perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Odottavan aika on pitkä...

Tältäköhän tuntuu synnytyksen jälkeistä masennusta kärsivältä?

Mulla on niin veto poissa ollut tän päivän. Aamusta vielä tsemppasin ja pikkutarkasti siivosin keittiötä ja kylppäriä. Kaikki kaapinovetkin pyyhin sormenjäljistä. Tasot siistin pikkutavaroista ja kylppärissä kaakelit siivosin, pöntön pesin ja pyyhkeet pesukoneeseen..

Sitten masensi. Ei niinku jaksanu mitään tehdä. Söin vähäsen ja istuin tässä koneella, surffailin ja pelailin korttipeliä.. Menin nukkumaan tunteroiseksi. Sen jälkeen olo oli aivan tööt.

Menin ulos. Harmittaa kun tekis mieli tehdä yhtä sun toista puutarhassakin, mutta kun ei jaksa. Pergolakäytävää suunnittelin aamusta ja yritetään taas selvitä noilla olemassa olevilla vanhoilla puutavaroilla, niin pähkäilin kiinnitysjärjestelmiä sun muita.

Sitten iski inspis. Mulle vaan sopii tää puutarhurin ammatti, siitä löytää aina jotain uutta. Oli se sitten kitkemistä tai suunnittelua tai vain maan kaivamista. Mä aloin kaivaa tuota vesiallasta. Rajasin siististi reunaa ja heittelin multapaakkuja toiselle laidalle, mistä pitää reunaa korottaa. Mietin muotoa ja kaivoin. Ihanaa mustaa multaa ilmestyi loppuun palaneen, kuolleen ja kuivuneen nurmikon alta. Tästä tulee hyvä, ajattelin.. Ei jaksa. Kauhee inspis olis päällä, mutta perhana eihän tän mahan kanssa mitään voi tehdä. Kyykyssä käyntikin tuntuu nykyään ilkeältä, viikko sitten vielä pystyi hyvin kitkemään rikkakasvia.

Jaa. Istuin terassille odottamaan tyttöä kotiin hoidosta. Alkoi vatsassakin elämä. Tässä muutamana päivänä on ollut välistä TOSI hiljaista liikettä ja nyt taas innostuttiin. Alkaa tuo tila käydä pikkuhiljaa ahtaaksi.. Tulis jo se vauva ulos, mä en jaksa enää ottaaaaaa....

Ja tää yskä alkaa pikkuhiljaa riepoa..

Ei kommentteja: