Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.
Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.
Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.
Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti