torstaina, joulukuuta 21, 2006

Hei kaikki.

Käytiin miehen kanssa tänään kummastelemassa mitä ruudussa näkyy. Yksi, terve, kaikkijäseninen tuleva perheenjäsen siellä vilkutteli meille. Oli se vaan hauskaa katsoa kun toinen pomppaa kohdussa laidasta laitaan. Oli lähes koko ajan kasvot ylöspäin eli katteli meitä.

Kätilö ei löytänyt mitään kummallista vauvasta. Sillä oli kädet, sormet ja jalat, vatsalaukku, sydän löi, isot aivot oli perhosen malliset, selkäranka ja kylkiluut näkyivät, leukaluut (näkyvät myös kuvista), nenä ja korvat. Iho oli kuulemma ehyt, itse en osannut sitä erottaa.


YLÄKUVA: Tässä sitä ollaan kokovartaloin. Pää on siis vasemmalla ylhäällä ja sitten vartalo sekä jalat hieman koukussa. Toinen kämmen on vatsan päällä ylhäällä. Luut näkyvät valkoisena, eli selkärankaa ja leukaluut. Musta alue on nestettä eli lapsivettä. Kohtu on noin greipin kokoinen.

Pää-perämitta oli yli 6 cm (normaalisti noin 5,6 cm), joten mitattiin myös pään ympärystä sekä reisiluun pituus ja saatiin normaalikokoinen ikään nähden. Laskettu aika pysyi kesäkuun 30.


YLÄKUVA: Yllä sitä vilkutetaan. Eli lähi-lähikuvassa pää; otsalohkot ja leukaluut. Pään yläpuolella käsi nyrkissä, josta pystyy laskemaan kaikki viisi sormea, peukalo alinna ja neljä sormea vierekkäin.

Niskapussiturvotus oli 1,3 ja toinen tulos 1,0. Eli mitään turvotusta ei ollut. Käyrien mukaan oliko se nyt jos olis yli 4 niin riski Down-lapseen olis todennäköinen.

Rakenneultran ajan sain helmikuun loppuun, jossa sitten tarkemmin katsotaan aivojen ja sydämen osat. Mea pääsee silloin mukaan. Ultraus on vasta illalla ja ollaan kuulemma lääkärin ultrakoneella, joka on tarkempi.

Katsokaa kaikki tänään maikkarilta 22.30 Elämän ihme dokkari.
Siinä näkee kolmiulotteisena vauvan kehityksen hedelmöityksestä syntymiseen. Harmi vain, että ohjelma on jaettu osiin ja toinen osa tulee vasta viikon päästä.

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Onnittelut serkkutytölle pojasta!

15.12.2006

54 cm, 4 290 g


perjantaina, joulukuuta 15, 2006

Kohta 3 kk täynnä!

Näin kaameaa unta. Siinä oli niskapoimu-ultrassa, joka on ensi torstaina. Ultraaja (mikä sen ammattinimi on?) kertoi, että se on nyt kuulkaas rouva sillä lailla, että teille on tulossa kolme lasta kerralla! Toivottavasti uneni ei toteudu.

Tänään oli arpajaiset toimistolla. Pikkujouluista jääneet viinit, oluet ja kermalikööri arvottiin parempiin suihin. Ostin viisi arpaa, á 1 euro. Maksimiarpamäärä oli 5 arpaa. Rahat meni yhteiseksi hyväksi. Sain vetää ensimmäisen arvan ja eiköhän se ollut omani. Voitin neljä Karhua. Toinen kiskaisu vedettiin ja taas minun nimeni. Toiset neljä Karhua. Sitten oli taukoa ja tavoittelemani punkut tuli arpavuoroon. Joku veti arvan jossa oli minun nimeni. Harmiksi pääpalkinto, hienoon oranssiin pukuun ujuttautunut Irish Cream meni ohi suun.

On taas jouluviini tarjota vieraille. Harmiksi oluissa on viimeinen päiväys huhtikuun lopulle, joten ne menee miehen saunaoluiksi.

Kaiken kaikkiaan melko hyvä viikko. Päätin olla kertomatta viimeksi että olenko yrjönnyt vai en. Koska kun kerroin että on ollut hyvä olo perjantaista, niin heti maanantaina lensi yrjö. Nyt on pysynyt sisällä, vaikka muutaman kerran olen niellyt pahan olon takaisin vatsalaukkuun. Yök. Mutta helpottaa.

Serkkutyttö on Kättärillä kolmatta päivää ja tänään taitaa jotain tapahtua. Olivat ultranneet jo viisi kiloiseksi tulokkaan. Toivottavasti sujuu loppuun asti ilman kummempia sattumuksia.

Kohta on maaginen kolmen kuun raja täynnä ja lauantaina käyn ostamassa itselleni uudet farkut, äitiysmalliset. Alkaa tympiä tämä farkkujen vyöllä ylhäällä piteleminen. Farkut kulkee mahan alla ja rötköttää joka paikasta, ei kiva. Lauantaina tyttö menee ekoille synttärikutsuille, Julian 4 vee synttäreille, joille saa ottaa oman nuken mukaan. Ihanaa.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

RaDe.

No niin, nyt se on mulla jo. RaDe. RaDe eli raskausajan dementia.

Aamulla ajelin töihin päin ja käännyin normaaliin tapaan Arktikumin risteyksestä ylös ja suuren kauppakeskustyömaan ohi tytön hoitopaikkaa kohti. Siinä lähestyessä hoitopaikkaa, muistin, että tyttö olikin aamulla sanonut: "Haluan että isä vie minut." Niinpä niin. Vähänkö otti päähän. Ajelin siinä ohi hoitopaikan ja Lapinportin risteyksessä sain odotella viitisen minuuttia liikenteeseen pääsyä, kiitos aamuruuhkan. Jos olisin huomannut hieman aiemmin tytön olevan vielä kotona eikä autoni kyydissä, olisin jo töissä.

Sitten töistä oltiin menossa syömään Pohjanhoviin joululounasta. Narikkaan sai jättää takin ja enköhän minä painele jo ruokajonoon, kun portsari tulee perässä, että taisi neidiltä jäädä ottamatta tämä narikkalappu. Jes. Hyvähyvä. No, ruoka oli hyvää! ja sitä oli paljon! Hintahan jouluruualle oli 29 euroa. Siis 29 euroa! Aattele, markka-aikana kukaan ei varmaan olis menny syömään jos ruuasta olis saanu pulittaa melkein 200 markkaa. Ja vielä väittävät ettei euron aikana mikään ole noussu! Onneksi ei tarvinnut itse maksaa.

Ja taisin muuten unohtaa että joulukorttien viimeinen "halpa" lähetysaika päättyy huomenna. Mulla oli vielä ostamatta kuoret ja osa korteista. Mies lähti hakemaan kuoria. Mutta merkkejä ei ole tarpeeksi, niin pysähdyn huomenna postissa ostamassa lisää merkkejä sekä puuttuvat kortit. Jos muistan.

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Viikonlopusta.

Käytiin Kauhajoella. Siellä uutinen otettiin vastaan oikein rauhallisesti, oikeestaan ikään kuin olisivat odottaneet. Veljellä on jo kolme lasta, niin ehkä tämä yksilö ei sitten tuntunut enää miltään. (?)

Veli piti asiaa vain hyvänä, hyvä että Mea saa kaverin. Ja äitikin sanoi, että melkein sama ikäero kuin mulla ja veljellä. Vähän se tänään soitteli ja kyseli että onko huono olo jne. Samaan sivulauseeseen tosin sai sanottua että serkullas ei oo tullu ku 5 kiloa lisää, eli se on itte laihtunut samalla. Katto säkin vähän mitä syöt. Jes pomo. Ihan niinku en itse tietäisi asiaan.

Pahoinvointi on vähän hellittänyt. Välillä tulee huono olo vielä, mutta onneksi harvemmin. Viimeksi perjantaiaamuna lensi yrjö.

Tuli kutsu keskussairaalaankin niskapoimu-ultraukseen. Se on 21.12. klo 9. Kiva tietää jouluksi että mitä mahaan kuuluu, oikeesti.

Vatsa on turvoksissa ja sormet. Sormukset täytyy varmaan kohta jättää pois käytöstä. Täytyy kohta mennä äitiysvaatehousuostoksille.

Mielihalu: klementiinit, mandariinit.

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

Mä aloitan mun itsenäisyyspäiväni vieton töissä. Joo-o. Tulin töihin, kun toi perjantai olis tarkoitus ottaa vapaaksi. Täällä on kyllä vähän kolkkoa ja pelottavaa olla ihan yksin. Laitoin radionkin isolle, nyt kun ei tartte ajatella muita. Oikeestaan tää on aika mukavaa, täytyy myöntää että työskentelytahti on reippaampi ainakin mulla kun muita ei ole "häiritsemässä".

Mulla oli eilen tosi hyvä päivä. Piiitkään aikaan ei ollut ollenkaan etomisen tunnetta. Tänä aamuna tosin oli taas. Jos se vaikka olis hellittämässä otettaan.

Hoitopaikan tätikin kyseli että teillä on varmaan pian toi laskettu aika. Ehei. Son vaan mun maha niin turvoksissa (ja kivikova) että näyttää vain siltä.

Ykspäivä oli hieman alavatsavihlaisuja, jotka kuuluu alkuraskauteen, niin heti tuli tunne että meneeks tää nyt kesken. Miten sitä onkaan kauheen herkkä ja jännittynyt koko ajan. Jos jotain vaikka sattuu vielä. Miten mä voin olla niin onnekas, että tärppää heti toisella yrittämisellä, kun muilla yritystä on takana kuukausi tolkulla? Tämmösiä ajatuksia tulee päähän. Varsinkin kun ystävissä on sellaisia jotka on käynyt jopa leikkauttamassa munasarjojaan, että tulisi "itse" raskaaksi tai jotkut jotka haluavat kympillä lasta, eivät sitä saa.

Serkkutyttö taitaa olla parasta aikaa punnertamassa maailmaan Mealle pikkuserkkua. Toivottavasti. Ja toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tartte keisarinleikkausta. Jännittää, pidetään kaikki peukkuja sinne.

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Eka neuvolakäynti.

Kävin aamulla neuvolassa. Täti oli kiva, ei liian hössö, vaan asiallinen.

Keskusteltiin niitä näitä. Otettiin verenpaine, paino ja seeruminäyte sekä verikoe. Muut oli ok, paitsi vähäisen :) ylipainon vuoksi seurataan silloin tällöin veren sokeriarvoja, ettei vauva kasva sitten liian isoksi. Edellisessä synnytyksessä kätilö sanoi, että seuraavaa ei kannata näin isoksi (3930g) päästää. Seeruminäytteet menee labraan ja parin viikon päästä tulee kutsu niskapoimu-ultraan. Enää sitä ei saa videonauhalle, niinkuin edellisen. Rakenneultrauskin on keskussairaalassa, edellinen oli TK:ssa.

Nykyään ne tekee tarkan alkoholiseurannankin ja testejäkin jos tarvetta. Me naurettiin, ettei meille sitä tartte tehdä, kun mun viikottainen alkoholiannos arvioitiin 1-2 annos/viikko. Sanoin, että miehelle voi laittaa sen 0,5 annosta/viikko. Mutta laitettiin nyt sitten 1 annos. Melko vähäistä.

NP-ultrassa saa selville sitten tarkemman lasketun ajan. Seuraava käynti on noin kuukauden päästä ja se on lääkärikäynti. Niitä on nyt vain kaksi, ensisynnyttäjillä kolme. Mutta tarpeen vaatiessa useampi. Seuraavalla käynnillä kuullaan dopplerillakin jo sydänäänet. Niitä ei edes yritetty metsästää vielä.

Olento: heikko, oksennusta, etomista edelleen.
Mielihalu: sipsit