Lauantai-päivän huumaa

Ilma on kuin morsian... aurinko paistaa tummien ukkospilvien seassa.

Aamun lehdessä oli mainos että laskettuun aikaan asti saapi paikallisesta (hyvästä) taimitarhasta 20% alennuksella taimia. Jipii. Sinne siis. Puutarha vaatii vielä paljon tekemistä ja istutuksia.

Eilen aloitettu kaivaminen (tai sitten iltasella haettu roskaruoka) sai aikaan pitkäkestoiset, mutta ikävä kyllä kivuttomat supistukset. Saattoi puolisen tuntiakin olla maha jäykkänä. Nukkumaan laittaessa melkoinen rummutus kävi vatsassa, ei tainnu tykätä tarjoamastani ruoka-ateriasta. Sängyssä tuli vielä ehkä kaksi hieman kivuliampaa pientä supistusta, mutta nyt nekin on taas tiessään. Kaivamaan kuoppaa siis.

Mies kävi illalla firman cocktailtilaisuudessa ja tuli yöllä kotiin hieman juopuneena varmaan raittiista vesi-ilmastosta, kun olivat seilanneet kolmisen tuntia Kemijoella karaoken parissa. Nyt se kärsii melkoista päänsärkyä ja muuta olotilaan liittyvää, että ei nyt kyllä haluttaisi lähteä synnyttämään..

Taidamme suunnata tytön kanssa taimikaupoille tästä.

Odottavan aika on pitkä...

Tältäköhän tuntuu synnytyksen jälkeistä masennusta kärsivältä?

Mulla on niin veto poissa ollut tän päivän. Aamusta vielä tsemppasin ja pikkutarkasti siivosin keittiötä ja kylppäriä. Kaikki kaapinovetkin pyyhin sormenjäljistä. Tasot siistin pikkutavaroista ja kylppärissä kaakelit siivosin, pöntön pesin ja pyyhkeet pesukoneeseen..

Sitten masensi. Ei niinku jaksanu mitään tehdä. Söin vähäsen ja istuin tässä koneella, surffailin ja pelailin korttipeliä.. Menin nukkumaan tunteroiseksi. Sen jälkeen olo oli aivan tööt.

Menin ulos. Harmittaa kun tekis mieli tehdä yhtä sun toista puutarhassakin, mutta kun ei jaksa. Pergolakäytävää suunnittelin aamusta ja yritetään taas selvitä noilla olemassa olevilla vanhoilla puutavaroilla, niin pähkäilin kiinnitysjärjestelmiä sun muita.

Sitten iski inspis. Mulle vaan sopii tää puutarhurin ammatti, siitä löytää aina jotain uutta. Oli se sitten kitkemistä tai suunnittelua tai vain maan kaivamista. Mä aloin kaivaa tuota vesiallasta. Rajasin siististi reunaa ja heittelin multapaakkuja toiselle laidalle, mistä pitää reunaa korottaa. Mietin muotoa ja kaivoin. Ihanaa mustaa multaa ilmestyi loppuun palaneen, kuolleen ja kuivuneen nurmikon alta. Tästä tulee hyvä, ajattelin.. Ei jaksa. Kauhee inspis olis päällä, mutta perhana eihän tän mahan kanssa mitään voi tehdä. Kyykyssä käyntikin tuntuu nykyään ilkeältä, viikko sitten vielä pystyi hyvin kitkemään rikkakasvia.

Jaa. Istuin terassille odottamaan tyttöä kotiin hoidosta. Alkoi vatsassakin elämä. Tässä muutamana päivänä on ollut välistä TOSI hiljaista liikettä ja nyt taas innostuttiin. Alkaa tuo tila käydä pikkuhiljaa ahtaaksi.. Tulis jo se vauva ulos, mä en jaksa enää ottaaaaaa....

Ja tää yskä alkaa pikkuhiljaa riepoa..

Neuvolassa rv 37+5

Kävästiin yhdessä Mean kanssa neuvolassa aamusta. Meahan on silloin tällöin ollut nyt kotosalla hoidosta, kun on vaan 12 päivää kuusta hoidossa eli ns. puoliaikaa.

Neuvolassa oli kaikki ok. Pissa puhdas, paineet 109/70 ja veriarvo oli noussut 123 (116).
Kohdunkorkeus oli sama kuin viime viikolla eli 32. Terkkari sanoi, että vauva on vaan laskeutunut eli mitan pysyminen samana ei tarkoita etteikö vauva kasvaisi normaalisti. Limatulpan lähdöstä oli puhetta ja varasi vielä ensi viikolle ajan, mutta veikkaili kyllä että synnytys alkaa olla lähellä..

Syke vauvalla vaihteli 130-146, joten korttiin merkittiin 138. Sykkeen vaihtelun kuulee ihan ominkin korvin, mikä on kuulemma hyvä juttu, ettei ole liian monotonista sykettä. Oma paino vaan laskee, nyt viikossa -350g ja painan tällä hetkellä saman verran kuin rv 19 olen painanut. Eli kaikkiaan lähtöpainoon on tullut lisää hieman yli 3 kiloa.

Terkkarikin arveli etteivät päästä yliaikaiseksi, jos ei ennen laskettua aikaa synny, kun synnytystapa-arvion tehneet lääkärin lapussa luki, jotain että hartiakompleksista (oli kyllä hienompi sana, mutten enää muista) odotetaan normaalia käynnistystä laskettuun aikaan mennessä. Vauva kovasti pyllisteli peppuaan meille kun sykettä kuunneltiin. Tuossa navan ympärillä onkin erittäin komeat arvet huolimatta tukivyön käytöstäkin.

*******************************
Olo on edelleen melko flunssainen, nyt tosin jotenkin saa nukuttua yönsä, mutta yskiminen on ajoittain melko suurta.
Täytyy pakata Meallekin laukku oman laukkuni lisäksi, jos sitä joutuu yökylään viemään, niin täytyyhän sille vaihtovaatteet mukaan saada eikä siinä häslingissä varmaan hoksaa kaikkea mukaan ottaa. Petikin on kuulemma jo valmiiksi tehty Marin sängyn alle..

Tuttisoppaa keitellään.

Tuttisoppaa kenties? Saanko tarjota?

Aattelin tässä aikani kuluksi desinfioida kaikki talosta löytyvät tutit, tuttipullot, rintakumit, maidonkerääjät ja rintapumpun. Rintapumpun paketinkin löysin ja siellä sisällä oli rintakumit ja maidonkerääjä (Mean aikana ostetut).

Näitä ei juurikaan ole käytetty Mealla. Se kun vaan tuttipulloa pyöritteli poskesta poskeen. Tuttiakin vaan järsi jos sitäkään. Sen sijaan noita yläkuvassa näkyviä valkoisia "nokkia" on käytetty tuttipulloissa sitten vanhemmalla iällä. Siis noista tuteista lähes jokaista muotoa, mallia ja materiaalia ostettiin mitä kaupasta löytyi, mutta mikään ei kelvannut. Tosin meillä tuli korvikkeetkin oksena ulos, ei ne sopineet, pelkkä äidin tissi..

Liukuhihnatyöskentelyä..

***********************************

Ystävältä kysyin mahdollista Mean hoitoapua, jos äkkilähtö illalla, yöllä tai viikonloppuna tulee.. Sopii hyvin viedä jopa yökylään. Tosi iso helpotus. Arkipäivänähän Mean voi viedä hoitoon.

Yskä jatkuu edelleen ja nuha. Kävin vielä jopa kampaajalla, kun seuraavasta käynnistä ei ole tietoa.

Laukkua pakkaamassa.

Nyt on laukun sisällön miettiminen aloitettu. Kotiintulovaatteet. Alusvaatteet ja sukat (useat sellaiset), oloasu, aamutakki, villatossut, hygienia-tuotteet, jotka napataan mukaan sitten vessasta.

Onneksi sairaala on lähellä kotiamme, niin mies voi tuoda mukanaan tarvitsemiani tuotteita. Eiköhän näillä alkuun päästä..

Toista se olisi asua Ivalossa ja matkustaa sieltä asti synnyttämään tänne Rovaniemelle. Eikös se olisi vähän sama kuin jostain Jyväskylästä lähtis Hesaan synnärille..



Nää maidonkerääjät täytyy vielä kiehauttaa ja otan ne mukaan. Vaikka saattaa olla että kotona niitä vasta tarvitaan. Lisäksi suojia rintaliiveihin ja omia siteitä on otettava mukaan. Sairaalassa kun siteet on sellaisia älyttömän isoja, että on siedettävämpää lähteä kotiin hieman pienemmällä täytteellä :)

Entiset kerääjät ja rintakumit olen hukannut jonnekin. Rintakumit täytyy varmaan vielä investoida mukaan varoiksi..

la 9.6.2007 rv 37

Limatulppaa alkoi irrota aamusta. Se on sellaista väritöntä mönjää, jossa on veriviiruja. Täksi sen Mean aikana tulkitsin. Tiä sitten oonko oikeassa..

Mean odotuksessa sitä alkoi irrota vähitellen sen päivän aamusta kun illalla Mea syntyi. Samalla mulla alkoi tosin kivuliaat supistukset ja Mea syntyi rv 40+0

Nyt on täynnä 37+0 ja limatulpan irtoamisesta synnytykseen saattaa mennä puoli päivää, kaksi päivää, viikko, kuukausi.. kuka tietää..

Ei siis hötkyillä, mutta tänään pakkaan laukun..

****************************
Klo 20.15

Laukku on vielä pakkaamatta.

Koko päivän on vessassa käynnin yhteydessä tullut limasta töhnää pyyhittäessä.
Pari kertaa lorahti oikein isompi klöntti pönttöön. Nyt se on vähentynyt.

Tuntemukset on ok. Supistuksia ei ole eikä minkäänlaista tuntemusta että tässä pitäisi lähteä synnyttämään. Ehkä tässä vielä pari viikkoa vierähtää.

rv 37.

Kohta täynnä 37 raskausviikkoa.

Lisäsin kuvan sivupalkkiin. Otettu rv 36+4. Tuore tapaus siis..

Mean hoidossa lapset on hauskoja. Niistä useimmat ei ole varmaan koskaan nähnyt raskaana olevaa naista. Yksikin pikkupoika sanoi Mealle, että sun äitillä on vähä iso maha... Mea vaan totesi, että niiin, siellä on vauva.

rv 36+5

Jaa-a. Tänään tuli sitten otettua pikkupäikkärit. Vein tytön aamulla hoitoon ja menin nukkumaan ja 9-12 sitä tuli nukuttua. Mies tuli syömään kotiin ja herätti. Olisin reilusti nukkunut enemmänkin.

Öisin saa vähän niin ja näin nukuttua.. Kuumuus ei niinkään haittaa, kun on tuo ilmalämpöpumppu. Sillä saa talon hetkessä viileäksi jos haluaa. Mutta sitä on vähän liikaa asiaa tuolla maha-asukkaalla öisin.

Välillä tuntuu että painaa tuota päätään vähän liikaakin tuonne alas, kun pitää oikein käsin välistä kannatella alavatsasta. Supistuksien määrä on tosiaan vähäinen, noin kaksi-kolme päivässä ja nekin on kivuttomia.

Tässä pohdittiin, että mihin sitä saapi tytön jos tulee äkkilähtö. Toisaalta se sektio olis ollu tavallaan helpompi tässä tilanteessa. Sukulaisten pääsy paikkakunnalle vie hieman yli tunnin ja ystävistä/naapureista on vuorotyössä, ettei aina ole kotosalla sopivasti. Sektion sattuessa olisi tietänyt suunnilleen kellonajan tarkkuudella, koska sitä synnytetään. Nytten sitä sitten arvuutellaan tuleeko mahdollisesti huomenna vai laskettuna päivänä.

En ole vieläkään pakannut laukkua. Esille olen laukun ottanut ja jopa ostanut uudet shampoot ja suihkusaippuat, jotain luksusta sentään sinne sairaalaan mukaan..

Synnytystapa-arvio rv 36+4

Kävin sitten mutkan tuossa vieressä sijaitsevassa Lapin Keskussairaalassa, LKS:ssa. Sinne kestää ajomatka meiltä noin 10 minuuttia.. Tuli sekin tarkistettua samalla. Aikaisemman synnytyksen aikana asuttiin hieman lähempänä kuin nyt.

Sain odotella taas hetkisen. Puolitoista tuntia, kuten muistaakseni viimeksikin. Älä koskaan ota aikaa keskussairaalaan puolen päivän aikoihin, silloin on lääkäreiden ruoka-aika..

Vauvaa ultrattiin ja pää on kuulemma jo alhaalla, kun sai painaa oikein kunnolla ultraa, että sai kuviin. Mittasi reisiluun, pään ja luultavasti keskivartalon ympärystän, lapsiveden määrän ja napanuoran pituuden. Lisäksi kuunteli sydänääniä ja kaikenlaista muutakin kohinaa.

Lapsivettä on normaalisti ja jos oikein muistan napanuora taisi olla hieman vajaa 80 cm pitkä. Vauva oli kooltaan 2,6 kg ja käyrissä menee hieman keskitason alapuolella. Arvioi syntymäpainon jäävän alle 3,5 kilon.

Sitten teki sisätutkimuksen, minkä tulos poikkesi eilisen neuvolalääkärin tuloksesta!
Neuvolalääkärihän sai kohdunsuun pehmeäksi, kiinniolevaksi ja 2 cm pitkäksi.
LKS-lääkäri sai kohdunsuun pehmeäksi, 2 cm aukiolevaksi ja 3 cm pitkäksi.

Lopuksi kokeili käsin lantioni kokoa ja se sattui melkoisesti, kun väänsi ikävän tuntuisesti ala- ja yläviistoon tuolla alapäässä. Sanoi, että kyllä täällä tilaa on.. niin on nyt vielä.

Sain vielä ajan edelliselle keskiviikolle, kun laskettu aika osuu lauantaille. Siellä sitten tarkistetaan vielä kerran vauvan paino. Sanoi kyllä, että tervetuloa synnyttämään aiemminkin!!
Jep, se olis tarkoitus.

Näin ollen alateitse sitä mennään lasta ulos hakemaan ja toivottavasti sitä kautta sitten tuleekin. Mulla kun on kutina, ettei nuo ultralaitteet tiedä mitään painoarvoista..

Olen alkanut pikkuhiljaa pakkaamaan laukkua valmiiksi..

Neuvolalääkärissä rv 36+3

Käväisin päivällä neuvolalääkärissä.

Siellä kaikki oli ok.

Kohdunsuu on pehmeä, kiinni ja pituus 2 cm.
Pissa oli puhdas.
Verenpaine 116/70.
Paino -300g/2viikkoa.
Kohdunkorkeus 32 (+1cm/2viikkoa), tasaantunut keskikäyrälle.
Syke 145, liikkeet ++.
Ei arvioinut kokoa, mutta pää alaspäin siellä ollaan. Hikotteli taas doplerille.

Huomenna sitten LKS:ssa synnytystapa-arvio. Jännä päivä..
Tää neuvolalääkäri sanoi, että tapauksesta riippuen saattaa sektio olla jo 2 viikkoakin ennen LA. Sittenhän hyvässä tapauksessa tässä parin viikon päästä olis jo vauva sylissä!

Guarem on alkanut etoa tosissaan. Viikonloppuna oli hieman pahoinvointia syönnin päälle ja eilen tuli kaikki ulos. Täytyy yrittää jaksaa vielä hetken.

Sokerit melko ok. Syönnin päälle huitelee siinä 7,2-7,5 pintaan. Aamusta ei kärsi nauttia pienintäkään makeutta. Söin eilen kahvin kera mustikkapiirakan palasen ja kahden tunnin päästä oli vieläkin sokeriarvo 10,0. Iltapäivällä kun nauttii, niin sokerit ei heittele noin pahasti.

rv 36+2

Jahas. Tämän päivän ja eilisen saldo: 20 ikkunaa pesty ulkoapäin. Käytin ns. jatkovartta, tiedoksi vaan huolestuneille. Yhtään kurotusta ei tarvinnut tehdä!

Vielä on pesemättä 13 ikkunaa ulkoapäin. Miehen urakkaa, koska sijaitsevat tuolla "kakkoskerroksessa", joihin ulottuakseen pitää joko A) kiivetä katolle tai B) jatkovarren kanssa kiivetä jakkaralle/tikkaille.

Näistä kaikista on tosin sisäpuolikin pesemättä, paitsi pesuhuoneesta. Eli vielä ikkunanvälit mukaan laskettuna 51 ikkunaa pesemättä. Ja onneksi meillä on osa ikkunoista ns. kiinteitä ikkunoita, joissa ei ole kuin ulko- ja sisäpuoli! 8 ikkunaa on onneksi vain ns. aukeavia ikkunoita.

Otin tuossa aamukahvilla palasen mustikkapiirakkaa, niin syömään kun aloitin noin kolmen tunnin päästä siitä, mittasin verensokerin, lukema oli 10,0 ennen ruokailua! Ilmankos vähän tuntui että päätä särkee. Guaremin ja kaalikääryleet napsittuani oli puolen tunnin kuluttua arvo 7,5. Vatsaraukka on tosin vähän sekaisin rautalääkityksen ja guaremin johdosta. Vessassa käynnin jälkeen tuntui kuin olisi syönyt pari kiloa lakritsia tai jotain.

Yöllä ei tahdo enää saada nukutuksi. Viime yönä vauva piti tanssikoulua pari tuntia kahteen asti yöllä. Kyljen vaihtaminenkin on hankalaa, saati sängystä ylösnousu.

Huomenna olisi viimeinen neuvolalääkäri. Saas nähä mitä siellä sitten sanotaan. Ja ylihuomenna sitten käynti LKS:n synnytystapa-arviossa.

********************************************

Tyttö sai viikonloppuna kavereita. Oli jännä huomata, että se vaan sanoi heippa ja lähti naapuriin. Tuli kysymään sitten iltasella, saako hän lähteä kavereiden kanssa leikkipuistoon. Siihen kyllä sanottiin, että nyt tullaan sisälle ja raukka sai samanlaisen hepuli-raivokohtauksen, mitä viimeksi viime kesänä useasti meillä harjoitettiin. Ei auttanut mikään muu kuin antaa huutaa raivonsa äitille. Nyt uutta tosin oli raapiminen ja pureminen. Sitten kun rauhoittui, huomasikin, että onkin jo melkoinen väsy. Ei muuta kuin kylvyn kautta nukkumaan. Kiva muuten huomata, että Mea ei enää ole niiiiin kiinni äidissä.

Kaverit on kuusi vuotta ja ylöspäin ja niillä on jo omat kännykät, niin tämä meidän 4 vee kantaa nyt mukanaan omaansa vaaleanpunaista leikkikännykkää.

Jossakin nettisivulla luki, että normaalisti odottajalle painoa kertyy lisää n. 15 kiloa (no, huhhuh) raskausaikana. Näistä kiloista vauva vie n. 3-4,5kg, istukka n. 0,5kg, lapsivesi n. 1-2kg. Lisäksi oma verimäärä lisääntyy n. 2kg ja kohdun ja rintojen kasvu n. 2-3kg. Jos ajatellaan että näin kertyy painoa, niin mä olen saattanut laihtua odotusaikana 4,5-8 kiloa riippuen vähän vauvan painosta. :) Mukavaa miettiä tämmöstäkin..

Samaiselta sivulta luin että, viikolla 33 pitäisi pakata laukku valmiiksi.. Mulla se on vielä pakkaamatta. Oottelen lähinnä tuota ensi viikon synnytystapa-arviota ja sitten vasta hötkyilen.


Mukaan sairaalaan on otettava ainakin:
- neuvolakortti
- kamera ja videokamera
- vesipullo
- huulirasvaa
- isälle eväät
- kännykkä ja laturi

- imetysliivit ja liivinsuojukset
- omat sukat ja alkkarit (monet kappaleet)
- herkkuja (mm. lakritsia vatsaa pehmittämään, koska synnytyksen jälkeen vessakäynnit ovat tukalia)
- kosmetiikkalaukku sisältäen mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, suihkusaippuaa

- kotiinpaluuvaatteet äidille
- kotiutumisvaatteet vauvalle


Lisäksi piti kerrata nämä asiat. Neuvolassa ei meinaan ole muistutettu vielä. Ja synnytysvalmennustahan mulle ei enää ole tarjottu toissynnyttäjänä. Siis, jos synnytän normaalisti, koska sitten taas lähdettiinkään matkaan..

- kun supistukset ovat säännöllisiä tai hyvin kipeitä.
- kun supistukset kestävät vähintään 30 sekuntia.

Synnytys lasketaan alkaneeksi, kun supistusten väli on säännöllisesti 10 min tai vähemmän.

Tuntemuksia viikolla 35+5

Eilettäin huomasin, kun kysyttiin asiasta, että vointi on nyt aivan erinomainen. Kyllä vaan ainakin minun tapauksessani huomaa eron tyttö- ja poikaodotukseen.

Mean aikana vaivasi iskias vähän väliä. Närästystä oli kylläkin muistaakseni vain kerran. Selkävaivojahan mulla oli koko raskauden ajan. Melko alkuvaiheessa laitoin päälle jo tukivyön ja huomasi kyllä jos se oli jäänyt kotiin. Mutta olo oli jotenkin tukala, vaikka painoa oli loppuvaiheessa lähes saman verran kuin nytten. Mulla oli lähtöpaino silloin paljon vähäisempi kuin nyt ja lisäkiloja tuli sen 12 kilon verran. Nyttenhän on tullut noin 4 kilon verran, eli käytännössä saattaa olla niin että itse olen laihtunut.

Tällä hetkellä, kun mikään ei vaivaa.. niin olo on mitä parhain. Ehkä tämä liikkuminenkin on helpompaa kun maha on tässä edessä täysin eli takaapäin ei juurikaan erota että olen raskaana. Mealla levisin ympäri vyötärön. Närästystä ei ole ollut ollenkaan ja alku-keskiajan oksennusten ja ällötysten jälkeen olo on vaan parantunut. Välillä oli noita ikäviä vihlaisuja tuolla alapäässä, mitkä ovat nyt rauhoittuneet. Välillä tuntuu vieläkin. No, senkin tilanne todetaan sitten 5. päivä neuvolalääkärissä.

Liikkumaan pääsen suht helposti. Sohvalle en kyllä ole juurikaan istunut, kun siitä ylöspääsy on hankalampaa kuin nojatuolilta. Sängystä samaten ylöspääsy on vaikeahkoa, mutta onneksi on matala sänky. Olen paljon ollut puutarhassa kyykkyseltään eikä sekään haittaa oloa, maha laskeutuu tuohon jalkojen väliin sopivasti. Pyörrytys vaivaa lähes joka kerta ylös noustessa jo pienestäkin kumarruksesta. Veriarvot oli tosin laskussa viime neuvolassa ja lisärautaa nautitaan nyt.

Tukivyötä olen käyttänyt silloin tällöin. Töissä se oli hyvä, kun teen pääasiassa istumatyötä, niin ylösnoustessa alkoi supistaa, tukivyö auttoi siihen. Nyt se on ollut jo hyvän aikaa kaapissa. Tosin muutamat äitiysfarkut on jääneet pieneksi vyötäröltä. Ne meni kyllä Mean aikana koko ajan. Nyt vyötärön ympärystä ns. navan ympäriltä on 120 cm. Ja vielä on matkaa jäljellä synnytykseen noin kuukausi. Mean aikana olen viimeisen kerran mitannut vyötärön ympärystän 8 päivää ennen H-hetkeä ja silloin mitta näytti 117 cm.

Supistuksia ei ole juuri lainkaan. Lähinnä potkut, liikkeet ja möyrimiset tuntuvat paljon selvemmin mitä Mean aikana. Istukka oli Mealla etuseinässä ja nyt se on takaseinässä. Vauva työntää itseään hurjasti ulospäin, jalat on varmaan tuolla selässä ja peppua työnnetään navasta ulos. Ikäänkuin se tietäisi että siitä kautta se luultavasti joutuu ulos.. Jalanpohjien liukumiset vatsan pinnassa ovat kaikista ihanimpia. Ne liukuvat ees taas vasemmassa kyljessä ja ikäänkuin keskustelevat kanssani kun kädellä seuraan niitä.

Höpinää.

Huomasin vasta että mies on käynyt mun kanssa neuvolassa tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin kerta oli yhteinen Mean 4-vuotisneuvolakäynnin kanssa.

Mean raskausaikana se oli lähes joka kerta mukana. Tietty silläkin saattoi olla tekemistä asiaan, että meillä oli vain yksi auto käytössä, joten se joutui kuskaamaan mua aina. Mutta eipä se ole nyt ilmoittanut halujaan tulla mukaan, enkä mäkään ole kyllä pyytänyt..

Tuntuu ettei sillä siellä ole mitään "tekemistä". Mun vointiahan siellä tarkkaillaan. Siitä se olikin vähän nyreissään aiemmin, ettei isiä oteta huomioon juuri mitenkään neuvoloissa.

Naapuri kyseli onko supistellut.. Sillä oli valtavat supistukset aika aikaisessa vaiheessa. Huomasin, että eipä juuri ollenkaan. Siis mulla on vaivat hävinneet jonnekin. Nyt tietty kun näin sanon, niin eiköhän huomenna iske iskias, supparit, päänsäryt ja kaikki muutkin vaivat päälle.. Mulla on vaan ollut tosi hyvä olo pitemmän aikaa. Oon pystyny touhuamaan puutarhassa, tosin kyykkyyn pitää mennä niin että polvet on levällään ja maha laskeutuu siihen väliin. Ylösnousuissa on tosin hieman pyörryttänyt.

Tänään esimerkiksi pesin pesuhuoneen seinäkaakelit ja saumat. Kahteen vuoteen niitä ei ole pesty ja nyt alkoi valkoisessa laatoituksessa näkymään kaikki pesuainejäämät sun muut. Huomiselle jäi vielä osa seinistä. Tänään sain järjestettyä terassin kesäkuntoon. Salaatit ja osa yrteistä on hyvää vauhtia tulossa ja uutta laitoin tulemaan. Kesäkukkia istuttelin ja kitkin heinätuppoja istutusten seasta. Kerrassaan mahtava päivä.

Kävin töissäkin. Sieltä muutaman kerran on soitettu eikä sitä osaa neuvoa puhelimessa että mene siihen ja siihen kansioon, sen pitäisi olla siellä ja siellä.. Onhan tämä vasta kolmas työpäivä, jonka olen poissa työmaalta.. :)

Kuvassa Mea ekan kerran neuvolassa 19.5.2003. Vielä on tallella yksi vastasyntyneiden reflekseistä, kävely.

rv 35+2

Jahas, nyt meillä on sitten vaatekaappi väärällään vauvan vaatetta..

On sänky odottamassa, jonne petivaatteet täytyy löytää vielä talon kätköistä ja sopivat lakanat..

On turvakaukalo autoon..

On vaunut vaunutteluun..On sitteriä, vaippoja, itkuhälytintä, imetysrintaliivejä, liivinsuojuksia, maidonkerääjiä, tuttipulloja, tutteja ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa..

MIKÄ PUUTTUU?

Ai niin, se vauva..

Miten niin odottavan aika on pitkä?

rv 34+5

Äitiyslomalta hyvää iltaa.

Kylläpä oli jotenkin ihme tunnelmat laittaa töissä kone kiinni. Toisaalta työporukka on niin mahtavaa, että ikävähän niitä tulee. Tänäänkin niin monet naurut taas naurettiin. Musta työnteko sujuu paremmin kuin hyvin, jos on mielekäs työpaikka. Silti taas aamusta asti tuntui, että miten ihmeessä sitä tässä jaksaa istua koko päivän. Ihan kuin tuli olis ollu pepun alla.

Neuvolassakin terveydenhoitaja kysyi, että mitäs nyt aiot tehdä.. Niin, mitäs. Nukkua päivällä. Siivota taloa. Yhden ikkunan kerralla pestä (mulla on jatkettava pesuvarsi, ettei tartte yhtään kurotella). Järjestää vauvan jutut paikoilleen. Ja taas siivoilla. Istuttaa kesäkukkia. Nyppiä rikkaruohoja. Nukkua. Järjestää uudelleen vauvan vaatteet. Suunnitella tulevaa. Pakata sairaalalaukun. Nukkua taas vähän. Siivoilla..

Mea on vielä tämän kuun loppuun täyspäiväisenä hoitopaikassa. Sitten kesäkuusta lähtien se on 12 päivää kuussa. Siinä kertyy noin 3 päivää viikossa, hintakin on puolet normaalihinnasta. Mutta musta kiva on että se saa leikkiä ikäistensä kanssa vielä, eikä tartte kaiket päivät kuunnella sitä kun äiti sanoo, oota vähän, ihan kohta Mea, mitäs sä haluaisit kattoa...jne.

Hain puutarhalta kesäkukkia. Meakin sai valita omansa, jotka sitten sen kanssa istutetaan ehkä omaan ruukkuun tai sitten tuohon leikkipaikan viereen. Sitä tuli valinnan vaikeus, kun olin näinkin ajoissa matkassa, niin huoneethan oli täynnä ihania värejä ja lajeja. Siinä kaverille sanoin, että mikähän mulla on kun oon niin tykästynyt vaaleanpunaiseen? Kotonakin on keittiön sivupöydällä vaaleanpunainen liina ja kynttilät. Ettei sittenkin vaan olis tyttö tulossa. Se nyt tästä puuttuisikin..

Työkaverin kanssa tulikin ultraajista ja ultrista puhetta, kuin paljon ne on kehittyneet neljässä vuodessa. Mean aikana sukupuolesta ei osannut sanoa mitään, se näytti ihan kädeltä -tyyliin. Nyt taas siitä ei voinut erehtyä. Mutta nykyään ei ultraajat saa sanoa suoraan, että tulija on Poika/Tyttö. On tainnu muutaman kerran tulla oikeusjuttu, kun on kaikki ostettu pojalle valmiiksi ultraajan kertoessa että poika on tulossa ja sitten onkin maailmaan putkahtanut tyttö. Meillekin ultraaja sanoi, että ei tuosta voi erehtyä.. ei siis kertonut suoraan että poikahan se siinä.

Jahas jos tuota tyttöä laittaisi nukkumaan..

Neuvolassa rv 34+4.

Aamusella käväisin neuvolassa.

Pissa oli puhdas, ainoastaan kerran on ollut plussalla, joka puhdistui hiivalääkityksellä.

Verenpaineet 117/65.

Veriarvo 116, laskua. Nyt alan sitten rautalääkitykselle päivittäin, tähän asti oon ottanu kolmasti viikossa.

Vauvan syke 140, alimmillaan tähän saakka. Terkka sanoikin, että taitaa pitää ennustukset paikkansa, että pojilla syke laskee loppua kohti. Alussa huidellu 158-160.

Kohdunkorkeus 31cm, kasvua 1cm viikossa. Hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva siis kasvaa hyvin.

Oma paino pysynyt samassa. Eli nyt oli nousua huimat 25 g viikossa.

Huhhuh. Pistää vaan miettimään, että kuinka rasvasta ruokaa mä olen aiemmin syönyt, kun nyt oma paino vaan tippuu. Jatkan todellakin vastaavaa linjaa odotuksen jälkeenkin..

Vauva hikkailee paljon. Keskellä yötäkin. Viime yönäkin heräilin vähän väliä siihen tasaiseen rytmitykseen tuossa navan kohdalla. Vauva on pää alaspäin edelleen ja pyllyään työntää tuosta navan yläpuolelta ulos.. Potkut tuntuu vasemmassa kyljessä.

Seuraava käynti on sitten kolmas lääkärineuvola 5.6, jonka perään heti 6.6 synnytystapa-arvio.

Kaksi työpäivää enää äitiyslomaan!!

Äitiyspakkaus.

Äitiyspakkaus tälle vuodellekin on tullut jakoon.


Me ei otettu tällä kertaa pakkausta. Oltaisiin saatu viime vuoden malli, missä värisävyt eivät meitä innostaneet ja kaiken lisäksi Mean vuoden 2003 pakkauksen vaatteet on melkein kaikki hyvässä kunnossa.

Muutamassa on maitotahroja, mitkä ei sitten millään lähde pesussa jos et heti laita vaatetta likoamaan. Haalari on melkein käyttämätön, kun Mea syntyi huhtikuussa ja oli sitten kävelyiässä vasta vuoden iässä, joten ei pukua paljon ulkona kaatuilemiseen käytetty, kun se jäi jo pieneksi.

Tuossa tämän vuoden pakkauksessa on mun mielestä aivan ihania värejä. Eniten tykästyin noihin vihreisiin pallo- ja raitavaatteisiin sekä tuohon unelman sävyiseen toppa-asuun.

Äitiyslomaan on edelleen enää pari päivää, sitten alkaa vauvan tavaroiden hipelöinti ja järjestely..

rv 34+3

Äitiysloman alku vaan lähestyy uhkaavasti.
Enää 2 herätystä!

Aamulla mittasin taas sokeriarvoja tai siis mittailen nyt tämän päivän, kun huomenna on neuvola. Paastoarvo oli 5.9, mitä luokkaa se nyt yleensä on ollut (5.1-5.9). Aamupalan jälkeinen arvo oli 12.2!
Korkein ikinä, yleensä on luokkaa 7.6-8.9.

Pitää varmaan vaan rohkeasti tsempata itseään ottamaan aamustakin heti tuota guaremia, että pysyisi kuosissa. Se vaan on niin tylyä nauttia sitä tyhjään vatsaan. Ja taitaapi jäädä aamumurolautanen jugurtilla väliin loppuraskauden ajaksi..

Jahas. Ennen ruokaa paastoarvo oli 4.8. Sitten huomasin että liuskat on aivan lopussa, finito. Yksi enää jäljellä ja seuraavien jakeluaika on perjantaina. Sitten tuli jokin este täällä töissä, etten ehtinyt oikeaan aikaan mittailemaan. Mutta luulempa ettei se noin pilvissä ollut mitä aamulla. Guaremin nautin ja "leipälounaan" nautin.

Eilen mittasin päivällistä ennen arvon, joka oli 7.2 ja tunti syömisestä 7.5.

Tunti iltapalan jälkeen arvo oli 6.2.

*****************
Vauva rummuttaa tosi kovasti välillä, että kahvikuppi on pudota kädestä. Kahvi siis maistuu ihan hyvälle taasen, kun alkuraskaudessa sitä ei saattanut ollenkaan juomaan.

Mealle teettää vaikeuksia nykyään päiväunien poisjättö. Olen tsiljoona kertaa (ainakin) maininnut hoitopaikassa ettei tartte laittaa nukkumaan kuin jos on TOSI väsyneen näköinen. Eilenkin nukahti klo 22.30 ja sitten itku ja kiukku silmässä noustaan ylös klo 7.30. Yritettiin kaiken kukkuraksi eilen sitä, että isä olisi nukuttanut. Hyvin se menikin alusta, mutta sitten kun tuli vähän semmonen yliväsyminen tms. niin kaivattiin jo äitiäkin. Kovasti väitti isälleen että nukahtaa itse, sitten alkoi pelottaa, mutta eihän se isä enää kelvannut lohduttamaan ja nukuttamaan. Silti jatkamme tätä tänäänkin ja seuraavina iltoina. Vauvan tullessa äiti ei kerta kaikkiaan aina ehdi nukuttamaan molempia..

Hienosti Mea tosin sanoi, että äiti ei voi nukuttaa kun sille tulee vauva..

Rv 33+3

Jahas. Mitäs uutta? Ei niin mitään.

Viikonloppuna tuli vietettyä äitienpäivää, sen kunniaksi siivottiin varastoja (taas kerran), haravoittin toistamiseen ja tein rahkatäytekakun tytön kanssa. Että oli hyvää..

Muutaman kerran on supistanut voimakkaammin. Olen laittanut silloin tukivyötä päälle, se auttaa hieman. Nää supistukset tuntuu istuessakin vähän kipeästi. Mutta kesto on onneksi lyhyttä.

Muutettiin taas makuuhuonetta. Vähän isompaan, johon sitten mahtuu tuo isohko vauvansänkykin. Se on jo otettu esille, tai oikeestaan se on ollut koko ajan esillä, kun Mea nukkui siinä vielä pari kuukautta sitten. Laitettiin se nyt vaan vauvalle sopivaksi eli etulevy paikalleen ja renkaat alle. Samaten sain vauvan huoneeseen vaatekaapin, joka oli muualla säilytyksessä. Siinä pidettiin tietokonetta, josta nyt pitäisi päästä eroon. Tehtiin kaappiin lisähyllyjä ja järjestelin vauvan vaatteita siihen. Täytyy laittaa kuvaa sitten kun on mitä laittaa.

Mulla on mielikuvitus-aamukampa käytössä töiden suhteen ja se on jo TOSI harvapiikkinen. Siinä on enää viisi piikkiä! Tämän viikon perjantain otan vapaaksi, kun tulee äiti ja veljen tyttö käymään kylässä ja sitten jo ensi viikon perjantaina se äitiysloma alkaa.

Päiväkodilla yhdessä sitten päätettiin, että Mea jatkaa 12 päivää kuukaudessa. Sehän raukka kyllästyisi täällä olemiseen. Välillä silläkin on vähän nihkeetä lähteä hoitopaikkaan, mutta iltapäivällä sitä ei millään meinaa saada sieltä kotiin. Joskus taas sillä on ollut kova ikävä äitiä, niin hoitotäti on lupautunut olemaan sen äiti. Hetken päästä se on sanonut, ettei tartte olla enää sen äiti..