Tänään kävin neuvolassa. Nyt käynnit on kahden viikon välein.
Pissa oli puhdas. Verenpaineet ok, 121/78. Samaa luokkaa olleet koko ajan. Veriarvoja ei mitattu, koska luulen ettei raudan lisäotto ole vielä vaikuttanut.
Kohdunpohjan korkeus oli 29. Kahdessa viikossa kasvanut 2 sentillä ja mennään keskikäyrällä. Vauvan syke vaihteli 157-162, korttiin merkittiin 160. Liikkeet kahdella plussalla.
Oma painoni ei ollu juurikaan muuttunut kahden viikon takaisesta tilanteesta. Nyt oli tullut +125g/viikko eli 250 g edellisestä kerrasta. Edellisellä kerrallahan paino humpsahti alas kaksi kiloa. Painon väheneminen johtuu ruokavaliosta, liikkumaan en ole juurikaan päässyt noiden alapään kipujen vuoksi ja kävely on nyt jo melkoista vaappumista. Mutta laihtumisessa ei ole mitään haittaa, kunhan kohdunkorkeus kasvaa tasaisesti. Ja olihan mulla aloitettaessa vähän ylipainoa, että en harmittele tätä "laihtumista". Nyt on alusta kertynyt lisäkiloja neljä, mikä on vähän kun vertaa että edellisessä raskaudessa niitä tuli lähes 12.
Flunssa vaivaa edelleen. Nyt on kehittymässä tämä jokavuotinen riesani. Yskä. Tämä yskä sitten kestää. Suunnilleen elokuussa saattaa olla normaaliolotilassa sitten. Jäin tänään töistä pois ja nukuin päivällä nelisen tuntia. Vähänkö mulla oli univelkaa. Nyt on kyllä virkeämpi olo huolimatta pään tukkoisuudesta. Pahintahan tässä on kun et saa juuri mitään lääkettä ottaa ja kuuman mehunkin nauttiminen on vähän niin ja näin, näiden sokereiden takia.
Mies sanookin, että kävelen nykyään kuten raskaana olevat kävelevät. Vaappumistahan tämä on. Semmosta puolelta toiselle heilumista. Jalan kärjet näyttää viistosti eteenpäin, kuin ankoilla jne. Sen muuten erottaa tuolla kulkiessa takaa jo kävelystä kuka on (lähes viimeisillään tai viimeisillään) raskaana, vaikka muuten ei erottaisikaan takaa. Juuri tuosta kävelytyylistä. Tarkkailkaapa.
keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007
Verensokeria mittaillaan.
Raskaus on aikaa, jolloin piilevä diabetes saattaa puhjeta, mutta toisaalta sen yhteydessä virtsaan saattaa ilmaantua sokeria ilman diabetestakin. Mulla ei virtsassa ole näkynyt sokeria raskauden aikana KERTAAKAAN.
Diabeetikon raskaus menee helpommin kesken kuin verrokin. Diabeetikkojen synnytykset pyritään käynnistämään komplikaatioiden vuoksi joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Sikiölle ei tule suurentunutta riskiä saada diabetesta, mutta se kasvaa tavallista isommaksi ja saattaa olla syntyessään tavallista veltompi.
Verensokeri. Normaalisti paastoverensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta. Sen yksikkö on mmol/l eli millimoolia on välillä 3,5–5,5 mmol/l, ja ruokailun jälkeen arvo on välillä 5–8 mmol/l. Raja-arvoina minulla on käytetty: paasto 4,6 ja ruokailun jälkeen 6,4-6,7.
Minulla verensokerin arvot heitteli seuraavasti:
Paastot 4,9-7,1 (yleensä 5 molemmin puolin)
Ruokailun jälkeen 6,3-10,2 (yleensä 8 molemmin puolin)
Alla kuvassa verensokerin mittauslaitteistoni. Arkrayn mittari, siihen sopivat testiliuskat, Ascensian pistolaite, siihen sopivat lansetit ja päiväkirja, johon merkkaan arvoja. Lansetteja eli piikkejä pistolaitteeseen ei tarvitse joka kerran jälkeen vaihtaa uuteen.
Guarem on aine, jota käytetään tasapainoittamaan aikuisiän diabetestä ruokavalion ja muun lääkehoidon ohella. Guaremin vaikuttava aine on guarkumi, mikä on intialaisesta palkokasvista peräisin olevaa geeliytyvää kuitua. Guarem hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja pienentää siten aterian jälkeisiä verensokerien nousua. Guarem alentaa myös seerumin kolesterolipitoisuutta.
Guaremia mä aloitin ottamaan pari viikkoa sitten ja otan suunnilleen kaksi kertaa päivässä. Aamupalalla sitä ei kerta kaikkiaan saata ottaa, jos ei sekoita sitten esim. jugurttiin. Kerta-annokseni Guaremia on 2,5 gramman pussi, mikä on normaaliannoksesta puolet. Se tuntuu riittävän pitämään mun sokeriarvot kuosissaan. Tietty jos jotain älyttömän rasvaista ravintola-annosruokaa syö, siinä sokereita ei pidättele mikään.
Guarem-rakeet (sanotaan paketissa, musta ne on enemmänkin hiutaleita kuin rakeita) nautitaan joko ruokaan sekoitettuna tai nesteen (vesi, mehu, maito ym) kanssa aterioiden yhteydessä. Kuulin, että olisi hyvä hieman ennen ruokaa nauttia että aine pääsee vaikuttamaan. Aine tekisi jonkinlaisen kalvon vatsalaukkuun, jolla estetään hiilihydraattien imeytyminen. Kuulemma jos antaa rakeiden olla vesilasissa, siitä muodostuu oikeaa kuitumössöä.
Vistoa nautittavaa. Parempi laittaa nopealle kierteelle ja kumota kurkkuun. Skool!
Ruoka-annokseni näyttää tätä nykyä tältä (kuva alla). Lihaa ja kasviksia ja vihanneksia. Ruisleipää, vettä, kalsium-maitoa. Vähärasvaista. Hyvää!
Diabeetikon raskaus menee helpommin kesken kuin verrokin. Diabeetikkojen synnytykset pyritään käynnistämään komplikaatioiden vuoksi joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Sikiölle ei tule suurentunutta riskiä saada diabetesta, mutta se kasvaa tavallista isommaksi ja saattaa olla syntyessään tavallista veltompi.
Verensokeri. Normaalisti paastoverensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta. Sen yksikkö on mmol/l eli millimoolia on välillä 3,5–5,5 mmol/l, ja ruokailun jälkeen arvo on välillä 5–8 mmol/l. Raja-arvoina minulla on käytetty: paasto 4,6 ja ruokailun jälkeen 6,4-6,7.
Minulla verensokerin arvot heitteli seuraavasti:
Paastot 4,9-7,1 (yleensä 5 molemmin puolin)
Ruokailun jälkeen 6,3-10,2 (yleensä 8 molemmin puolin)
Alla kuvassa verensokerin mittauslaitteistoni. Arkrayn mittari, siihen sopivat testiliuskat, Ascensian pistolaite, siihen sopivat lansetit ja päiväkirja, johon merkkaan arvoja. Lansetteja eli piikkejä pistolaitteeseen ei tarvitse joka kerran jälkeen vaihtaa uuteen.
Guarem on aine, jota käytetään tasapainoittamaan aikuisiän diabetestä ruokavalion ja muun lääkehoidon ohella. Guaremin vaikuttava aine on guarkumi, mikä on intialaisesta palkokasvista peräisin olevaa geeliytyvää kuitua. Guarem hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja pienentää siten aterian jälkeisiä verensokerien nousua. Guarem alentaa myös seerumin kolesterolipitoisuutta.Guaremia mä aloitin ottamaan pari viikkoa sitten ja otan suunnilleen kaksi kertaa päivässä. Aamupalalla sitä ei kerta kaikkiaan saata ottaa, jos ei sekoita sitten esim. jugurttiin. Kerta-annokseni Guaremia on 2,5 gramman pussi, mikä on normaaliannoksesta puolet. Se tuntuu riittävän pitämään mun sokeriarvot kuosissaan. Tietty jos jotain älyttömän rasvaista ravintola-annosruokaa syö, siinä sokereita ei pidättele mikään.
Guarem-rakeet (sanotaan paketissa, musta ne on enemmänkin hiutaleita kuin rakeita) nautitaan joko ruokaan sekoitettuna tai nesteen (vesi, mehu, maito ym) kanssa aterioiden yhteydessä. Kuulin, että olisi hyvä hieman ennen ruokaa nauttia että aine pääsee vaikuttamaan. Aine tekisi jonkinlaisen kalvon vatsalaukkuun, jolla estetään hiilihydraattien imeytyminen. Kuulemma jos antaa rakeiden olla vesilasissa, siitä muodostuu oikeaa kuitumössöä.
Vistoa nautittavaa. Parempi laittaa nopealle kierteelle ja kumota kurkkuun. Skool!
Ruoka-annokseni näyttää tätä nykyä tältä (kuva alla). Lihaa ja kasviksia ja vihanneksia. Ruisleipää, vettä, kalsium-maitoa. Vähärasvaista. Hyvää!
maanantaina, toukokuuta 07, 2007
Vauvalle vaatetta.
Hipelöin tänään Mean vanhoja vaatteita läpi. Olen säästänyt kaiken. Mutta jos nyt poika tulee, tulee suurimmasta osasta vaatteita myyntikuntoisia. Parhaimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat säästän sitten Mealle, samaten kuten oma äitini on säästänyt mun vaatteita.
Ikeasta olen ostanut isoja pahvilaatikoita, joita taitaa olla jo seitsemän kappaletta täynnä neitin vaatetta. Eka paljasti paljon vuoden 2003 äitiyspakkauksen keltasävyisiä vaatteita. Nyt en ottanut äitiyspakettia ollenkaan, ehkä johtuen tästä vaatepinomäärästä mitä on kertynyt..
Unisex-vaatepino
Ilokseni huomasin, että ei se tyttövaatepino niin kauhean suuri ollut verrattuna unisex-vaatepinoon. Harmi vaan että Mea on syntynyt keväällä, joten sen aikaiset kesävaatteet on suuria sitten tulevalle vauvalle.
Nää vaatteet kyllä oli ihania tytölle. Oikealla ylhäällä kaikki vaatteet on ollu mulla päällä kesällä 1975 vuoden ikäisenä. Äitini on ne tehnyt itse. Aivan ihania. Pakko säästää nämä. Ne on vieläkin kuin uusia.
Nää on kyllä oikea aarre ja löytö! Luultavasti äitini ystävätär on virkannut mulle vuonna 1974 ekat sandaalit ja oikein ihanan oranssit. Nappi ja kaikki! Nää pääsee kyllä vauvan jalkaan, oli tulokas sitten tyttö tai poika!
Ikeasta olen ostanut isoja pahvilaatikoita, joita taitaa olla jo seitsemän kappaletta täynnä neitin vaatetta. Eka paljasti paljon vuoden 2003 äitiyspakkauksen keltasävyisiä vaatteita. Nyt en ottanut äitiyspakettia ollenkaan, ehkä johtuen tästä vaatepinomäärästä mitä on kertynyt..
Unisex-vaatepino
Nää vaatteet kyllä oli ihania tytölle. Oikealla ylhäällä kaikki vaatteet on ollu mulla päällä kesällä 1975 vuoden ikäisenä. Äitini on ne tehnyt itse. Aivan ihania. Pakko säästää nämä. Ne on vieläkin kuin uusia.
Nää on kyllä oikea aarre ja löytö! Luultavasti äitini ystävätär on virkannut mulle vuonna 1974 ekat sandaalit ja oikein ihanan oranssit. Nappi ja kaikki! Nää pääsee kyllä vauvan jalkaan, oli tulokas sitten tyttö tai poika!
sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007
rv 32+1
Jahas. Tänään tuli taas ahkeroitua tuolla pihan puolella. Keräsin kaikki pupun papanat kukkapenkeistä... Ja taisin hieman auttaa miestä terassin katoksen teossa. Enemmän aiheesta täällä.
Mutta kummiskin alapää on taas kipeytynyt. Ehkä tämän nyt vielä kestää, kun on jäljellä niin lyhyt matka enää. Tosin flunssa on iskenyt minuun. Sain tämän luultavasti tuolta pikkuneidiltä ja tänään on tullutkin pärskittyä muutaman kerran. Tulee ainakin testattua lantionpohjan lihakset..
En tiä voiko toivoa ettei tuntisi potkuja? Voiko? Ainakin viime yönä tuli mieleen, että voikun täällä talossa kaikki nukkuisi. Mutta ei, muutama oli ainakin hereillä, minä ja masuasukki. Tuntui siltä, että rymistely oli jatkuvaa, tunteekohan se että äiti on nyt kipeä vai onko silläkin flunssa samalla kun mullakin? Nyt on väsy. VäsyVäsyVäsy.
Eilen nukahdettiin toviksi tytön kanssa sohvalle, sillä seurauksella että Meaa ei saatu millään nukkumaan. Suostui lopulta tulemaan meidän viereemme ja taisi nukahtaa klo 12, josta minä kannoin sitten omaan petiin. Tiedän, ei saisi kantaa. Siitäkin taisi kipeytyä tuo alapää. Ja siitä kantamisesta lähtien minä lähinnä pyörin sängyssä tai oikeestaan se pyöriminenkin sattuu, joten pyrin olemaan paikoillani, silittelin masua ja melkein jo lauloin tuutulaulua, jos se auttaisi..
Sitten aamulla taas en saanut enää unen päästä kiinni, kun oli kova hinku päästä tekemään tuota terassin katosta valmiiksi. Ompas tämä vaikeaa taas.
Huomenna töihin. Töitä ei olekaan enää kovin montaa päivää. Nopean laskun mukaan 11 aamua jäljellä siihen, että mammaloma alkaa. Taas tekisi mieli alkaa hiplailla Mean vauvavaatteita kaappiin täytteeksi..
Mutta kummiskin alapää on taas kipeytynyt. Ehkä tämän nyt vielä kestää, kun on jäljellä niin lyhyt matka enää. Tosin flunssa on iskenyt minuun. Sain tämän luultavasti tuolta pikkuneidiltä ja tänään on tullutkin pärskittyä muutaman kerran. Tulee ainakin testattua lantionpohjan lihakset..
En tiä voiko toivoa ettei tuntisi potkuja? Voiko? Ainakin viime yönä tuli mieleen, että voikun täällä talossa kaikki nukkuisi. Mutta ei, muutama oli ainakin hereillä, minä ja masuasukki. Tuntui siltä, että rymistely oli jatkuvaa, tunteekohan se että äiti on nyt kipeä vai onko silläkin flunssa samalla kun mullakin? Nyt on väsy. VäsyVäsyVäsy.
Eilen nukahdettiin toviksi tytön kanssa sohvalle, sillä seurauksella että Meaa ei saatu millään nukkumaan. Suostui lopulta tulemaan meidän viereemme ja taisi nukahtaa klo 12, josta minä kannoin sitten omaan petiin. Tiedän, ei saisi kantaa. Siitäkin taisi kipeytyä tuo alapää. Ja siitä kantamisesta lähtien minä lähinnä pyörin sängyssä tai oikeestaan se pyöriminenkin sattuu, joten pyrin olemaan paikoillani, silittelin masua ja melkein jo lauloin tuutulaulua, jos se auttaisi..
Sitten aamulla taas en saanut enää unen päästä kiinni, kun oli kova hinku päästä tekemään tuota terassin katosta valmiiksi. Ompas tämä vaikeaa taas.
Huomenna töihin. Töitä ei olekaan enää kovin montaa päivää. Nopean laskun mukaan 11 aamua jäljellä siihen, että mammaloma alkaa. Taas tekisi mieli alkaa hiplailla Mean vauvavaatteita kaappiin täytteeksi..
tiistaina, toukokuuta 01, 2007
rv 31+3
Tänään saatiin haravointiurakka päätökseen. Tai oikeestaan jäi vielä yksi nurkka, kun oli niin kovin märkää. Välillä piti huilahtaa, mutta minkäs teet kun himo puutarhanhoitoon on hirveä jo ensikevään metreillä. Siinä haravoidessa saa paljon uusia ideoita mieleen puutarhan parantamiseen..
Käytiin viikonloppuna anoppilassa ja samalla Torniossa 30-vuotisjuhlissa. Olihan siellä sitten pikkunen elämänalku. Oli syntynyt rv 34 äidin saadessa raskausmyrkytyksen ja oli ollut keskoskaapissa kuukauden verran. Nyt oli 3 kuukautinen ja aivan vastasyntyneen näköinen! Hurjan söpö ja pieni vauva. Itkua vaan tuli paljon ja tuli mieleen Mean parikuukautisena alkanut itkumaratooni..
Vointi on ok. Tuossa tytön kanssa otettiin Vappupäikkärit. Lauantainakin oli koko päivä ihan pökkeröinen olo, kun sai nukkua puoli yhdeksään!!! Ihmeellistä, en muista koska viimeksi olisin niin pitkään nukkunut. Eilinen (Vappuaatto) oli palkallinen vapaapäivä ja aivan mahtavaa saada olla kotosalla näinkin pitkään. Äitiyslomaan ei ole enää pitkä aika..
Välillä tuntuu että vauva yrittää kääntyä, minä kädellä yritän estellä. Sattuu vatsaan mielettömästi kun työntää peppuaan ulos kyljestä. Hikka on lisääntynyt raukalla, kolmekin kertaa päivässä saattaa hikkailla. Noissa juhlissa join yhden zero-limun ja tuntui heti että yrittää närästää. Sitä ei ole vielä ollutkaan tässä raskaudessa, ei Mean aikanakaan kuin kerran.
Käytiin viikonloppuna anoppilassa ja samalla Torniossa 30-vuotisjuhlissa. Olihan siellä sitten pikkunen elämänalku. Oli syntynyt rv 34 äidin saadessa raskausmyrkytyksen ja oli ollut keskoskaapissa kuukauden verran. Nyt oli 3 kuukautinen ja aivan vastasyntyneen näköinen! Hurjan söpö ja pieni vauva. Itkua vaan tuli paljon ja tuli mieleen Mean parikuukautisena alkanut itkumaratooni..
Vointi on ok. Tuossa tytön kanssa otettiin Vappupäikkärit. Lauantainakin oli koko päivä ihan pökkeröinen olo, kun sai nukkua puoli yhdeksään!!! Ihmeellistä, en muista koska viimeksi olisin niin pitkään nukkunut. Eilinen (Vappuaatto) oli palkallinen vapaapäivä ja aivan mahtavaa saada olla kotosalla näinkin pitkään. Äitiyslomaan ei ole enää pitkä aika..
Välillä tuntuu että vauva yrittää kääntyä, minä kädellä yritän estellä. Sattuu vatsaan mielettömästi kun työntää peppuaan ulos kyljestä. Hikka on lisääntynyt raukalla, kolmekin kertaa päivässä saattaa hikkailla. Noissa juhlissa join yhden zero-limun ja tuntui heti että yrittää närästää. Sitä ei ole vielä ollutkaan tässä raskaudessa, ei Mean aikanakaan kuin kerran.
torstaina, huhtikuuta 26, 2007
Rv 30+6
Eilen kävivät kuvaamassa Vauva-lehteä varten ja oli kyllä melko ihmeellinen tilanne/tunne, kun eihän mua sillä tavoin yleensä olla kuvattu. Näpsivät paljon kuvia, toivottavasti edes jotkut onnistuvat ja näytän siedettävältä lehdessä..
Aika hyvin tyttö ja koirakin olivat kuvissa. Leikkivät omia leikkejään ja koirakin on ihmeen hyvin rauhoittunut, taitaa johtua tuosta leikkauksesta. Ehkä siitä oli sittenkin hyötyä.
Täytyy muuten mainita, että kyllä isoimmissa kaupungeissa on hyvä, jos ja kun on tarpeeksi tarjontaa äitiysvaatteista. Mä kävin tuohon kuvaukseen etsimässä jotain täältä ja ainoat vaihtoehdot oli H&M:n kitunen nurkkaus, jossa on lähinnä kokoa 36-38 ja tarjolla mustaa, ruskeaa ja vaaleanpunaista! Miksi äideillä pitää aina olla päällä vaaleanpunaista? Toinen liike joka tarjoaa äitiysvaatteita on kalliimman puoleinen Nicky&Nelly. Sieltä olen kyllä muutaman Mama.liciousin paidan ostanut, lähinnä ALE-rekistä. Harmittaa kyllä kun täytyy näinkin pieneksi ajaksi ostaa uudet vaatteet.
Mea lähti etukäteen Vapun viettoon miehen vanhemmille, fammun ja fafan luo. Me lähdetään huomenna perässä. Kipu (vihlonta) on vähentynyt huomattavasti. Tiä sitten mitä se oli.
Alkaa muuten olla hieman vaivalloinen olo jo, kun ei enää taitu niin hyvin. Vatsanympärys on navan kohdalta 119 cm ja napa on aikoja sitten pullahtanut ulospäin. Työkaverit jaksaa puhutellakin, että ei uskoisi että vielä pari kuukautta olisi aikaa synnytykseen. Voisin vaikka heti mennä, niin omasta mielestäkin :) Mutta sama oli Mean aikana, silloin sanottiin, että kaksoset sieltä tulee, aivan varmasti.. Ei vaan mahdu tavaraa sisälle, niin sen täytyy työntyä ulos. Mietin vaan, että miten saan tämän vatsani kurottua suht. normaaliin kuosiin? Tilasin työkaverilta rasvaa, mikä on tarkoitettu vatsanahan kiinteytykseen. Tulee siis tarpeeseen..
Aika hyvin tyttö ja koirakin olivat kuvissa. Leikkivät omia leikkejään ja koirakin on ihmeen hyvin rauhoittunut, taitaa johtua tuosta leikkauksesta. Ehkä siitä oli sittenkin hyötyä.
Täytyy muuten mainita, että kyllä isoimmissa kaupungeissa on hyvä, jos ja kun on tarpeeksi tarjontaa äitiysvaatteista. Mä kävin tuohon kuvaukseen etsimässä jotain täältä ja ainoat vaihtoehdot oli H&M:n kitunen nurkkaus, jossa on lähinnä kokoa 36-38 ja tarjolla mustaa, ruskeaa ja vaaleanpunaista! Miksi äideillä pitää aina olla päällä vaaleanpunaista? Toinen liike joka tarjoaa äitiysvaatteita on kalliimman puoleinen Nicky&Nelly. Sieltä olen kyllä muutaman Mama.liciousin paidan ostanut, lähinnä ALE-rekistä. Harmittaa kyllä kun täytyy näinkin pieneksi ajaksi ostaa uudet vaatteet.
Mea lähti etukäteen Vapun viettoon miehen vanhemmille, fammun ja fafan luo. Me lähdetään huomenna perässä. Kipu (vihlonta) on vähentynyt huomattavasti. Tiä sitten mitä se oli.
Alkaa muuten olla hieman vaivalloinen olo jo, kun ei enää taitu niin hyvin. Vatsanympärys on navan kohdalta 119 cm ja napa on aikoja sitten pullahtanut ulospäin. Työkaverit jaksaa puhutellakin, että ei uskoisi että vielä pari kuukautta olisi aikaa synnytykseen. Voisin vaikka heti mennä, niin omasta mielestäkin :) Mutta sama oli Mean aikana, silloin sanottiin, että kaksoset sieltä tulee, aivan varmasti.. Ei vaan mahdu tavaraa sisälle, niin sen täytyy työntyä ulos. Mietin vaan, että miten saan tämän vatsani kurottua suht. normaaliin kuosiin? Tilasin työkaverilta rasvaa, mikä on tarkoitettu vatsanahan kiinteytykseen. Tulee siis tarpeeseen..
keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007
Neuvolassa, rv 30+4
Tänään oli neuvolakäynti. Käynti oli yhteinen mulla ja Mealla. Mealla oli 4-vuotisneuvola, jossa tarkkailtiin sen kehitystä. Hyvinhän tuo on kehittynyt, nimen kirjoitti, mallikuvat piirsi, hyppäsi viivan yli (jopa hyppi haaraperushyppyä ja yhdellä jalalla), kertoi kuvasta, osasi vastata kysymykseen ja tehdä kahden asian pyynnön toistamatta. Näkö ja kuulokin aivan ok. Pituutta hieman yli 105cm ja painoa hieman yli 17 kiloa. Keskikäyrällä mennään.
Mulla taasen paino oli vähentynyt 2 kiloa! Kuukaudessa, siis -500g/viikko. Hurjaa! Mä tulin kyllä tosi hyvälle mielelle siitä. Sokeriarvot heittelee, välillä on hyvissä lukemissa, välillä taas ylikorkeina. Päädyttiin että mittailen niitä vielä ja aloitin Guaremin ottamisen ennen syöntiä. Otan ensiksi ns. puoli pussia, kun normiannos on 5 gramman pussi, mä otan 2,5 gramman pussin. Iljettäväähän tuo on, kun nuo rakeet ei millään sula tuohon veteen. Ihan kuin joisit vettä jossa on paljon pieniä leivänmuruja. Sen voi toki sekoittaa ruuankin joukkoon.
Veriarvokin oli hieman laskenut, 124 --> 118. Aloitan siis lisäraudan otonkin 3 päivänä/viikossa. Tasapainoittaa tuota Guaremin aiheuttamaa löysää vatsaa sitten tuo raudan aiheuttama ummetus.. Kaameat ilmavaivatkin tuosta Guaremista tuntuu tulevan.
Vauva on kääntynyt sitten tuloasentoon. Hikka tuntuu tuolla pissarakossa ja potkut ylävatsassa ja peppua työntää ulos vatsanahkasta tosi usein. Se sattuu. Neuvolassakin täti sanoi, että aivan selvästi tuntee pepun kämmenelle. Sykettä mitatessa vauva nukkui, kun syke oli 125, josta se huimaa vauhtia nousi 160 lyöntiin. Ja potkaisikin muutaman kerran tätiä, mitäs tulit siihen sen kovaäänisen radion kanssa..
Vihlonta alapäässä jatkuu ja jos se jatkuu pidemmällekin, soitan neuvolaan lääkäriaikaa, jossa tutkitaan mitä siellä tapahtuu. Ettei vaan paikat ala aueta..
Mulla taasen paino oli vähentynyt 2 kiloa! Kuukaudessa, siis -500g/viikko. Hurjaa! Mä tulin kyllä tosi hyvälle mielelle siitä. Sokeriarvot heittelee, välillä on hyvissä lukemissa, välillä taas ylikorkeina. Päädyttiin että mittailen niitä vielä ja aloitin Guaremin ottamisen ennen syöntiä. Otan ensiksi ns. puoli pussia, kun normiannos on 5 gramman pussi, mä otan 2,5 gramman pussin. Iljettäväähän tuo on, kun nuo rakeet ei millään sula tuohon veteen. Ihan kuin joisit vettä jossa on paljon pieniä leivänmuruja. Sen voi toki sekoittaa ruuankin joukkoon.
Veriarvokin oli hieman laskenut, 124 --> 118. Aloitan siis lisäraudan otonkin 3 päivänä/viikossa. Tasapainoittaa tuota Guaremin aiheuttamaa löysää vatsaa sitten tuo raudan aiheuttama ummetus.. Kaameat ilmavaivatkin tuosta Guaremista tuntuu tulevan.
Vauva on kääntynyt sitten tuloasentoon. Hikka tuntuu tuolla pissarakossa ja potkut ylävatsassa ja peppua työntää ulos vatsanahkasta tosi usein. Se sattuu. Neuvolassakin täti sanoi, että aivan selvästi tuntee pepun kämmenelle. Sykettä mitatessa vauva nukkui, kun syke oli 125, josta se huimaa vauhtia nousi 160 lyöntiin. Ja potkaisikin muutaman kerran tätiä, mitäs tulit siihen sen kovaäänisen radion kanssa..
Vihlonta alapäässä jatkuu ja jos se jatkuu pidemmällekin, soitan neuvolaan lääkäriaikaa, jossa tutkitaan mitä siellä tapahtuu. Ettei vaan paikat ala aueta..
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
rv 29+2
Viikonloppuna alkoi siivoamisen myötä tuntumaan vihlaisuja alapäässä, siis lähinnä emättimessä. Tarkistin viime odotuksen päiväkirjaa, ja samoja tuntemuksia silloin olen tuntenut vasta viikoilla 38-39. Ne olivat neuvolan tädin mukaan muutoksia kohdunkaulassa, eli kohdunkaula lyhenee..
Hui, työkaveri tulikin sanomaan, että hänellä on tunne, että mä synnytän tämän melko varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti nyt en ihan vielä. Vielä olis noin 10-11 viikkoa kestettävä. Tuntuu muuten hurjan lyhyeltä ajalta..
Muistaakseni viikolla 37 vauva olisi täysiaikainen, mutta keuhkojen kehittymisen kannalta olisi hyvä että pysytellään sisällä.
Siivoilin siis viikonloppuna. Pois pääsiäiskoristeet ja kohta tilalle serpentiinit, ilmapallot ja muu prinsessarekvisiitta. Koko ensi viikonloppu menee Mean 4-vuotissynttäreitä juhliessa.
Hui, työkaveri tulikin sanomaan, että hänellä on tunne, että mä synnytän tämän melko varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti nyt en ihan vielä. Vielä olis noin 10-11 viikkoa kestettävä. Tuntuu muuten hurjan lyhyeltä ajalta..
Muistaakseni viikolla 37 vauva olisi täysiaikainen, mutta keuhkojen kehittymisen kannalta olisi hyvä että pysytellään sisällä.
Siivoilin siis viikonloppuna. Pois pääsiäiskoristeet ja kohta tilalle serpentiinit, ilmapallot ja muu prinsessarekvisiitta. Koko ensi viikonloppu menee Mean 4-vuotissynttäreitä juhliessa.
lauantaina, huhtikuuta 14, 2007
Sokerihumalassa.
Eilen oli perjantai 13.päivä. Mulla ei niinkään ole uskomuksia epäonnen kohtaamiseen tuona päivänä. Vielä ei siis ole mitään kamalata sattunu (koputtaa pää...puuta).
No, eilen aamulla vedin sitten pohjat sokeriarvoissa, aamiaisen jälkeen arvo huiteli 9,4! Kontrolliarvohan on sen 6,4-6,7. Huh. Otin kokeeksi tuoremehulasillisen. Sitä siis välttäkäämme. Kaveri kertoikin että jos vaikka juopi tuoremehua lasillisen joka päivä, lihoo vuodessa 6 kiloa!
Tästä suurehkosta arvosta välittämättä lähdimme miehen kanssa saunomisen päälle ulos syömään. Anoppi tuli hakemaan Meaa viikonloppuhoitoon eli tiedossa mulla vapaa viikonloppu. Innoissaanhan tuo tyttö lähti, sai laittaa uudet kevätkengät jalkoihin ja aurinkolasit silmille. Mä sitten kerroin anopille, että saatetaan mennä ulos syömään. Niin Mea ihmetteli, että miksi te tuohon terassille syömään meette..
Käytiin syömässä hyvää ruokaa ja päälle otin vielä Creme Bruleen siirappikastikkeella. Ai että oli hyvää. Musiikkiakin oli tarjolla, elävää sellaista. Jotain ihme unkarilaista mustalaismusiikkia, mikä ei oikein napannut, niin lähdettiin kotiin. Ruokapaikassa oli muitakin, joista lähti melko kova meteli. Oli kerrassaan ihmeellistä olla ravintolassa selvin päin. Kaikki se puheensorina kuulosti nyt PALJON kovemmalta kuin normaalisti.
Lähden tästä metsästämään ensi viikonloppuna pidettävien 4v-synttäreiden juttuja. Aika jännä juttu että sun täytyy ostaa lahjat synttärivieraille, jos esim. järjestät ongintaa... Disco olis aika hienoo, mutta sitä peilipalloa ei nyt osteta.
No, eilen aamulla vedin sitten pohjat sokeriarvoissa, aamiaisen jälkeen arvo huiteli 9,4! Kontrolliarvohan on sen 6,4-6,7. Huh. Otin kokeeksi tuoremehulasillisen. Sitä siis välttäkäämme. Kaveri kertoikin että jos vaikka juopi tuoremehua lasillisen joka päivä, lihoo vuodessa 6 kiloa!
Tästä suurehkosta arvosta välittämättä lähdimme miehen kanssa saunomisen päälle ulos syömään. Anoppi tuli hakemaan Meaa viikonloppuhoitoon eli tiedossa mulla vapaa viikonloppu. Innoissaanhan tuo tyttö lähti, sai laittaa uudet kevätkengät jalkoihin ja aurinkolasit silmille. Mä sitten kerroin anopille, että saatetaan mennä ulos syömään. Niin Mea ihmetteli, että miksi te tuohon terassille syömään meette..
Käytiin syömässä hyvää ruokaa ja päälle otin vielä Creme Bruleen siirappikastikkeella. Ai että oli hyvää. Musiikkiakin oli tarjolla, elävää sellaista. Jotain ihme unkarilaista mustalaismusiikkia, mikä ei oikein napannut, niin lähdettiin kotiin. Ruokapaikassa oli muitakin, joista lähti melko kova meteli. Oli kerrassaan ihmeellistä olla ravintolassa selvin päin. Kaikki se puheensorina kuulosti nyt PALJON kovemmalta kuin normaalisti.
Lähden tästä metsästämään ensi viikonloppuna pidettävien 4v-synttäreiden juttuja. Aika jännä juttu että sun täytyy ostaa lahjat synttärivieraille, jos esim. järjestät ongintaa... Disco olis aika hienoo, mutta sitä peilipalloa ei nyt osteta.
tiistaina, huhtikuuta 10, 2007
rv 28+3
Meaa on tänään pussattu!
Hain sitä hoidosta, niin se sanoi, että Rasse ja Roope on pussannu sitä. Mitämitä? Missäs Juuso on?
Juuso on Mean tärkein poikakaveri, sen kanssa ollaan oltu jo synnytysvalmennuksessakin. Sitten ne osui samaan hoitopaikkaan. Leikittiin aina kolmistaan, Juuso, Jimi ja Mea. Mea taisi olla se, joka määräsi. Te ootte prinssejä, mä oon prinsessa -tyyliin ja pojat totteli. Olivat katselleet tuolilta istuen tyhjää seinää, Mea selittänyt siihen että me ollaan elokuvissa.
Nyt sitten onkin jotkut Rasset ja Roopet vuorossa. Pojat on poikia.
Tänään on vatsa supistanut aina ylös noustessa. Vatsa menee kovaksi ja lisänä on pientä kipua alaviistossa. Alkaa tuntua raskaalta kantaa tätä vatsaa ja otankin varmaan tuon tukivyön avuksi kohta. Mean odotusaikana se oli käytössä lähes koko ajan ja ilman sitä selkä oli katketa. Nyt en ole voinut sitä oikein käyttää, kun se on jotenkin ahistanut ja on alkanut etoa. Tällä hetkellä etomisen tunne on poissa. Onneksi. Lyhythihaiset äitiyspaidatkin alkaa olla pieniä eli nousevat mahan päälle..
Pääsiäisen olin mittailematta sokeriarvoja, kun tuli vähän nautittua hyvästä ja makeasta ruuasta. Nyt taas mittaillaan ja aamulla paastoarvo olikin huimat 6.4 ja syömisen jälkeen 8.6! Raja-arvot ovat; paasto 4.6 ja jälkeen-arvo 6.4-6.7. Jälkeen-arvo tuntuu vaihtelevan neuvoloittain. Lounaan jälkeen arvo olikin taas 5.4. Eli mulla on nuo aamuarvot ihan omia lukemiaan. Luin anopin luona Diabetes-lehdestä että elimistö ikäänkuin "santsaa" energiaa yöksi tai jotain. Olisi pitänyt ottaa se juttu mukaan, niin muistaisi paremmin. :)
Yksi päivä tässä autoa tankatessa, unohdin pankkikortin tunnuslukuni täysin. Täytyi kotona tarkistaa että mikä luku oli. Sitten unohdin kymmenessä minuutissa että mulla on kampaaja. Sähköposti töissä ilmoitti että puolen tunnin päästä on aika leikkaukseen, niin enkö huomannut sen vasta 3 minuuttia vaille sovitun ajan, että pitäisi olla toisella puolella kaupunkia.
Nyt muuten kun on noudattanut tätä vähän rasvaa, paljon kasviksia -dieettiä, olo on paljon energisempi kuin aiemmin. Nytkö mulla vasta alkaa se keskiraskauden innokas aika, jolloin jaksaa tehdä vaikka ja mitä? Taisi olla verensokerit niin vaihtelevat, ettei aiemmin jaksanut mitään tehdä. Koko ajan väsytti. Nyt yritän pitää ne säännöllisellä, terveellisellä syömisellä tasaisena.
Hain sitä hoidosta, niin se sanoi, että Rasse ja Roope on pussannu sitä. Mitämitä? Missäs Juuso on?
Juuso on Mean tärkein poikakaveri, sen kanssa ollaan oltu jo synnytysvalmennuksessakin. Sitten ne osui samaan hoitopaikkaan. Leikittiin aina kolmistaan, Juuso, Jimi ja Mea. Mea taisi olla se, joka määräsi. Te ootte prinssejä, mä oon prinsessa -tyyliin ja pojat totteli. Olivat katselleet tuolilta istuen tyhjää seinää, Mea selittänyt siihen että me ollaan elokuvissa.
Nyt sitten onkin jotkut Rasset ja Roopet vuorossa. Pojat on poikia.
Tänään on vatsa supistanut aina ylös noustessa. Vatsa menee kovaksi ja lisänä on pientä kipua alaviistossa. Alkaa tuntua raskaalta kantaa tätä vatsaa ja otankin varmaan tuon tukivyön avuksi kohta. Mean odotusaikana se oli käytössä lähes koko ajan ja ilman sitä selkä oli katketa. Nyt en ole voinut sitä oikein käyttää, kun se on jotenkin ahistanut ja on alkanut etoa. Tällä hetkellä etomisen tunne on poissa. Onneksi. Lyhythihaiset äitiyspaidatkin alkaa olla pieniä eli nousevat mahan päälle..
Pääsiäisen olin mittailematta sokeriarvoja, kun tuli vähän nautittua hyvästä ja makeasta ruuasta. Nyt taas mittaillaan ja aamulla paastoarvo olikin huimat 6.4 ja syömisen jälkeen 8.6! Raja-arvot ovat; paasto 4.6 ja jälkeen-arvo 6.4-6.7. Jälkeen-arvo tuntuu vaihtelevan neuvoloittain. Lounaan jälkeen arvo olikin taas 5.4. Eli mulla on nuo aamuarvot ihan omia lukemiaan. Luin anopin luona Diabetes-lehdestä että elimistö ikäänkuin "santsaa" energiaa yöksi tai jotain. Olisi pitänyt ottaa se juttu mukaan, niin muistaisi paremmin. :)
Yksi päivä tässä autoa tankatessa, unohdin pankkikortin tunnuslukuni täysin. Täytyi kotona tarkistaa että mikä luku oli. Sitten unohdin kymmenessä minuutissa että mulla on kampaaja. Sähköposti töissä ilmoitti että puolen tunnin päästä on aika leikkaukseen, niin enkö huomannut sen vasta 3 minuuttia vaille sovitun ajan, että pitäisi olla toisella puolella kaupunkia.
Nyt muuten kun on noudattanut tätä vähän rasvaa, paljon kasviksia -dieettiä, olo on paljon energisempi kuin aiemmin. Nytkö mulla vasta alkaa se keskiraskauden innokas aika, jolloin jaksaa tehdä vaikka ja mitä? Taisi olla verensokerit niin vaihtelevat, ettei aiemmin jaksanut mitään tehdä. Koko ajan väsytti. Nyt yritän pitää ne säännöllisellä, terveellisellä syömisellä tasaisena.
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Kontrolliultrassa
Tänään oli rakenneultran kontrolliultraus. Aika oli klo 12 ja oottelua kesti klo 13:45 asti. Sanottiin että lääkärit on juuri syömässä !?! Eikö ne sovi syömisiään aikojen mukaan? Puhuttiin siellä kyllä sitten jotain leikkauksiin joutumisista.
No, lopuksi tulos oli odottamisen arvoinen. Aivokammion raja-arvohan oli 1,0 ja mulla se ylittyi 1,06. Nyt tuloksiksi saatiin 0,9 ja 0,89 ja aivokammio oli kuulemma kauniin yhtenäinen. Painoarvio on 1100g, lapsivettä normaalisti ja istukka takaseinässä. Paino vastaa täysin viikkoja. Kuulemma keskikäyrällä mennään. Siinä lääkärit alkoivat jo opetella sydämen rakennetta, vaikka jonossa oli monta odottajaa..
Sain ajan synnytystapa-arvioon 9 viikon päähän. Kesäkuuhun! 6.6. Alustavasti lääkäri tosin sanoi, että joudun sektioon, koska Mea oli jäädä hartioista kiinni ja synnytys oli imukuppisynnytys. Mutta katsotaan sitten. Mulle on tärkeintä, että vauva ei jää puolitiehen kiinni jne..
No, lopuksi tulos oli odottamisen arvoinen. Aivokammion raja-arvohan oli 1,0 ja mulla se ylittyi 1,06. Nyt tuloksiksi saatiin 0,9 ja 0,89 ja aivokammio oli kuulemma kauniin yhtenäinen. Painoarvio on 1100g, lapsivettä normaalisti ja istukka takaseinässä. Paino vastaa täysin viikkoja. Kuulemma keskikäyrällä mennään. Siinä lääkärit alkoivat jo opetella sydämen rakennetta, vaikka jonossa oli monta odottajaa..
Sain ajan synnytystapa-arvioon 9 viikon päähän. Kesäkuuhun! 6.6. Alustavasti lääkäri tosin sanoi, että joudun sektioon, koska Mea oli jäädä hartioista kiinni ja synnytys oli imukuppisynnytys. Mutta katsotaan sitten. Mulle on tärkeintä, että vauva ei jää puolitiehen kiinni jne..
sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007
Videointia viikolla 27+1.
Tänään sain napattua masun liikkeitä ehkä jo hieman vanhalla (nykytekniikkaan verrattuna) digikamerallamme. Nyt vauva oli kunnolla liikkeessä ja liikkeet näkyi päälle selvästi.
Muut oli ulkona ja ajattelin että nekin haluaa nähdä vähäsen liikettä. Tässäpä pätkä liikkeestä. Oman hengitykseni lisäksi voi havaita pientä liikettä vatsassa. Taustalla kuuluu Strömsön ohjelman ääniä.
Muut oli ulkona ja ajattelin että nekin haluaa nähdä vähäsen liikettä. Tässäpä pätkä liikkeestä. Oman hengitykseni lisäksi voi havaita pientä liikettä vatsassa. Taustalla kuuluu Strömsön ohjelman ääniä.
torstaina, maaliskuuta 29, 2007
Ensimmäinen lahja/tuliainen pojalle.
Saatiin ensimmäinen lahjamus tulevalle poijalle. Miehen vanhemmat tuli noin viikko sitten Thaimaasta. Pattayalla olivat viisi viikkoa! Viisi viikkoa! Kyllä luit oikein, viisi viikkoa!
Olivat purkaneet kotona laukut ja sieltähän löytyi sitten mukavia pikkumiehen vaatteita ja aivan ihana tuttipullo! Näin suuria ei Suomessa olekaan, mahtuu peräti 40 ml.
Onneksi vaatteiden lapuissa on myös englanninkielinen selostus, eihän thain-kielestä ota selvää erkkikään. Yhdessä lapuista on myös iän ja senttikoon lisäksi laitettu painokin. Entäs sitten kun esim. meidän Mea oli 6kk iässä 9580 g ja 71cm? Tuon lappusen mukaan lapsen pitäisi 6kk iässä olla 65 cm ja 7-9kg. Taitaa ne Thaimaan lapsoset olla hiukka erikokoisia verrattuna meihin pohjoismaalaisiin..
Isosisko Meakin sai aivan ihania paitoja ja nyt tuotiin kahdet nahkakengät keväälle. Ihanat! Tahtoo tuollaiset!
En ole nyt mitannut sokereita, kun piikit ja liuskat on loppuneet. Huomenna saan täydennystä varastoon TK:sta. Järkytyn varmaan huomenna, kun terkkari sanoi puhelimessa että varaudu jonottamaan. Jonottamaan! Onko Rovaniemellä niiiin paljon sokeritautisia?
Olivat purkaneet kotona laukut ja sieltähän löytyi sitten mukavia pikkumiehen vaatteita ja aivan ihana tuttipullo! Näin suuria ei Suomessa olekaan, mahtuu peräti 40 ml.
Onneksi vaatteiden lapuissa on myös englanninkielinen selostus, eihän thain-kielestä ota selvää erkkikään. Yhdessä lapuista on myös iän ja senttikoon lisäksi laitettu painokin. Entäs sitten kun esim. meidän Mea oli 6kk iässä 9580 g ja 71cm? Tuon lappusen mukaan lapsen pitäisi 6kk iässä olla 65 cm ja 7-9kg. Taitaa ne Thaimaan lapsoset olla hiukka erikokoisia verrattuna meihin pohjoismaalaisiin..
Isosisko Meakin sai aivan ihania paitoja ja nyt tuotiin kahdet nahkakengät keväälle. Ihanat! Tahtoo tuollaiset!
En ole nyt mitannut sokereita, kun piikit ja liuskat on loppuneet. Huomenna saan täydennystä varastoon TK:sta. Järkytyn varmaan huomenna, kun terkkari sanoi puhelimessa että varaudu jonottamaan. Jonottamaan! Onko Rovaniemellä niiiin paljon sokeritautisia?
keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007
Jihuu, kesä tulee.
Mea aamulla ilmoitti suruissaan, että hänellä on kesää ikävä..
Sokerit pysyneet hallinnassa, toistaiseksi. Eilen en edes mittaillut, kun oli miehen synttärit. Tuli mässäiltyä.
Eli muutin ruokavaliotani ja ajattelin sitä noudattaa jatkossakin. Hiilihydraatit vähiin, rasva ja sokeri minimiin ja kasvikset/vihannekset kehiin. Vähän niinku Atkinsin dieetti. Sain ystävältä lainaksi painonvartijoiden keittokirjoja ja teinkin siitä eilen jo yhden päivällisen kahdelle.. Hyviä ohjeita, varsinkin leivonnaiset, niissä kun on aina aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Täytyy testata.
Mittailemaan joudun koko raskauden ajan. Nyt alkaa olla lopussa liuskat ja piikit, saan täydennyksen TK:sta vasta perjantaina. Väsyttää vaan, kun ei saa "tarpeeksi" energiaa. Eilenkin simahdin sohvalle pikkukakkosen aikaan, siis täydellisesti, simahdin.
Guarem on apuna sitten jos sokerit kohoaa enemmän, sitä en vielä kuulemma joudu nauttimaan.
Mies ansaitsi etelänlomamatkan täyshoidolla hyvästä myyntityöstä, minne me tietysti taaskaan ei päästä. Muistaakseni edellinen luxus-lomavoitto tuli vuonna 2003 ja mitäs silloin tapahtui? Ai niin, mähän olin paksuna..
Nyt ootan vain ensiviikon kontrolliultraa. Siis rakenneultrassa aivokammion raja-arvo ylitettiin hieman ja laittoivat kontrollikäynnille näin 6 viikon kuluttua. Se on siis ensi viikolla, hieman pelottaa ja jännittää, mitä luvut ovat nyt. Mutta vähänkö mielenkiintoisena menen myös sitäkin katsomaan että miten tyyppi liikkuu mahassa, koska tuntuu että se ei nuku lainkaan.. Pyörii ja hyörii ja potkii koko ajan, siis jatkuvasti. Mealla nämä liikkeet tuntui aaltoina.
Sokerit pysyneet hallinnassa, toistaiseksi. Eilen en edes mittaillut, kun oli miehen synttärit. Tuli mässäiltyä.
Eli muutin ruokavaliotani ja ajattelin sitä noudattaa jatkossakin. Hiilihydraatit vähiin, rasva ja sokeri minimiin ja kasvikset/vihannekset kehiin. Vähän niinku Atkinsin dieetti. Sain ystävältä lainaksi painonvartijoiden keittokirjoja ja teinkin siitä eilen jo yhden päivällisen kahdelle.. Hyviä ohjeita, varsinkin leivonnaiset, niissä kun on aina aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Täytyy testata.
Mittailemaan joudun koko raskauden ajan. Nyt alkaa olla lopussa liuskat ja piikit, saan täydennyksen TK:sta vasta perjantaina. Väsyttää vaan, kun ei saa "tarpeeksi" energiaa. Eilenkin simahdin sohvalle pikkukakkosen aikaan, siis täydellisesti, simahdin.
Guarem on apuna sitten jos sokerit kohoaa enemmän, sitä en vielä kuulemma joudu nauttimaan.
Mies ansaitsi etelänlomamatkan täyshoidolla hyvästä myyntityöstä, minne me tietysti taaskaan ei päästä. Muistaakseni edellinen luxus-lomavoitto tuli vuonna 2003 ja mitäs silloin tapahtui? Ai niin, mähän olin paksuna..
Nyt ootan vain ensiviikon kontrolliultraa. Siis rakenneultrassa aivokammion raja-arvo ylitettiin hieman ja laittoivat kontrollikäynnille näin 6 viikon kuluttua. Se on siis ensi viikolla, hieman pelottaa ja jännittää, mitä luvut ovat nyt. Mutta vähänkö mielenkiintoisena menen myös sitäkin katsomaan että miten tyyppi liikkuu mahassa, koska tuntuu että se ei nuku lainkaan.. Pyörii ja hyörii ja potkii koko ajan, siis jatkuvasti. Mealla nämä liikkeet tuntui aaltoina.
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Veren sokeriarvoja.
Se on sitten ekan päivän pistokset otettu.
Mies otti aamulla ja työkaveri illalla. Täytyy varmaan itse opetella tuo, kun arvot näyttää siltä että sokeria olis liikaa veressä.
Raja-arvot ovat:
aamulla (eli paasto-arvo) ennen aamupalaa 4,6
0,5-1h lounaasta 6,4
Mulla tulokset oli aamulla 4,8 ja nyt lounaan jälkeen 7,0.
Vielä perjantaina ja maanantaina tulosten seurantaa, sitten soitto neuvolaan. Sieltä laittavat mun varmaan sokerirasituskokeeseen ja nyt vaan uutta ruokavaliota (vähärasvaista, runsaskuituista ja vähäsokerista) kehiin.
Mies otti aamulla ja työkaveri illalla. Täytyy varmaan itse opetella tuo, kun arvot näyttää siltä että sokeria olis liikaa veressä.
Raja-arvot ovat:
aamulla (eli paasto-arvo) ennen aamupalaa 4,6
0,5-1h lounaasta 6,4
Mulla tulokset oli aamulla 4,8 ja nyt lounaan jälkeen 7,0.
Vielä perjantaina ja maanantaina tulosten seurantaa, sitten soitto neuvolaan. Sieltä laittavat mun varmaan sokerirasituskokeeseen ja nyt vaan uutta ruokavaliota (vähärasvaista, runsaskuituista ja vähäsokerista) kehiin.
tiistaina, maaliskuuta 20, 2007
Lääkärineuvolassa
Tuli käytyä sitten siinä keskiraskauden lääkärineuvolassakin.
Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.
Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.
Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.
Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.
Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.
Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.
Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.
Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.
Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
rv 25+2
On tullut näköjään tavaksi päivittää aina maanantaisin..
Eilen tunsin jalanpohjan! Mealta en muista näin selviä tuntemuksia, että tarkkaan tietäisi mikä nyt sojottaa kyljestä ulos.
Se oli hassua. Röhnötin taas nojatuolilla käsi vatsan päällä (kuten tavallista) ja alkoi tuntua liikkeitä. Sitten seurasin niitä sormilla, kun yhtäkkiä tuntui sormien päässä aivan kuin jalanpohja olisi liukunut vatsan poikki oikealta vasemmalle. Hienon tuntuista! Sitten se hävisi.
Potkut on aina vaan jämäkämpiä ja nyt se on tajunnut että hei, mulla on tilaan täällä muuallakin kuin vain täällä alhaalla. Eli potkuja tuntuu paljon ylempänä. Möngertääkin aivan hillittömästi. Tuntuu kuin se olisi nyt jo kyllästynyt oloonsa tuolla, kun vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se asennonvaihtelunkin tunnen paljon selvemmin kuin Mealla.
Meillä toimii hyvin telepatiakin. Ajattelin yksi aamu, että ei ole vielä liikkunutkaan tälle päivälle, niin heti tuntui liikettä, että hei, täällä ollaan.
Kävin viikonloppuna lasten vaate-esittelyssä ja meinasin aivan intoutua. Ja vielä tilaankin lisää. Nyt pistettiin tilaukseen Mealle huppari ja lakki (erivärein tosin kuin mallikuvissa) sekä vauva saapi ensi talveksi oheisen kuvan näköisen lakin. Söpö kuin mikä!
Kuva ja kuvan tuotteet täältä.
Huomenna on sitten keskiraskauden lääkärineuvola edessä. Siitä lisää sitten.
Eilen tunsin jalanpohjan! Mealta en muista näin selviä tuntemuksia, että tarkkaan tietäisi mikä nyt sojottaa kyljestä ulos.
Se oli hassua. Röhnötin taas nojatuolilla käsi vatsan päällä (kuten tavallista) ja alkoi tuntua liikkeitä. Sitten seurasin niitä sormilla, kun yhtäkkiä tuntui sormien päässä aivan kuin jalanpohja olisi liukunut vatsan poikki oikealta vasemmalle. Hienon tuntuista! Sitten se hävisi.
Potkut on aina vaan jämäkämpiä ja nyt se on tajunnut että hei, mulla on tilaan täällä muuallakin kuin vain täällä alhaalla. Eli potkuja tuntuu paljon ylempänä. Möngertääkin aivan hillittömästi. Tuntuu kuin se olisi nyt jo kyllästynyt oloonsa tuolla, kun vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se asennonvaihtelunkin tunnen paljon selvemmin kuin Mealla.
Meillä toimii hyvin telepatiakin. Ajattelin yksi aamu, että ei ole vielä liikkunutkaan tälle päivälle, niin heti tuntui liikettä, että hei, täällä ollaan.
Kävin viikonloppuna lasten vaate-esittelyssä ja meinasin aivan intoutua. Ja vielä tilaankin lisää. Nyt pistettiin tilaukseen Mealle huppari ja lakki (erivärein tosin kuin mallikuvissa) sekä vauva saapi ensi talveksi oheisen kuvan näköisen lakin. Söpö kuin mikä!Kuva ja kuvan tuotteet täältä.
Huomenna on sitten keskiraskauden lääkärineuvola edessä. Siitä lisää sitten.
maanantaina, maaliskuuta 12, 2007
rv 24+2
Alkuun mä jo täälläkin ihmettelin ääneen, että miksiköhän tämä vaavi niin vähän potkii. Perhana. Nyt sitten potkitaan oikein urakalla. Ilmoitin jo miehellekin, ettei paljon tarvita harjoitusta, niin voi ilmoittaa tämän jo johonkin jalkapallojoukkueeseen, tietysti mielummin johonki niinku Real Madrittiin tai Liverpooliin, tai muuhun vastaavaan.
Mä herään varmaan kymmenen kertaa yössä siihen kun mua potkitaan sisältä käsin. Ei Mea näin paljon potkinut öisin. Ainakaan en muista, vai kultaako aika muistot? Eniten potkitaan tuonne alaviistoon ja istuminen on tooosi mukavaa, kun potkuja tulee alavatsaan ja virtsarakkoon.
Mun osalta on siis pitänyt paikkansa jo lähes kaikki "poikauskomukset". Vatsa on lähes kokonaan tässä edessä (naapurikaan ei erehtynyt luulemaan mun lihoneen, oli nähnyt ikkunasta että olen raskaana), mun ei juurkaan tee mieli makeaa, hikkaa vauvalla ei ole tuntunut vielä ollenkaan (ehkä ei vielä tässä vaiheessa, Mealla sitä oli jatkuvasti) ja niin pojat kuulemma potkivat enemmän.
Musta tuntuu välillä että iho ei enää voi sinkua enempää. Juuri nytkin on sellainen "kiristystunne" vatsassa. Kyljissä sinkuu ja selkää vihoittelee. Jos tämä tästä vielä kamalasti kasvaa, niin mä repeän. Naisten pitäisi luonnostaan pystyä kehittämään sellainen nahka kuin esim. tällä koiralla, jolla on kamalasti poimuja. Sitten olisi varaa tulla raskaaksi, ei tarttis pelätä raskausarpia jne. Sitten vaan kursittaisiin kokoon kun vauva on syntynyt. Ympärystä navan seudulta on nyt 115 cm. Tiedän, että toisilla on kohtu "sisällä", jolloin ei edes erota että on raskaana, mulla ainakin on aika ulospäin suuntautunut lapsi tulossa. :)
Kuva täältä.
Ostin tänään ekat pojan vaatteet. Eli kertaalleen käytettyjä pikkupojan vaatteita. Kierrätys kunniaan. Hyviä vaatteita halvalla! Kiitos vain Jonnalle. Toisaalta on helppo nyt kun tietää että on poika tulossa, kun ekassa raskaudessa voi vain arvuutella. Toisaalta kurjaa, että koko garderoopi menee uusiksi. Eli myyntiin tulee paljon tytön vaatteita..
Mä herään varmaan kymmenen kertaa yössä siihen kun mua potkitaan sisältä käsin. Ei Mea näin paljon potkinut öisin. Ainakaan en muista, vai kultaako aika muistot? Eniten potkitaan tuonne alaviistoon ja istuminen on tooosi mukavaa, kun potkuja tulee alavatsaan ja virtsarakkoon.
Mun osalta on siis pitänyt paikkansa jo lähes kaikki "poikauskomukset". Vatsa on lähes kokonaan tässä edessä (naapurikaan ei erehtynyt luulemaan mun lihoneen, oli nähnyt ikkunasta että olen raskaana), mun ei juurkaan tee mieli makeaa, hikkaa vauvalla ei ole tuntunut vielä ollenkaan (ehkä ei vielä tässä vaiheessa, Mealla sitä oli jatkuvasti) ja niin pojat kuulemma potkivat enemmän.
Musta tuntuu välillä että iho ei enää voi sinkua enempää. Juuri nytkin on sellainen "kiristystunne" vatsassa. Kyljissä sinkuu ja selkää vihoittelee. Jos tämä tästä vielä kamalasti kasvaa, niin mä repeän. Naisten pitäisi luonnostaan pystyä kehittämään sellainen nahka kuin esim. tällä koiralla, jolla on kamalasti poimuja. Sitten olisi varaa tulla raskaaksi, ei tarttis pelätä raskausarpia jne. Sitten vaan kursittaisiin kokoon kun vauva on syntynyt. Ympärystä navan seudulta on nyt 115 cm. Tiedän, että toisilla on kohtu "sisällä", jolloin ei edes erota että on raskaana, mulla ainakin on aika ulospäin suuntautunut lapsi tulossa. :)Kuva täältä.
Ostin tänään ekat pojan vaatteet. Eli kertaalleen käytettyjä pikkupojan vaatteita. Kierrätys kunniaan. Hyviä vaatteita halvalla! Kiitos vain Jonnalle. Toisaalta on helppo nyt kun tietää että on poika tulossa, kun ekassa raskaudessa voi vain arvuutella. Toisaalta kurjaa, että koko garderoopi menee uusiksi. Eli myyntiin tulee paljon tytön vaatteita..
maanantaina, maaliskuuta 05, 2007
rv 23+2
Hiihtoloma alkoi. Siivousta, siivousta ?
Viikonloppuna alkoi vauvan liikkeet tuntua selkeästi. Nyt näkyi jopa selvänä potkiminen vatsan päällekin. Istuessa tuolissa hieman takanojassa, vatsa "hollilla", potkut erottuu selkeästi. Selällään maaten vimmattu potkiminen alkaa, ei taida tykätä asennosta. Herään usein selältäni. Vielä se onnistuu oikein hyvin, ei ole huono asento, vielä.
Tunnen kun vauva vaihtaa asentoa tai kääntyy. Sen todella tuntee. En muista Mean odotusaikana tunteneeni näin selvästi sitä. Ehkä nyt osaa tarkemmin tarkkailla vatsan tuntemuksia kun edellisessä oli jotenkin siinä huumassa koko odotusajan.
Meillehän on tulossa rakenneultran mukaan poika ja vatsan muoto on täysin sitä mitä kerrotaan poikavatsoista. Eli tyystin tässä edessä. Mean aikanahan levisin ympäriinsä vyötärön eli selkeää vauvamahaa ei ollut. Olin vaan sellaisen turvonneen näköinen. Nyt tätä kehtaa näytellä, kun vatsa on niin selkeä vauvamaha eikä ylipainoisen löllyvä maha.
Lauantaina kävin taas oksentamassa. Se jatkuu edelleenkin. Nuo kotoalähdöt on rankkoja, kun tyttöä pitää puettaa ja kyykistellä sen edessä ylös-alas. Sen jälkeen saatkin niellä aamupalaasi pysymään vatsassa. Onnellisia on ne joiden ei tartte kertaakaan tuntea pahoinvointia.
Nyt on pari kertaa tuntunut kipua vatsan yläosassa oikealla puolen, sellaista kuin umpisuoli puhkeaisi. Vatsa on kosketusarka ko. kohdasta ja kipua kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja istut hetken. Täytyy seurata tilannetta. Sanoinkin miehelle että onkohan keneltäkään puhjennut umppari raskauden aikana vai estääkö tämä tilanne sellaisen syntymisen?
Aloittaisiko kodinhoitohuoneen raivaamisella?
Viikonloppuna alkoi vauvan liikkeet tuntua selkeästi. Nyt näkyi jopa selvänä potkiminen vatsan päällekin. Istuessa tuolissa hieman takanojassa, vatsa "hollilla", potkut erottuu selkeästi. Selällään maaten vimmattu potkiminen alkaa, ei taida tykätä asennosta. Herään usein selältäni. Vielä se onnistuu oikein hyvin, ei ole huono asento, vielä.
Tunnen kun vauva vaihtaa asentoa tai kääntyy. Sen todella tuntee. En muista Mean odotusaikana tunteneeni näin selvästi sitä. Ehkä nyt osaa tarkemmin tarkkailla vatsan tuntemuksia kun edellisessä oli jotenkin siinä huumassa koko odotusajan.
Meillehän on tulossa rakenneultran mukaan poika ja vatsan muoto on täysin sitä mitä kerrotaan poikavatsoista. Eli tyystin tässä edessä. Mean aikanahan levisin ympäriinsä vyötärön eli selkeää vauvamahaa ei ollut. Olin vaan sellaisen turvonneen näköinen. Nyt tätä kehtaa näytellä, kun vatsa on niin selkeä vauvamaha eikä ylipainoisen löllyvä maha.
Lauantaina kävin taas oksentamassa. Se jatkuu edelleenkin. Nuo kotoalähdöt on rankkoja, kun tyttöä pitää puettaa ja kyykistellä sen edessä ylös-alas. Sen jälkeen saatkin niellä aamupalaasi pysymään vatsassa. Onnellisia on ne joiden ei tartte kertaakaan tuntea pahoinvointia.
Nyt on pari kertaa tuntunut kipua vatsan yläosassa oikealla puolen, sellaista kuin umpisuoli puhkeaisi. Vatsa on kosketusarka ko. kohdasta ja kipua kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja istut hetken. Täytyy seurata tilannetta. Sanoinkin miehelle että onkohan keneltäkään puhjennut umppari raskauden aikana vai estääkö tämä tilanne sellaisen syntymisen?
Aloittaisiko kodinhoitohuoneen raivaamisella?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
