Nyt olen alkanut heräillä siihen, että joku tökkii patjaan vatsasta. Ne on melko voimakkaita potkuja, niihin ei voi olla heräämättä. Päiväsaikaan potkiminen on selkeästi miedompaa, lähinnä tuonne virtsarakkoon kohdistuvia potkuja tai nyrkkejä.
Vessassakaan ei tarvitse vielä juosta pitkin öitä. Vatsa on vielä niin sopivan ylhäällä, mutta tuntuu että sopivien pikkareiden löytäminen on hankalaa. Kaikki kiristää.
Tyttö on sairaana ja olen sen kanssa kotosalla. Tekisi kovasti mieli jo laittaa kaikki valmiiksi poikaa varten tuohon pikkuhuoneeseen. Mutta ei vielä oikein kehtaa. Vielä jäljellä 123 päivää. Se on paljon.
Mikäköhän muhun on iskenyt kun haluan laittaa esille vaaleanpunaisia juttuja? Ehkä se on lähestyvä kevät, tekee mieli taas sisustaa taloa uuteen uskoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti