu-ultraan. Enää sitä ei saa videonauhalle, niinkuin edellisen. Rakenneultrauskin on keskussairaalassa, edellinen oli TK:ssa.

Nykyään ne tekee tarkan alkoholiseurannankin ja testejäkin jos tarvetta. Me naurettiin, ettei meille sitä tartte tehdä, kun mun viikottainen alkoholiannos arvioitiin 1-2 annos/viikko. Sanoin, että miehelle voi laittaa sen 0,5 annosta/viikko. Mutta laitettiin nyt sitten 1 annos. Melko vähäistä.

NP-ultrassa saa selville sitten tarkemman lasketun ajan. Seuraava käynti on noin kuukauden päästä ja se on lääkärikäynti. Niitä on nyt vain kaksi, ensisynnyttäjillä kolme. Mutta tarpeen vaatiessa useampi. Seuraavalla käynnillä kuullaan dopplerillakin jo sydänäänet. Niitä ei edes yritetty metsästää vielä.

Olento: heikko, oksennusta, etomista edelleen.
Mielihalu: sipsit

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Aatella, että sikiö on vasta vajaa kaksi senttiä pitkä ja sille on jo kehittynyt sormet ja varpaat!

Pahoinvointi jatkuu edelleen. Eilen illallakin meinasi itku tulla, kun oli niin kaamea olo. Ja vielä pitäisi ryhtyä nukkumaan. Aamulla tosin oli mukava mieli, kun Mea oli nukkunut omassa sängyssä koko yön. Se muuten piirtää tikku-ukon tai prinsessoja ne kuulemma on. Täytyi oikein kysyä, että isäkö tämän piirsi, kun tuli näyttämään minun kuvaa eli oli piirtänyt ympyrän, jossa oli silminä pikkuympyrät ja nenä oli ympyrä sekä suu. Vartalo on vielä pelkkä pökkelö, mutta hiuksia tosin on piirretty. On se vaan melkoinen kehitys siitä sotkuviiva-piirroksesta tähän tikkuakkaan.

Perjantaina on pikkujoulut, jolloin sitten kaikille paljastuu tilanne. Pomolle kerroin jo, kun se on pyytänyt saada tietää ajoissa tälläset asiat. Onnitteli vaan kovasti. Saa nähä miten muut ottaa. Jänskättää. Toivottavasti silloin en ole pahoinvoiva, kun on tarjolla älyttömän hyvää ruokaa, paitti sitä en saa syyä, enkä sitä, enkä sitä... Jälkkärinä on luumu-omenatäytekakkua, nam.

Sitten ensi maanantaina on ensimmäinen neuvola. Silloin otetaan niskapoimututkimukseen liittyvä jokin seerumi (?). Mulle vielä outo juttu, täytyy selvittää mitä se tarkoittaa.

perjantaina, marraskuuta 24, 2006

Eilen olin teaatterissa. Näytös oli Marilyn. Soli ihan hyvä, varsinkin kun siihen ei oltu lykätty mitään fiktiivistä. Ainoastaan Marilynin esittäjä oli ehkä liian "laiha" Marilyniksi, vaikka älyttömän kaunis vartalo olikin, muotoja lähinnä kaipasin. Lisäksi englannin ääntämys oli melkoisen heikkoa. Laulut englanniksi sujuivat todella hyvin. Varsinkin Diamonds-biisin lopussa oleva korkea osuus meni hyvin, mutta välillä sanoista ei tajunnut mitään kun ääntämys oli suunnilleen kuin suoraan luettuna. Se vähän tökki. Sivuosien esittäjät jäi täysin Marilynin varjoon.

Mutta se siis meni hyvin se ilta. Muuten on ollut nyt iltapäiväpahoinvointia. Aioin mennä äskenkin töiden jälkeen kauppaan käymään, kun mies suostui hakemaan Mean. Mutta oli niin voimakas yökötyksen tunne, etten viittinyt sinne lähteä. Ihan hyvä, että se tulee näin kotosalla. Olis perin ikävää alkaa oksennella töissä. Mullahan on meikki ja kaikki sitten mennyttä eikä siellä mitään äänieristystä ole. Onneksi meillä sattuu olemaan "vanha" puoli toimistosta vielä käytettävissä, jonne voi mennä soittamaan arkaluonteiset, yksityispuhelut. Maisematoimistossa työskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa.

Tuntuu olevan kauhean vaikeaa löytää vaatteita, joissa ei vatsa näkyisi. Farkkujen nappi on nyt ollut parisen viikkoa auki ja mies kysyi, että eikö tosiaan kukaan ole vielä hoksannu mitään. Ehkä ne on vaan niin kohteliaita, eikä kysele että miksi oon vyötäröltä yhtäkkiä lihonut..

Meillä peruuntui kotipuoleenkin meno tältä viikonlopulta, kun töissä on niin kiirettä. Mennään parin viikon päästä uudestaan. Täällä onkin tänä viikonloppuna kaikkea hässäkkää. Tänään on joku Yle-päivä ja ainakin Kotikadun näyttelijöitä ja joitain juontajia on vieraillu mm. Lapin radiossa ja Sampparissa. Huomenna olis joulun avaus Napapiirillä, mutta sinne emme ehkä mene. Ei siellä näe mitään kun väkeä on älyttömästi. Samat systeemit siellä kummiskin on kuin viimeksikin, vaikka nyt olis ne Naganon olympialaisten maskotit ainoana Suomen vierailunaan siellä. Toisaalta kiinnostaisi Haaparannan Ikean vierailukin, jos saan kaveria.

Ahaa, ruoka saapui. Täytyypä yrittää saada jotain pysymään sisälläkin.

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Kuulumisia.

Taas tuli yrjö. Toinen kerta.

Oli aivan kaamea nälkä ja pyysin miestä tuomaan roskaruokaa. Ahmin sen ja eiku yrjöämään. Hyvää tosin oli, harmi vaan. Aloin muuten ihmetellä että miten joku voi sairastaa bulimiaa. Musta ei kyllä olis siihen. Mulla tulee yrjö aina tosi voimalla. Tuntuu kuin pyörtyis siihen paikkaan, huimaa. Verisuonet nousee pintaan kasvoissa ja kasvot näyttää ihan kuin pakkanen olis koetellu.

Lauantaina aamulla oli tosi hyvä olo. Tuntui jo että oonko mä ees raskaana. Se on muuten jännä, miten tulee sellainen olo heti kun on hyvä olo. Illalla ja yöllä (!) se yökötysolo taas palasi. Onneksi vasta illalla. Tein meinaan noin 5 litraa lanttulaatikkoa lauantaina. Parhaimmalla ohjeella mitä on. Tervetuloa Kate syömään jouluna meille, jos oot YT:llä päin!!

Sunnuntaina kävin kaupungilla. Täytyi ostaa kummipojalle ne lahjat, jos mennään ens viikonloppuna kotipuolessa käymään. Säästyy postikulut. Löysin itseni H&M:n mammaosastolta ja löysin sieltä kivan mustan "babydoll"-tyylisen neuleen sekä mustan paitapuseron mikä vielä on vähän suuri. Housujakin kattoin, mutta en vielä osta, kun farkut mahtuu jalkaan, vaikka nappia täytyykin pitää auki.

Mulla tulee "maha" nopeasti. Niin tuli Meankin aikaan. Tämä johtuu siitä, että mulla on hieman ylipainoa ja varsinkin vatsan tienoilla (tämän raskauden jälkeen ei enää oo, lupaa hän). Tuntuu kuin kohtu on työntänyt kaikki sisuskalut ylös kurkkuun. Vatsa on jo melko pullea.

Torstaina on eessä teatteri. Marilyn-musikaalia menen innolla katsomaan. Melko paljon sitä on kehuttu, varsinkin Marilynin esittäjää, muut jäävät varjoon. Kuka nyt ei Marilynin varjoon jäisi?

perjantaina, marraskuuta 17, 2006

Isosisko.

Tänä aamuna puettaessani Meaa, Mea silitti hienon varovasti mun mahaa ja sanoi, että mä silitin vauvaa.

torstaina, marraskuuta 16, 2006

7rv + 5 päivää, sanoi neuvolatäti.

Soitin neuvolaan. Sain ajan ekalle käynnille 4. joulukuuta klo 8. Hyvä laittaa tännekin se ylös, että varmasti muistaa. Se laski alustavasti lasketun ajan 30. kesäkuuta 2007.

Aamulla tuli pissan mukana pyyhittäessä hieman ruskeahkon punaista töhnää. Se sai mut soittamaan neuvolaan. Mielessä kalvaa yksi kohdunulkoinen raskaus, jonka johdosta on enää yksi munanjohdin tallella. Sanoivat, että se töhnä on aivan normaalia.

Yritin saada yksityiseltä aikaa ultraukseen, jossa saisi varmasti tietää että tällä kertaa ollaan oikeassa paikassa eikä siellä jäljelle jääneessä putkessa. Mutta seuraava aika oli 12.joulukuuta, joten päätin, että sitä ennen kyllä ehtii "pahin" tapahtua. Jos on tapahtuakseen. Yleensä kohdunulkoinen raskaus ei uusiudu. Sitä kokemusta en toivo kenellekään.

Koko ajan on hirveä etova olo. Ei tämmöstä oloa ollut aiemmassa raskaudessa. Tekis mieli oksentaa, mutta ei silti. Kauhea nälkä, vatsa kurisee. Mutta sitten kun syöt "normaalin" annoksen, mitä yleensäkin olet syönyt, tulet aivan ähkyyn. Ja puolen tunnin päästä on taas ähky. Otin suolakeksipaketin tänään töihin, kun iltapäivällä alkaa heikottaa ja nälättää, se oksettaa entistä enemmän.

Mea pissasi viime yönä sänkyyn. Yöllä vaihdettiin housut ja se tuli meidän väliin nukkumaan. Koitin sänkyä ja se tuntui kuivalta, mutta aamulla totuus paljastui. Meni kaikki petaria myöten pesuun. Onneksi patja säästyi, kun oli petarin ja patjan välissä Ikeasta ostettu suojalakana.
Muutenkin aamu oli Mealla oikein ikävä. Sitä oli eilen omien sanojen mukaan joku poika heittänyt jääpalalla ja osunut aivan vasemman silmän alle. Nyt siinä oli sini-punainen jälki, ei kovin prinsessainen olo. No, eilen käteen laitettu Ariel-tatuointi varmaan pelastaa päivän.

Nyt täytyy lähteä syömään, muuten tulee yrjö.

********************************
Olento: Yökötys, tylsistynyt.
Mielihalu: hapankorppu purjon viipaleilla, näkkäri suolakurkulla.

tiistaina, marraskuuta 14, 2006

Yrjötys.

Voi yrjötys sentään. Koko ajan on etova olo päällä ja eilen tuli eka oksennus. Tosin heti kun aamulla ylös pääsin, tyhjästä vatsasta. Eli se oli pelkkää yökötystä ja kouristusoksennusta.

Mean odotuksen aikoihin tulleet yrjöt voi laskea yhdellä kädellä. Yhden muistan, kun piti autosta vielä lähteä yrjöämään kun töihin lähti. Toinen tuli synnytyslaitoksella, mikä on kuulemma normaalia.

Tampereen yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylilääkäri Pertti Kirkinen kertoo, että normaalirajoissa olevaa raskausajan pahoinvointia esiintyy noin 60-70 prosentilla äideistä. Useimmiten pahoinvointia on raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Kirkisen mukaan tarkkaa syytä pahoinvointiin ei tiedetä, vaikka asiaa on tutkittu paljon.
Voimakas raskaus pahoinvointi johtaa kuivumiseen ja tietynlaiseen myrkytystilaan. Kirkisen mukaan sairaalaan asti pahoinvoivista äideistä päätyy vain pari prosenttia.
- Jostain tuntemattomasta syystä pahoinvointia on usein aamusta, silloin kannattaa ottaa pieniä neste- ja ruokamääriä jo ennen vuoteesta ylösnousua. Pieniä aterioita kannattaa syödä pitkin päivää, kertoo Kirkinen.

Vanhan kansan uskomusten mukaan, jos äidillä on raskaudessa pahoinvointia, syntyy tyttö.

torstaina, marraskuuta 09, 2006

Isosisko.

Mealta kysyttiin useasti haluaako hän isosiskoksi. Joo. Oli vastaus. Sanottiin, että vauva on sitten äidin sylissä paljon. Eikä. Mä olen siinä. Sen kummemmin asiaa ei otettu puheeksi. Ei siis kerrottu että meille nyt tulee se vauva ja sinusta tulee isosisko.

Sitten yhtenä päivänä hoitotäti kysyi multa, että tuleeko teille vauva. Minä olin aivan yllättynyt, etten tiennyt mitä muuta vastata kuin että joo. Mutta se on vielä niin alussa. Se siihen, että kun tuo Mea on kertonut kaikille (!) että teille tulee vauva. Kivaa. Mitä jos sattuu jotain?

Seuraavana päivänä toinen hoitotäti kysyi samaa. Sanoin, että joo tulee, ensikesänä vasta, eli tosi alussa ollaan.

------------------
Seuraavassa Mean synnytysjuttua..

Mea on siis meidän ainokainen tällä hetkellä. Mea syntyi huhtikuussa 2003. Läheltä meni ettei tullut syntymäpäiväksi 20.04.2003. Mutta Mea syntyi laskettuna päivänään, eli pitkäperjantaina. Tosin päivä ei ollut liian "pitkän" tuntuinen, onneksi. Eli synnytys kesti sellaset 8 tuntia. Sairaalassa olin jo 4 senttiä auki, mutta sitten pienen takapakin jälkeen kohdunsuu sulkeutui 8 senttiin, josta tilanteesta Mea syntyi. Imukuppisynnytys on synnytysmuotona. Aika ikävän tuntuista, varsinkin kun imukuppi irtosi noin kolme kertaa ja kaksi kätilöä painoa vatsan päältä. Vastaanottamassa oli kätilön lisäksi päivystävä lääkäri ja lastenlääkäri. Mitään traumaa synnytyksestä ei jäänyt ja mulla kipukynnyskin on niin suuri, että selvisin ilokaasulla ja aquarakkuloilla ja kipulääkkeellä. Sanottiin vain ohjeeksi, että seuraava lapsi ei saa olla näin iso, joka alateitse syntyy. Mea painoi 3930g ja oli jäädä vielä olkapäistäkin kiinni. Mä olen aina sanonut, että mulla on tasapaksu lantio, ei mitään kaarevaa kaunista naisenvartaloa, pökkelö mikä pökkelö. Enemmän traumaa aiheutti synnytyksen jälkeen. Mea joutui sinivalohoitoon bilirubiinin vuoksi. (Vastasyntyneen keltaisuus johtuu veren liian korkeasta bilirubiinitasosta. Bilirubiini on keltaista pigmenttiä, jota muodostuu vanhojen punasolujen hajotessa. Normaalisti maksa hajottaa bilirubiinin ja se poistuu elimistöstä. Vastasyntyneellä bilirubiinia hajottava entsyymi ei kuitenkaan toimi täydellisesti ja niinpä hän saattaa muutaman ensimmäisen päivän aikana kellastua.) Eli siellä joutui pötköttelemään koko vierihoitoajan. Tuotiin vaan rinnalle syömään. Muut äitit sai hoitaa omaansa vieressään, jopa nukkua öitä vauvansa kanssa. Mä en. Sitten yhtenä päivänä vaan sanotaan, että te lähette nyt kotiin. Mitä. Me. Kotiin. Apua. Apua. No, hyvin se meni. Käytiin kerran tarkistuskäynnillä sairaalassa keltaisuuden vuoksi, ja tutustuttiin sitten kotona paremmin. Mutta kaiken kaikkiaan vähän huonosti hoidettu tuo vauvan sinivalohoito ja äidin tutustuminen vauvaan.

Keltaisuudesta voit lukea lisää Imetystukilistalta.

sunnuntaina, marraskuuta 05, 2006

Raskaustesti.

Teimme raskaustestin lokakuun lopussa. Kuukautiset oli myöhässä noin viikon verran. Viiva oli heikko. Uudestaan teimme marraskuun alkupäivinä. Se näytti vahvaa viivaa. Oman laskutaidon mukaan laskettu aika olisi kesä-heinäkuun vaihteessa.
Tästä odotusajasta kertoo tämä blogi, joka toivomme mukaan päätyy terveeseen vauvaan. Sitten tämä blogi sulkeutuu.
Tervetuloa mukaan!