keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

rv 18+4

Mikä on kun vieläkin on kaamea väsymys päällä? Johtuuko se tuosta, kun tyttö tulee lähes joka yö meidän väliin nukkumaan. Joinakin öinä mä en edes huomaa nostaneeni sen meidän keskelle, joskus en saa millään unta enää kunnes kannan Mean omaan sänkyyn takaisin. Aika siistissä paketissa se siinä välissä nukkuu, ei mitenkään poikittain. Mitä nyt välillä yrittää tulla samalle tyynylle. Mutta se hiplaa jatkuvasti, valveilla ja unissaan. Se tapa sille on jäänyt vauvasta asti. Mealla ei ollut ollenkaan tuttia eikä tuttipulloa, sen tutti ja tuttipullo oli mun tissi. Mä imetin pitkälle, tyttö jo käveli kun päätin lopettaa. Sitten sille tuli tavaksi hiplata kättä samalla kun se nukahti ja se tapa on nyt jäänyt. Se tulee unisena viereen, lutkuttaa kieltä etuhampaisiin (ikään kuin imisi tissiä vielä) ja hiplaa.

Nukkumaankin me laitetaan melko aikasten. Mutta töissä siinä kolmen aikaan tuntuu nukahtaminen olevan liiankin helppoa näytön ääreen. Voi kun äippäloma jo alkaisi, mä varmaan nukkuisin puolet päivästä.

Tänä aamuna viimeksi tuntui siltä kuin yrjö tulisi, kiltisti nielin sen takaisin. Eipäs tullakaan. Auto on aivan jäässä, lukot ei toimi eli jätän auton ovet auki. Kenties tämä pakkanen (-22 - 28 astetta) hellittä pian. Ihmeellistä katsoa, että E-Suomessa on melkein lämpöasteita, kun me täällä napapiirillä palellaan -27 asteen pakkasessa. Onko Suomi todella näin pitkä maa? Ei ole. Töissäkin lämmitetään venäläisellä lämmityksellä (eli uuni päälle ja luukku auki) ruokiksen ajan, että tarkenis. Naurettiinkin että pitäisi varmaan hankkia kaikille oma uuni työpisteen viereen. Talvella täristään kylmästä ja kesällä hikoillaan helteestä. Ei siis paras mahdollinen ilmastointi.

Ensi maanantaina on neuvola taas pitkästä aikaa. Jännittää oikein kuinka painoa on tullut. Nyt on hieman tullut makean himoa, varsinkin suklaan. Onkohan siellä sittenkin toinen tyttö tulossa. No, maanantaina luultavasti ekan kerran lasketaan syke. Jännittää.

Liikkeet tuntuu edelleen tosi harvaan. Harmittaa oikein, ettei ne vielä päälle asti tunnu, että mieskin saisi tuntea. Se niin kovasti sanoo, että mulla on hieno maha. Lähinnä varmaan siksi kun se on tämmönen nyt sitten näillä näkymin viimeistä kertaa. Mäkin ootan kevättä, että saisi käyttää vähemmän vaatetta, että vatsa oikein näkyisi. Näyttäisin kaikille, että kattokaa meille tulee vauva. Nyt kuljen untuvatakki päällä, jolla jo tavallisestikin näyttää ihan tynnyriltä, joten naapuritkaan ei varmaan arvaa että täällä ollaan kovastikin raskaana.

keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007

17+3

Eilen pystyin sanomaan että joku liikkuu mahassa. Aiemmin tuntemukset on olleet epäselviä ilmakuplia sun muita, joista ei tiedä onko mulla ilmavaivoja vai mitä. Joita muuten on koko ajan.

Tänään sitten on oikein vahvistuneet tuntemukset ja tuntuu kuin lapamato liikkuisi mahan päällä. Yllättävän korkealla vatsassa liikkeet tuntuu. Yhden tunsin jopa kädellä. Aluksi tämä lapamadon liikkuminen tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, mutta sitten kun tarkemmin sitä tarkkailee, alkaa se tuntua erittäin mukavalta pitkän tuntemattomuuden ja odottelun jälkeen.

Täytyy varmaan ottaa kuva vatsasta ja näyttää teille kuinka valtavan kokoinen tämä jo on. Näyttää kuin olisin jo viikoilla 30 jotain, kuin viikolla 17.

Mealle luvattiin uusi sänky. Se saa sen tässä keväällä reissulla Ruotsiin. Sänky ostetaan Haparandan Ikeasta. Jatkettava Minnen-sänky. Se innostu kun saa prinsessavuoteen, ison tytön vuoteen. Lupasi vanhan sänkynsä vauvalle.


Nykyisen sängyn anoppi osti lahjaksi. Se on Stokken Sleepi. Tosi käytännöllinen ja mukava vuode. Turvallinen, ei teräviä kulmia ja monikäyttöinen. Pyörät on alla vauva-ajan. Seinämän saa edestä pois tarvittaessa ja tenavavuoteen siitä saa kun ostaa lisäkappaleen pohjaan ja yhdistää kaksi keskikappaletta vierekkäin, jolloin pituus sängyssä kasvaa. Siitä saa sohvan tai kaksi tuolia. Tasoa voi laittaa neljään eri korkeuteen. Kerrassaan hieno keksintö sängystä.

maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Voi vaivojen vaivat!

Tuntuu etten mä tee muuta enää kuin valitan. Tämä raskaus ei tosiaankaan etene mukavasti. Ensin käteen tuli se jokin lihaksen tulehdus, jonka takia olin kolme päivää sairaslomalla (en valita, oli ihana nukkua!). Sitten kun töihin palasin, tuli takamukseen iskias, joka särki kantapäähän asti. Astuminen oli hankalaa. Se tosin parani päivässä.

Ja nyt viime viikonloppu meni selkää ja olkapäätä särkiessä. Selkärangasta, rintsikoiden kiinnityskohdasta alkoi vihlova kipu, joka jatkoi matkaansa vasemman korvan taakse takaraivoon. Siellä se vähän väliä vihloi, ikään kuin joku olisi veitselle sivaltanut. Istua ei voinut juuri missään asennossa, kun matkustettiin anoppilaan käymään. Mies hieroi selkää ja laittoi lihasrasvaa, mutta ei auta. Välillä tuntui että nyt tulee itku.

Yön aikana kipu oli hälvennyt ja eilen ja tänään se on siirtynyt tuohon vasempaan solisluun kaulakuoppaan, johon särkee jokainen yskähdys. Ja mulla kun yrittää flunssa iskeä päälle.

Siis valitusten valitusta.

Ainoastaan olo on helpottunut alkuajan ähkystä. Enää ei ole olo sellainen, että olisit yhden leipäpalan syötyäsi kuin olisit syönyt kuuden lajin illallisen. Tarkkailen koko ajan syömisiäni ja jännitän sitä että paljonko paino nousee. Lenkille ei huvita lähteä, kun pakkasta on paljon ja muutenkin olo on kamalan flekmaattinen. Koska se pirteä, tehokas ja iloinen keskiraskaus alkaa? Seksihalutkin on tipotiessään. Nyt mä vaan oottelen kuulumisia vatsasta.

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Sama yökötys jatkuu edelleen. Se ei siis loppunut siihen 12 raskausviikkoon. Plääh. Tämä tosiaan on tyystin erilainen raskaus kuin edellinen. Poikako tulossa?

Mulla vatsa pömpöttää jo tosissaan ja välistä se on kireä kuin pinni tai jokin. Siis aivan kivikova tämä ns. ylävatsa. Parina iltana olen makoillut sohvalla ja kuulostellut että onko tosi että mä tunnen jo liikettä? Jo nyt. Tänään töistä lähtiessä, liikennevaloissa, joku kyllä herkästi yritti koputtaa vatsaa, että liikkeelle siitä. Mä muistan että Mealla ne tuntui kuin ilmakuplilta vatsassa. Nyt nämä tuntuu siltä kuin joku pikkurillin pään kokoinen käsi tai jalka tökkii vatsaa sisältä. Pintaan sitä ei vielä näe eikä tunne kädelläkään. Mutta vatsapeitteisiin kyllä. Tämä alkava aika on ihanaa, kun joku muistuttaa olemassaolostaan.

Meaa odottaessa mä levisin ympäriinsä, nyt tämä vatsa on tässä edessä täysin. Takaa ei näkisi että olen odottavassa tilassa. Ostin Bodyshopista samaa voidetta kuin Mean aikana, Cocoa butter moisturising stickin. Se on hyvä, tosin haju on melko voimakas. Viimeksi en laittanut sitä esim. rintoihin, joihin tuli raskausarpia. Muista rasvatessa myös reisien yläosat.

Mua väsyttää, kun tuntuu että flunssa yrittää puskea vastustuskyvyn läpi. Tein uuniruokaa ja laitoin muhimaan pari kokonaista valkosipulia ja söin ne. Et kyllä iske minuun kynsiäsi. Käsi on parantunut, se oli jännä tapaus. Tuntui kuin myrkky olisi vaihtanut paikkaa kädessä. Se oli luultavasti lihaksen tulehdus. Nyt alkaa jokapaikassa tuntua vatsan kantaminen. Selässä, nivusissa pistää jne. Onneksi mulla on miehen tädiltä saatu arvokas selkätuki, jonka otan taas käyttöön. Meaa odottaessa se oli korvaamaton tuki.

Pesin sitterin ja vauvakaukalon istuinpäällisetkin ja tuotiin kehikot tuohon koiralle ihmeteltäväksi. Hetken se niitä haukkui ja nyt ei kiinnitä mitään huomiota. Sitteristäkin tuli kuin uusi, pesuohjeessa oli 30 astetta, jossa sen pesin eikä puhdistunut. Laitoin tahranpoistoainetta ja rohkeasti 40 asteeseen, niin johan on kuin uusi.

Pikkuhiljaa voisi kaivaa esille vauvavaatteet ja pullot ja desinfioida ne. Kaikkea täytyy tehdä ennen uuden tulokkaan saapumista.

torstaina, tammikuuta 04, 2007

Sydänäänet +

Kävin aamulla neuvolassa. Toissa päivänä metsästettiin sydänääniä kolmeen eri otteeseen, mutta ei löydetty, joten sain tämän uuden ajan. Hyvää palvelua mielestäni, viime kerralla tyydyttiin vaan että "kyllä ne sitten ensi kerralla kuuluu"..

Odotushuone oli täynnä mummuja ja paappoja, seniorineuvola oli käynnissä. Neuvola siis tosiaan hoitaa ihmisiä vauvoista vaariin. Pääsin heti sisään ja täti sanoi, että noniin, aloitetaanpa sitten metsästämään ja laittoi kylmän dopplerin laitteen vatsalleni geelin kera. Ja siinähän ne oli. Heti siis mihin laite asetettiin ja kuului erittäin voimakkaina. Se oli hienoa musiikkia.

Nyt on ostettavissa oma doppleri kotikäyttöön. Kotidoppleri.

Taas yksi näistä vauvahuhuista kertoo, että pojan sydämen syke on noin 120-130 ja tytön 140-150. Mealla syke vaihteli 138-148. Monet kyllä sanoo, ettei nuo sykkeet pidä paikkansa. Ensi kerralla varmaan jo lasketaan syke, nyt merkittiin vain vahva plussa.

Mä olen muuten sairaslomalla, kun oikea käsi on rikki. Siinä on varmaan joku jännetupen tulehdus, kun sormet on kuin nakkimakkarat eikä saa kättä nyrkkiin. Vähän onnetonta olla ainoastaan vasemman käden varassa. Aamulla käsi oli kipeä ja varsinkin ranne, mutta nyt se on taas jo vähän parempi. En keksi muuta syytä kuin sen että olen nostanut Meaa huonosti syliin.

tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Neuvolalääkärissä.

Kävin tänään lääkärineuvolassa. Kaikki on hyvin. Pissa oli puhdas ja painoa oli tullut n. 1,5 kiloa viime kerrasta. Verenpaineet ok. Ainoa mikä ärsytti oikein olan takaa oli se, että siinä sisätutkimuksessa oli matkassa opiskelija. Mies. Mulle sanottiin että lääkärillä on sitten opiskelija mukana, muttei sanottu että se on mies. Mä oon vaan semmonen, että kätilön pitää olla nainen, kun sillä on samat "värkit" jalkojen välissä kuin mulla. Miehen ollessa kätilönä mulle tulee semmonen olo, että toi on nyt vähintään jonkun sortin perverssi.

Sydänääniä ei saatu vielä kuulumaan ja sovittiin uusi aika parin päivän päästä torstaiaamulle. Olis niin kiva kuulla ne ekan kerran. En edes suostu ajattelemaan, että olis jotain vialla. Näin alussa niitä on vaikea saada kuulumaan.

Mea kertoo koko ajan että siitä tulee isoveli. Se on niin iso tyttö, se kävi joululomalla kampaajallakin ekan kerran ja istui siinä tuolissa tosi kärsivällisesti. Se hoitaa vauvanukkejaan innolla ja kyselee koko ajan että koska se vauva tulee. Ja mä silitän vähän vauvaa..

Mä sain serkulta äitiysvaatteita, jotka tuli tarpeeseen. Kiitos vaan! Ei se oikein huvita ostaa turhan paljon sellaista vaatetta jolle ei ole sitten enää käyttöä. Tukivyökin palautettiin. Sitä mä tarvitsin Meaa odottaessa aina. Selkä ei kestänyt ollenkaan ilman sitä.

Tänään neuvolassa satuin lukemaan siinä odottaessani vauvalehteä ja siinä oli sattumalta juttu "äidiksi oikeassa iässä". Joululomalla muistelin lukioystäviäni eikä kovinkaan monella ole vielä jälkikasvua, kaikista ei tosin ole edes tietoa, missä päin menee. Eli synnyttämisen aika siirtyy aina vain eteenpäin. Onko kohta mummut ja paapat historiaa, kun synnyttäjien ikä siirtyy lähemmäs 40 ikävuotta? Siinä odotellani vuoroani, istui penkillä imettämässä vauvaansa nainen, joka oli valehtelematta lähemmäs 50 vuotias. Mua alkoi vähän hirvittää jos totta puhutaan.