torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Ensimmäinen lahja/tuliainen pojalle.

Saatiin ensimmäinen lahjamus tulevalle poijalle. Miehen vanhemmat tuli noin viikko sitten Thaimaasta. Pattayalla olivat viisi viikkoa! Viisi viikkoa! Kyllä luit oikein, viisi viikkoa!

Olivat purkaneet kotona laukut ja sieltähän löytyi sitten mukavia pikkumiehen vaatteita ja aivan ihana tuttipullo! Näin suuria ei Suomessa olekaan, mahtuu peräti 40 ml.



Onneksi vaatteiden lapuissa on myös englanninkielinen selostus, eihän thain-kielestä ota selvää erkkikään. Yhdessä lapuista on myös iän ja senttikoon lisäksi laitettu painokin. Entäs sitten kun esim. meidän Mea oli 6kk iässä 9580 g ja 71cm? Tuon lappusen mukaan lapsen pitäisi 6kk iässä olla 65 cm ja 7-9kg. Taitaa ne Thaimaan lapsoset olla hiukka erikokoisia verrattuna meihin pohjoismaalaisiin..



Isosisko Meakin sai aivan ihania paitoja ja nyt tuotiin kahdet nahkakengät keväälle. Ihanat! Tahtoo tuollaiset!



En ole nyt mitannut sokereita, kun piikit ja liuskat on loppuneet. Huomenna saan täydennystä varastoon TK:sta. Järkytyn varmaan huomenna, kun terkkari sanoi puhelimessa että varaudu jonottamaan. Jonottamaan! Onko Rovaniemellä niiiin paljon sokeritautisia?

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Jihuu, kesä tulee.

Mea aamulla ilmoitti suruissaan, että hänellä on kesää ikävä..

Sokerit pysyneet hallinnassa, toistaiseksi. Eilen en edes mittaillut, kun oli miehen synttärit. Tuli mässäiltyä.

Eli muutin ruokavaliotani ja ajattelin sitä noudattaa jatkossakin. Hiilihydraatit vähiin, rasva ja sokeri minimiin ja kasvikset/vihannekset kehiin. Vähän niinku Atkinsin dieetti. Sain ystävältä lainaksi painonvartijoiden keittokirjoja ja teinkin siitä eilen jo yhden päivällisen kahdelle.. Hyviä ohjeita, varsinkin leivonnaiset, niissä kun on aina aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Täytyy testata.

Mittailemaan joudun koko raskauden ajan. Nyt alkaa olla lopussa liuskat ja piikit, saan täydennyksen TK:sta vasta perjantaina. Väsyttää vaan, kun ei saa "tarpeeksi" energiaa. Eilenkin simahdin sohvalle pikkukakkosen aikaan, siis täydellisesti, simahdin.

Guarem on apuna sitten jos sokerit kohoaa enemmän, sitä en vielä kuulemma joudu nauttimaan.

Mies ansaitsi etelänlomamatkan täyshoidolla hyvästä myyntityöstä, minne me tietysti taaskaan ei päästä. Muistaakseni edellinen luxus-lomavoitto tuli vuonna 2003 ja mitäs silloin tapahtui? Ai niin, mähän olin paksuna..

Nyt ootan vain ensiviikon kontrolliultraa. Siis rakenneultrassa aivokammion raja-arvo ylitettiin hieman ja laittoivat kontrollikäynnille näin 6 viikon kuluttua. Se on siis ensi viikolla, hieman pelottaa ja jännittää, mitä luvut ovat nyt. Mutta vähänkö mielenkiintoisena menen myös sitäkin katsomaan että miten tyyppi liikkuu mahassa, koska tuntuu että se ei nuku lainkaan.. Pyörii ja hyörii ja potkii koko ajan, siis jatkuvasti. Mealla nämä liikkeet tuntui aaltoina.

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Veren sokeriarvoja.

Se on sitten ekan päivän pistokset otettu.

Mies otti aamulla ja työkaveri illalla. Täytyy varmaan itse opetella tuo, kun arvot näyttää siltä että sokeria olis liikaa veressä.

Raja-arvot ovat:
aamulla (eli paasto-arvo) ennen aamupalaa 4,6
0,5-1h lounaasta 6,4

Mulla tulokset oli aamulla 4,8 ja nyt lounaan jälkeen 7,0.

Vielä perjantaina ja maanantaina tulosten seurantaa, sitten soitto neuvolaan. Sieltä laittavat mun varmaan sokerirasituskokeeseen ja nyt vaan uutta ruokavaliota (vähärasvaista, runsaskuituista ja vähäsokerista) kehiin.

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Lääkärineuvolassa

Tuli käytyä sitten siinä keskiraskauden lääkärineuvolassakin.

Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.

Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.

Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.

Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.

Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

rv 25+2

On tullut näköjään tavaksi päivittää aina maanantaisin..

Eilen tunsin jalanpohjan! Mealta en muista näin selviä tuntemuksia, että tarkkaan tietäisi mikä nyt sojottaa kyljestä ulos.

Se oli hassua. Röhnötin taas nojatuolilla käsi vatsan päällä (kuten tavallista) ja alkoi tuntua liikkeitä. Sitten seurasin niitä sormilla, kun yhtäkkiä tuntui sormien päässä aivan kuin jalanpohja olisi liukunut vatsan poikki oikealta vasemmalle. Hienon tuntuista! Sitten se hävisi.

Potkut on aina vaan jämäkämpiä ja nyt se on tajunnut että hei, mulla on tilaan täällä muuallakin kuin vain täällä alhaalla. Eli potkuja tuntuu paljon ylempänä. Möngertääkin aivan hillittömästi. Tuntuu kuin se olisi nyt jo kyllästynyt oloonsa tuolla, kun vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se asennonvaihtelunkin tunnen paljon selvemmin kuin Mealla.

Meillä toimii hyvin telepatiakin. Ajattelin yksi aamu, että ei ole vielä liikkunutkaan tälle päivälle, niin heti tuntui liikettä, että hei, täällä ollaan.

Kävin viikonloppuna lasten vaate-esittelyssä ja meinasin aivan intoutua. Ja vielä tilaankin lisää. Nyt pistettiin tilaukseen Mealle huppari ja lakki (erivärein tosin kuin mallikuvissa) sekä vauva saapi ensi talveksi oheisen kuvan näköisen lakin. Söpö kuin mikä!

Kuva ja kuvan tuotteet täältä.

Huomenna on sitten keskiraskauden lääkärineuvola edessä. Siitä lisää sitten.


maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

rv 24+2

Alkuun mä jo täälläkin ihmettelin ääneen, että miksiköhän tämä vaavi niin vähän potkii. Perhana. Nyt sitten potkitaan oikein urakalla. Ilmoitin jo miehellekin, ettei paljon tarvita harjoitusta, niin voi ilmoittaa tämän jo johonkin jalkapallojoukkueeseen, tietysti mielummin johonki niinku Real Madrittiin tai Liverpooliin, tai muuhun vastaavaan.

Mä herään varmaan kymmenen kertaa yössä siihen kun mua potkitaan sisältä käsin. Ei Mea näin paljon potkinut öisin. Ainakaan en muista, vai kultaako aika muistot? Eniten potkitaan tuonne alaviistoon ja istuminen on tooosi mukavaa, kun potkuja tulee alavatsaan ja virtsarakkoon.

Mun osalta on siis pitänyt paikkansa jo lähes kaikki "poikauskomukset". Vatsa on lähes kokonaan tässä edessä (naapurikaan ei erehtynyt luulemaan mun lihoneen, oli nähnyt ikkunasta että olen raskaana), mun ei juurkaan tee mieli makeaa, hikkaa vauvalla ei ole tuntunut vielä ollenkaan (ehkä ei vielä tässä vaiheessa, Mealla sitä oli jatkuvasti) ja niin pojat kuulemma potkivat enemmän.

Musta tuntuu välillä että iho ei enää voi sinkua enempää. Juuri nytkin on sellainen "kiristystunne" vatsassa. Kyljissä sinkuu ja selkää vihoittelee. Jos tämä tästä vielä kamalasti kasvaa, niin mä repeän. Naisten pitäisi luonnostaan pystyä kehittämään sellainen nahka kuin esim. tällä koiralla, jolla on kamalasti poimuja. Sitten olisi varaa tulla raskaaksi, ei tarttis pelätä raskausarpia jne. Sitten vaan kursittaisiin kokoon kun vauva on syntynyt. Ympärystä navan seudulta on nyt 115 cm. Tiedän, että toisilla on kohtu "sisällä", jolloin ei edes erota että on raskaana, mulla ainakin on aika ulospäin suuntautunut lapsi tulossa. :)

Kuva täältä.

Ostin tänään ekat pojan vaatteet. Eli kertaalleen käytettyjä pikkupojan vaatteita. Kierrätys kunniaan. Hyviä vaatteita halvalla! Kiitos vain Jonnalle. Toisaalta on helppo nyt kun tietää että on poika tulossa, kun ekassa raskaudessa voi vain arvuutella. Toisaalta kurjaa, että koko garderoopi menee uusiksi. Eli myyntiin tulee paljon tytön vaatteita..

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

rv 23+2

Hiihtoloma alkoi. Siivousta, siivousta ?

Viikonloppuna alkoi vauvan liikkeet tuntua selkeästi. Nyt näkyi jopa selvänä potkiminen vatsan päällekin. Istuessa tuolissa hieman takanojassa, vatsa "hollilla", potkut erottuu selkeästi. Selällään maaten vimmattu potkiminen alkaa, ei taida tykätä asennosta. Herään usein selältäni. Vielä se onnistuu oikein hyvin, ei ole huono asento, vielä.

Tunnen kun vauva vaihtaa asentoa tai kääntyy. Sen todella tuntee. En muista Mean odotusaikana tunteneeni näin selvästi sitä. Ehkä nyt osaa tarkemmin tarkkailla vatsan tuntemuksia kun edellisessä oli jotenkin siinä huumassa koko odotusajan.

Meillehän on tulossa rakenneultran mukaan poika ja vatsan muoto on täysin sitä mitä kerrotaan poikavatsoista. Eli tyystin tässä edessä. Mean aikanahan levisin ympäriinsä vyötärön eli selkeää vauvamahaa ei ollut. Olin vaan sellaisen turvonneen näköinen. Nyt tätä kehtaa näytellä, kun vatsa on niin selkeä vauvamaha eikä ylipainoisen löllyvä maha.

Lauantaina kävin taas oksentamassa. Se jatkuu edelleenkin. Nuo kotoalähdöt on rankkoja, kun tyttöä pitää puettaa ja kyykistellä sen edessä ylös-alas. Sen jälkeen saatkin niellä aamupalaasi pysymään vatsassa. Onnellisia on ne joiden ei tartte kertaakaan tuntea pahoinvointia.

Nyt on pari kertaa tuntunut kipua vatsan yläosassa oikealla puolen, sellaista kuin umpisuoli puhkeaisi. Vatsa on kosketusarka ko. kohdasta ja kipua kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja istut hetken. Täytyy seurata tilannetta. Sanoinkin miehelle että onkohan keneltäkään puhjennut umppari raskauden aikana vai estääkö tämä tilanne sellaisen syntymisen?

Aloittaisiko kodinhoitohuoneen raivaamisella?