Neuvolalääkärissä.

Kävin tänään lääkärineuvolassa. Kaikki on hyvin. Pissa oli puhdas ja painoa oli tullut n. 1,5 kiloa viime kerrasta. Verenpaineet ok. Ainoa mikä ärsytti oikein olan takaa oli se, että siinä sisätutkimuksessa oli matkassa opiskelija. Mies. Mulle sanottiin että lääkärillä on sitten opiskelija mukana, muttei sanottu että se on mies. Mä oon vaan semmonen, että kätilön pitää olla nainen, kun sillä on samat "värkit" jalkojen välissä kuin mulla. Miehen ollessa kätilönä mulle tulee semmonen olo, että toi on nyt vähintään jonkun sortin perverssi.

Sydänääniä ei saatu vielä kuulumaan ja sovittiin uusi aika parin päivän päästä torstaiaamulle. Olis niin kiva kuulla ne ekan kerran. En edes suostu ajattelemaan, että olis jotain vialla. Näin alussa niitä on vaikea saada kuulumaan.

Mea kertoo koko ajan että siitä tulee isoveli. Se on niin iso tyttö, se kävi joululomalla kampaajallakin ekan kerran ja istui siinä tuolissa tosi kärsivällisesti. Se hoitaa vauvanukkejaan innolla ja kyselee koko ajan että koska se vauva tulee. Ja mä silitän vähän vauvaa..

Mä sain serkulta äitiysvaatteita, jotka tuli tarpeeseen. Kiitos vaan! Ei se oikein huvita ostaa turhan paljon sellaista vaatetta jolle ei ole sitten enää käyttöä. Tukivyökin palautettiin. Sitä mä tarvitsin Meaa odottaessa aina. Selkä ei kestänyt ollenkaan ilman sitä.

Tänään neuvolassa satuin lukemaan siinä odottaessani vauvalehteä ja siinä oli sattumalta juttu "äidiksi oikeassa iässä". Joululomalla muistelin lukioystäviäni eikä kovinkaan monella ole vielä jälkikasvua, kaikista ei tosin ole edes tietoa, missä päin menee. Eli synnyttämisen aika siirtyy aina vain eteenpäin. Onko kohta mummut ja paapat historiaa, kun synnyttäjien ikä siirtyy lähemmäs 40 ikävuotta? Siinä odotellani vuoroani, istui penkillä imettämässä vauvaansa nainen, joka oli valehtelematta lähemmäs 50 vuotias. Mua alkoi vähän hirvittää jos totta puhutaan.