la 9.6.2007 rv 37

Limatulppaa alkoi irrota aamusta. Se on sellaista väritöntä mönjää, jossa on veriviiruja. Täksi sen Mean aikana tulkitsin. Tiä sitten oonko oikeassa..

Mean odotuksessa sitä alkoi irrota vähitellen sen päivän aamusta kun illalla Mea syntyi. Samalla mulla alkoi tosin kivuliaat supistukset ja Mea syntyi rv 40+0

Nyt on täynnä 37+0 ja limatulpan irtoamisesta synnytykseen saattaa mennä puoli päivää, kaksi päivää, viikko, kuukausi.. kuka tietää..

Ei siis hötkyillä, mutta tänään pakkaan laukun..

****************************
Klo 20.15

Laukku on vielä pakkaamatta.

Koko päivän on vessassa käynnin yhteydessä tullut limasta töhnää pyyhittäessä.
Pari kertaa lorahti oikein isompi klöntti pönttöön. Nyt se on vähentynyt.

Tuntemukset on ok. Supistuksia ei ole eikä minkäänlaista tuntemusta että tässä pitäisi lähteä synnyttämään. Ehkä tässä vielä pari viikkoa vierähtää.

rv 37.

Kohta täynnä 37 raskausviikkoa.

Lisäsin kuvan sivupalkkiin. Otettu rv 36+4. Tuore tapaus siis..

Mean hoidossa lapset on hauskoja. Niistä useimmat ei ole varmaan koskaan nähnyt raskaana olevaa naista. Yksikin pikkupoika sanoi Mealle, että sun äitillä on vähä iso maha... Mea vaan totesi, että niiin, siellä on vauva.

rv 36+5

Jaa-a. Tänään tuli sitten otettua pikkupäikkärit. Vein tytön aamulla hoitoon ja menin nukkumaan ja 9-12 sitä tuli nukuttua. Mies tuli syömään kotiin ja herätti. Olisin reilusti nukkunut enemmänkin.

Öisin saa vähän niin ja näin nukuttua.. Kuumuus ei niinkään haittaa, kun on tuo ilmalämpöpumppu. Sillä saa talon hetkessä viileäksi jos haluaa. Mutta sitä on vähän liikaa asiaa tuolla maha-asukkaalla öisin.

Välillä tuntuu että painaa tuota päätään vähän liikaakin tuonne alas, kun pitää oikein käsin välistä kannatella alavatsasta. Supistuksien määrä on tosiaan vähäinen, noin kaksi-kolme päivässä ja nekin on kivuttomia.

Tässä pohdittiin, että mihin sitä saapi tytön jos tulee äkkilähtö. Toisaalta se sektio olis ollu tavallaan helpompi tässä tilanteessa. Sukulaisten pääsy paikkakunnalle vie hieman yli tunnin ja ystävistä/naapureista on vuorotyössä, ettei aina ole kotosalla sopivasti. Sektion sattuessa olisi tietänyt suunnilleen kellonajan tarkkuudella, koska sitä synnytetään. Nytten sitä sitten arvuutellaan tuleeko mahdollisesti huomenna vai laskettuna päivänä.

En ole vieläkään pakannut laukkua. Esille olen laukun ottanut ja jopa ostanut uudet shampoot ja suihkusaippuat, jotain luksusta sentään sinne sairaalaan mukaan..

Synnytystapa-arvio rv 36+4

Kävin sitten mutkan tuossa vieressä sijaitsevassa Lapin Keskussairaalassa, LKS:ssa. Sinne kestää ajomatka meiltä noin 10 minuuttia.. Tuli sekin tarkistettua samalla. Aikaisemman synnytyksen aikana asuttiin hieman lähempänä kuin nyt.

Sain odotella taas hetkisen. Puolitoista tuntia, kuten muistaakseni viimeksikin. Älä koskaan ota aikaa keskussairaalaan puolen päivän aikoihin, silloin on lääkäreiden ruoka-aika..

Vauvaa ultrattiin ja pää on kuulemma jo alhaalla, kun sai painaa oikein kunnolla ultraa, että sai kuviin. Mittasi reisiluun, pään ja luultavasti keskivartalon ympärystän, lapsiveden määrän ja napanuoran pituuden. Lisäksi kuunteli sydänääniä ja kaikenlaista muutakin kohinaa.

Lapsivettä on normaalisti ja jos oikein muistan napanuora taisi olla hieman vajaa 80 cm pitkä. Vauva oli kooltaan 2,6 kg ja käyrissä menee hieman keskitason alapuolella. Arvioi syntymäpainon jäävän alle 3,5 kilon.

Sitten teki sisätutkimuksen, minkä tulos poikkesi eilisen neuvolalääkärin tuloksesta!
Neuvolalääkärihän sai kohdunsuun pehmeäksi, kiinniolevaksi ja 2 cm pitkäksi.
LKS-lääkäri sai kohdunsuun pehmeäksi, 2 cm aukiolevaksi ja 3 cm pitkäksi.

Lopuksi kokeili käsin lantioni kokoa ja se sattui melkoisesti, kun väänsi ikävän tuntuisesti ala- ja yläviistoon tuolla alapäässä. Sanoi, että kyllä täällä tilaa on.. niin on nyt vielä.

Sain vielä ajan edelliselle keskiviikolle, kun laskettu aika osuu lauantaille. Siellä sitten tarkistetaan vielä kerran vauvan paino. Sanoi kyllä, että tervetuloa synnyttämään aiemminkin!!
Jep, se olis tarkoitus.

Näin ollen alateitse sitä mennään lasta ulos hakemaan ja toivottavasti sitä kautta sitten tuleekin. Mulla kun on kutina, ettei nuo ultralaitteet tiedä mitään painoarvoista..

Olen alkanut pikkuhiljaa pakkaamaan laukkua valmiiksi..

Neuvolalääkärissä rv 36+3

Käväisin päivällä neuvolalääkärissä.

Siellä kaikki oli ok.

Kohdunsuu on pehmeä, kiinni ja pituus 2 cm.
Pissa oli puhdas.
Verenpaine 116/70.
Paino -300g/2viikkoa.
Kohdunkorkeus 32 (+1cm/2viikkoa), tasaantunut keskikäyrälle.
Syke 145, liikkeet ++.
Ei arvioinut kokoa, mutta pää alaspäin siellä ollaan. Hikotteli taas doplerille.

Huomenna sitten LKS:ssa synnytystapa-arvio. Jännä päivä..
Tää neuvolalääkäri sanoi, että tapauksesta riippuen saattaa sektio olla jo 2 viikkoakin ennen LA. Sittenhän hyvässä tapauksessa tässä parin viikon päästä olis jo vauva sylissä!

Guarem on alkanut etoa tosissaan. Viikonloppuna oli hieman pahoinvointia syönnin päälle ja eilen tuli kaikki ulos. Täytyy yrittää jaksaa vielä hetken.

Sokerit melko ok. Syönnin päälle huitelee siinä 7,2-7,5 pintaan. Aamusta ei kärsi nauttia pienintäkään makeutta. Söin eilen kahvin kera mustikkapiirakan palasen ja kahden tunnin päästä oli vieläkin sokeriarvo 10,0. Iltapäivällä kun nauttii, niin sokerit ei heittele noin pahasti.

rv 36+2

Jahas. Tämän päivän ja eilisen saldo: 20 ikkunaa pesty ulkoapäin. Käytin ns. jatkovartta, tiedoksi vaan huolestuneille. Yhtään kurotusta ei tarvinnut tehdä!

Vielä on pesemättä 13 ikkunaa ulkoapäin. Miehen urakkaa, koska sijaitsevat tuolla "kakkoskerroksessa", joihin ulottuakseen pitää joko A) kiivetä katolle tai B) jatkovarren kanssa kiivetä jakkaralle/tikkaille.

Näistä kaikista on tosin sisäpuolikin pesemättä, paitsi pesuhuoneesta. Eli vielä ikkunanvälit mukaan laskettuna 51 ikkunaa pesemättä. Ja onneksi meillä on osa ikkunoista ns. kiinteitä ikkunoita, joissa ei ole kuin ulko- ja sisäpuoli! 8 ikkunaa on onneksi vain ns. aukeavia ikkunoita.

Otin tuossa aamukahvilla palasen mustikkapiirakkaa, niin syömään kun aloitin noin kolmen tunnin päästä siitä, mittasin verensokerin, lukema oli 10,0 ennen ruokailua! Ilmankos vähän tuntui että päätä särkee. Guaremin ja kaalikääryleet napsittuani oli puolen tunnin kuluttua arvo 7,5. Vatsaraukka on tosin vähän sekaisin rautalääkityksen ja guaremin johdosta. Vessassa käynnin jälkeen tuntui kuin olisi syönyt pari kiloa lakritsia tai jotain.

Yöllä ei tahdo enää saada nukutuksi. Viime yönä vauva piti tanssikoulua pari tuntia kahteen asti yöllä. Kyljen vaihtaminenkin on hankalaa, saati sängystä ylösnousu.

Huomenna olisi viimeinen neuvolalääkäri. Saas nähä mitä siellä sitten sanotaan. Ja ylihuomenna sitten käynti LKS:n synnytystapa-arviossa.

********************************************

Tyttö sai viikonloppuna kavereita. Oli jännä huomata, että se vaan sanoi heippa ja lähti naapuriin. Tuli kysymään sitten iltasella, saako hän lähteä kavereiden kanssa leikkipuistoon. Siihen kyllä sanottiin, että nyt tullaan sisälle ja raukka sai samanlaisen hepuli-raivokohtauksen, mitä viimeksi viime kesänä useasti meillä harjoitettiin. Ei auttanut mikään muu kuin antaa huutaa raivonsa äitille. Nyt uutta tosin oli raapiminen ja pureminen. Sitten kun rauhoittui, huomasikin, että onkin jo melkoinen väsy. Ei muuta kuin kylvyn kautta nukkumaan. Kiva muuten huomata, että Mea ei enää ole niiiiin kiinni äidissä.

Kaverit on kuusi vuotta ja ylöspäin ja niillä on jo omat kännykät, niin tämä meidän 4 vee kantaa nyt mukanaan omaansa vaaleanpunaista leikkikännykkää.

Jossakin nettisivulla luki, että normaalisti odottajalle painoa kertyy lisää n. 15 kiloa (no, huhhuh) raskausaikana. Näistä kiloista vauva vie n. 3-4,5kg, istukka n. 0,5kg, lapsivesi n. 1-2kg. Lisäksi oma verimäärä lisääntyy n. 2kg ja kohdun ja rintojen kasvu n. 2-3kg. Jos ajatellaan että näin kertyy painoa, niin mä olen saattanut laihtua odotusaikana 4,5-8 kiloa riippuen vähän vauvan painosta. :) Mukavaa miettiä tämmöstäkin..

Samaiselta sivulta luin että, viikolla 33 pitäisi pakata laukku valmiiksi.. Mulla se on vielä pakkaamatta. Oottelen lähinnä tuota ensi viikon synnytystapa-arviota ja sitten vasta hötkyilen.


Mukaan sairaalaan on otettava ainakin:
- neuvolakortti
- kamera ja videokamera
- vesipullo
- huulirasvaa
- isälle eväät
- kännykkä ja laturi

- imetysliivit ja liivinsuojukset
- omat sukat ja alkkarit (monet kappaleet)
- herkkuja (mm. lakritsia vatsaa pehmittämään, koska synnytyksen jälkeen vessakäynnit ovat tukalia)
- kosmetiikkalaukku sisältäen mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, suihkusaippuaa

- kotiinpaluuvaatteet äidille
- kotiutumisvaatteet vauvalle


Lisäksi piti kerrata nämä asiat. Neuvolassa ei meinaan ole muistutettu vielä. Ja synnytysvalmennustahan mulle ei enää ole tarjottu toissynnyttäjänä. Siis, jos synnytän normaalisti, koska sitten taas lähdettiinkään matkaan..

- kun supistukset ovat säännöllisiä tai hyvin kipeitä.
- kun supistukset kestävät vähintään 30 sekuntia.

Synnytys lasketaan alkaneeksi, kun supistusten väli on säännöllisesti 10 min tai vähemmän.

Tuntemuksia viikolla 35+5

Eilettäin huomasin, kun kysyttiin asiasta, että vointi on nyt aivan erinomainen. Kyllä vaan ainakin minun tapauksessani huomaa eron tyttö- ja poikaodotukseen.

Mean aikana vaivasi iskias vähän väliä. Närästystä oli kylläkin muistaakseni vain kerran. Selkävaivojahan mulla oli koko raskauden ajan. Melko alkuvaiheessa laitoin päälle jo tukivyön ja huomasi kyllä jos se oli jäänyt kotiin. Mutta olo oli jotenkin tukala, vaikka painoa oli loppuvaiheessa lähes saman verran kuin nytten. Mulla oli lähtöpaino silloin paljon vähäisempi kuin nyt ja lisäkiloja tuli sen 12 kilon verran. Nyttenhän on tullut noin 4 kilon verran, eli käytännössä saattaa olla niin että itse olen laihtunut.

Tällä hetkellä, kun mikään ei vaivaa.. niin olo on mitä parhain. Ehkä tämä liikkuminenkin on helpompaa kun maha on tässä edessä täysin eli takaapäin ei juurikaan erota että olen raskaana. Mealla levisin ympäri vyötärön. Närästystä ei ole ollut ollenkaan ja alku-keskiajan oksennusten ja ällötysten jälkeen olo on vaan parantunut. Välillä oli noita ikäviä vihlaisuja tuolla alapäässä, mitkä ovat nyt rauhoittuneet. Välillä tuntuu vieläkin. No, senkin tilanne todetaan sitten 5. päivä neuvolalääkärissä.

Liikkumaan pääsen suht helposti. Sohvalle en kyllä ole juurikaan istunut, kun siitä ylöspääsy on hankalampaa kuin nojatuolilta. Sängystä samaten ylöspääsy on vaikeahkoa, mutta onneksi on matala sänky. Olen paljon ollut puutarhassa kyykkyseltään eikä sekään haittaa oloa, maha laskeutuu tuohon jalkojen väliin sopivasti. Pyörrytys vaivaa lähes joka kerta ylös noustessa jo pienestäkin kumarruksesta. Veriarvot oli tosin laskussa viime neuvolassa ja lisärautaa nautitaan nyt.

Tukivyötä olen käyttänyt silloin tällöin. Töissä se oli hyvä, kun teen pääasiassa istumatyötä, niin ylösnoustessa alkoi supistaa, tukivyö auttoi siihen. Nyt se on ollut jo hyvän aikaa kaapissa. Tosin muutamat äitiysfarkut on jääneet pieneksi vyötäröltä. Ne meni kyllä Mean aikana koko ajan. Nyt vyötärön ympärystä ns. navan ympäriltä on 120 cm. Ja vielä on matkaa jäljellä synnytykseen noin kuukausi. Mean aikana olen viimeisen kerran mitannut vyötärön ympärystän 8 päivää ennen H-hetkeä ja silloin mitta näytti 117 cm.

Supistuksia ei ole juuri lainkaan. Lähinnä potkut, liikkeet ja möyrimiset tuntuvat paljon selvemmin mitä Mean aikana. Istukka oli Mealla etuseinässä ja nyt se on takaseinässä. Vauva työntää itseään hurjasti ulospäin, jalat on varmaan tuolla selässä ja peppua työnnetään navasta ulos. Ikäänkuin se tietäisi että siitä kautta se luultavasti joutuu ulos.. Jalanpohjien liukumiset vatsan pinnassa ovat kaikista ihanimpia. Ne liukuvat ees taas vasemmassa kyljessä ja ikäänkuin keskustelevat kanssani kun kädellä seuraan niitä.

Höpinää.

Huomasin vasta että mies on käynyt mun kanssa neuvolassa tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin kerta oli yhteinen Mean 4-vuotisneuvolakäynnin kanssa.

Mean raskausaikana se oli lähes joka kerta mukana. Tietty silläkin saattoi olla tekemistä asiaan, että meillä oli vain yksi auto käytössä, joten se joutui kuskaamaan mua aina. Mutta eipä se ole nyt ilmoittanut halujaan tulla mukaan, enkä mäkään ole kyllä pyytänyt..

Tuntuu ettei sillä siellä ole mitään "tekemistä". Mun vointiahan siellä tarkkaillaan. Siitä se olikin vähän nyreissään aiemmin, ettei isiä oteta huomioon juuri mitenkään neuvoloissa.

Naapuri kyseli onko supistellut.. Sillä oli valtavat supistukset aika aikaisessa vaiheessa. Huomasin, että eipä juuri ollenkaan. Siis mulla on vaivat hävinneet jonnekin. Nyt tietty kun näin sanon, niin eiköhän huomenna iske iskias, supparit, päänsäryt ja kaikki muutkin vaivat päälle.. Mulla on vaan ollut tosi hyvä olo pitemmän aikaa. Oon pystyny touhuamaan puutarhassa, tosin kyykkyyn pitää mennä niin että polvet on levällään ja maha laskeutuu siihen väliin. Ylösnousuissa on tosin hieman pyörryttänyt.

Tänään esimerkiksi pesin pesuhuoneen seinäkaakelit ja saumat. Kahteen vuoteen niitä ei ole pesty ja nyt alkoi valkoisessa laatoituksessa näkymään kaikki pesuainejäämät sun muut. Huomiselle jäi vielä osa seinistä. Tänään sain järjestettyä terassin kesäkuntoon. Salaatit ja osa yrteistä on hyvää vauhtia tulossa ja uutta laitoin tulemaan. Kesäkukkia istuttelin ja kitkin heinätuppoja istutusten seasta. Kerrassaan mahtava päivä.

Kävin töissäkin. Sieltä muutaman kerran on soitettu eikä sitä osaa neuvoa puhelimessa että mene siihen ja siihen kansioon, sen pitäisi olla siellä ja siellä.. Onhan tämä vasta kolmas työpäivä, jonka olen poissa työmaalta.. :)

Kuvassa Mea ekan kerran neuvolassa 19.5.2003. Vielä on tallella yksi vastasyntyneiden reflekseistä, kävely.

rv 35+2

Jahas, nyt meillä on sitten vaatekaappi väärällään vauvan vaatetta..

On sänky odottamassa, jonne petivaatteet täytyy löytää vielä talon kätköistä ja sopivat lakanat..

On turvakaukalo autoon..

On vaunut vaunutteluun..On sitteriä, vaippoja, itkuhälytintä, imetysrintaliivejä, liivinsuojuksia, maidonkerääjiä, tuttipulloja, tutteja ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa..

MIKÄ PUUTTUU?

Ai niin, se vauva..

Miten niin odottavan aika on pitkä?

rv 34+5

Äitiyslomalta hyvää iltaa.

Kylläpä oli jotenkin ihme tunnelmat laittaa töissä kone kiinni. Toisaalta työporukka on niin mahtavaa, että ikävähän niitä tulee. Tänäänkin niin monet naurut taas naurettiin. Musta työnteko sujuu paremmin kuin hyvin, jos on mielekäs työpaikka. Silti taas aamusta asti tuntui, että miten ihmeessä sitä tässä jaksaa istua koko päivän. Ihan kuin tuli olis ollu pepun alla.

Neuvolassakin terveydenhoitaja kysyi, että mitäs nyt aiot tehdä.. Niin, mitäs. Nukkua päivällä. Siivota taloa. Yhden ikkunan kerralla pestä (mulla on jatkettava pesuvarsi, ettei tartte yhtään kurotella). Järjestää vauvan jutut paikoilleen. Ja taas siivoilla. Istuttaa kesäkukkia. Nyppiä rikkaruohoja. Nukkua. Järjestää uudelleen vauvan vaatteet. Suunnitella tulevaa. Pakata sairaalalaukun. Nukkua taas vähän. Siivoilla..

Mea on vielä tämän kuun loppuun täyspäiväisenä hoitopaikassa. Sitten kesäkuusta lähtien se on 12 päivää kuussa. Siinä kertyy noin 3 päivää viikossa, hintakin on puolet normaalihinnasta. Mutta musta kiva on että se saa leikkiä ikäistensä kanssa vielä, eikä tartte kaiket päivät kuunnella sitä kun äiti sanoo, oota vähän, ihan kohta Mea, mitäs sä haluaisit kattoa...jne.

Hain puutarhalta kesäkukkia. Meakin sai valita omansa, jotka sitten sen kanssa istutetaan ehkä omaan ruukkuun tai sitten tuohon leikkipaikan viereen. Sitä tuli valinnan vaikeus, kun olin näinkin ajoissa matkassa, niin huoneethan oli täynnä ihania värejä ja lajeja. Siinä kaverille sanoin, että mikähän mulla on kun oon niin tykästynyt vaaleanpunaiseen? Kotonakin on keittiön sivupöydällä vaaleanpunainen liina ja kynttilät. Ettei sittenkin vaan olis tyttö tulossa. Se nyt tästä puuttuisikin..

Työkaverin kanssa tulikin ultraajista ja ultrista puhetta, kuin paljon ne on kehittyneet neljässä vuodessa. Mean aikana sukupuolesta ei osannut sanoa mitään, se näytti ihan kädeltä -tyyliin. Nyt taas siitä ei voinut erehtyä. Mutta nykyään ei ultraajat saa sanoa suoraan, että tulija on Poika/Tyttö. On tainnu muutaman kerran tulla oikeusjuttu, kun on kaikki ostettu pojalle valmiiksi ultraajan kertoessa että poika on tulossa ja sitten onkin maailmaan putkahtanut tyttö. Meillekin ultraaja sanoi, että ei tuosta voi erehtyä.. ei siis kertonut suoraan että poikahan se siinä.

Jahas jos tuota tyttöä laittaisi nukkumaan..

Neuvolassa rv 34+4.

Aamusella käväisin neuvolassa.

Pissa oli puhdas, ainoastaan kerran on ollut plussalla, joka puhdistui hiivalääkityksellä.

Verenpaineet 117/65.

Veriarvo 116, laskua. Nyt alan sitten rautalääkitykselle päivittäin, tähän asti oon ottanu kolmasti viikossa.

Vauvan syke 140, alimmillaan tähän saakka. Terkka sanoikin, että taitaa pitää ennustukset paikkansa, että pojilla syke laskee loppua kohti. Alussa huidellu 158-160.

Kohdunkorkeus 31cm, kasvua 1cm viikossa. Hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva siis kasvaa hyvin.

Oma paino pysynyt samassa. Eli nyt oli nousua huimat 25 g viikossa.

Huhhuh. Pistää vaan miettimään, että kuinka rasvasta ruokaa mä olen aiemmin syönyt, kun nyt oma paino vaan tippuu. Jatkan todellakin vastaavaa linjaa odotuksen jälkeenkin..

Vauva hikkailee paljon. Keskellä yötäkin. Viime yönäkin heräilin vähän väliä siihen tasaiseen rytmitykseen tuossa navan kohdalla. Vauva on pää alaspäin edelleen ja pyllyään työntää tuosta navan yläpuolelta ulos.. Potkut tuntuu vasemmassa kyljessä.

Seuraava käynti on sitten kolmas lääkärineuvola 5.6, jonka perään heti 6.6 synnytystapa-arvio.

Kaksi työpäivää enää äitiyslomaan!!

Äitiyspakkaus.

Äitiyspakkaus tälle vuodellekin on tullut jakoon.


Me ei otettu tällä kertaa pakkausta. Oltaisiin saatu viime vuoden malli, missä värisävyt eivät meitä innostaneet ja kaiken lisäksi Mean vuoden 2003 pakkauksen vaatteet on melkein kaikki hyvässä kunnossa.

Muutamassa on maitotahroja, mitkä ei sitten millään lähde pesussa jos et heti laita vaatetta likoamaan. Haalari on melkein käyttämätön, kun Mea syntyi huhtikuussa ja oli sitten kävelyiässä vasta vuoden iässä, joten ei pukua paljon ulkona kaatuilemiseen käytetty, kun se jäi jo pieneksi.

Tuossa tämän vuoden pakkauksessa on mun mielestä aivan ihania värejä. Eniten tykästyin noihin vihreisiin pallo- ja raitavaatteisiin sekä tuohon unelman sävyiseen toppa-asuun.

Äitiyslomaan on edelleen enää pari päivää, sitten alkaa vauvan tavaroiden hipelöinti ja järjestely..

rv 34+3

Äitiysloman alku vaan lähestyy uhkaavasti.
Enää 2 herätystä!

Aamulla mittasin taas sokeriarvoja tai siis mittailen nyt tämän päivän, kun huomenna on neuvola. Paastoarvo oli 5.9, mitä luokkaa se nyt yleensä on ollut (5.1-5.9). Aamupalan jälkeinen arvo oli 12.2!
Korkein ikinä, yleensä on luokkaa 7.6-8.9.

Pitää varmaan vaan rohkeasti tsempata itseään ottamaan aamustakin heti tuota guaremia, että pysyisi kuosissa. Se vaan on niin tylyä nauttia sitä tyhjään vatsaan. Ja taitaapi jäädä aamumurolautanen jugurtilla väliin loppuraskauden ajaksi..

Jahas. Ennen ruokaa paastoarvo oli 4.8. Sitten huomasin että liuskat on aivan lopussa, finito. Yksi enää jäljellä ja seuraavien jakeluaika on perjantaina. Sitten tuli jokin este täällä töissä, etten ehtinyt oikeaan aikaan mittailemaan. Mutta luulempa ettei se noin pilvissä ollut mitä aamulla. Guaremin nautin ja "leipälounaan" nautin.

Eilen mittasin päivällistä ennen arvon, joka oli 7.2 ja tunti syömisestä 7.5.

Tunti iltapalan jälkeen arvo oli 6.2.

*****************
Vauva rummuttaa tosi kovasti välillä, että kahvikuppi on pudota kädestä. Kahvi siis maistuu ihan hyvälle taasen, kun alkuraskaudessa sitä ei saattanut ollenkaan juomaan.

Mealle teettää vaikeuksia nykyään päiväunien poisjättö. Olen tsiljoona kertaa (ainakin) maininnut hoitopaikassa ettei tartte laittaa nukkumaan kuin jos on TOSI väsyneen näköinen. Eilenkin nukahti klo 22.30 ja sitten itku ja kiukku silmässä noustaan ylös klo 7.30. Yritettiin kaiken kukkuraksi eilen sitä, että isä olisi nukuttanut. Hyvin se menikin alusta, mutta sitten kun tuli vähän semmonen yliväsyminen tms. niin kaivattiin jo äitiäkin. Kovasti väitti isälleen että nukahtaa itse, sitten alkoi pelottaa, mutta eihän se isä enää kelvannut lohduttamaan ja nukuttamaan. Silti jatkamme tätä tänäänkin ja seuraavina iltoina. Vauvan tullessa äiti ei kerta kaikkiaan aina ehdi nukuttamaan molempia..

Hienosti Mea tosin sanoi, että äiti ei voi nukuttaa kun sille tulee vauva..

Rv 33+3

Jahas. Mitäs uutta? Ei niin mitään.

Viikonloppuna tuli vietettyä äitienpäivää, sen kunniaksi siivottiin varastoja (taas kerran), haravoittin toistamiseen ja tein rahkatäytekakun tytön kanssa. Että oli hyvää..

Muutaman kerran on supistanut voimakkaammin. Olen laittanut silloin tukivyötä päälle, se auttaa hieman. Nää supistukset tuntuu istuessakin vähän kipeästi. Mutta kesto on onneksi lyhyttä.

Muutettiin taas makuuhuonetta. Vähän isompaan, johon sitten mahtuu tuo isohko vauvansänkykin. Se on jo otettu esille, tai oikeestaan se on ollut koko ajan esillä, kun Mea nukkui siinä vielä pari kuukautta sitten. Laitettiin se nyt vaan vauvalle sopivaksi eli etulevy paikalleen ja renkaat alle. Samaten sain vauvan huoneeseen vaatekaapin, joka oli muualla säilytyksessä. Siinä pidettiin tietokonetta, josta nyt pitäisi päästä eroon. Tehtiin kaappiin lisähyllyjä ja järjestelin vauvan vaatteita siihen. Täytyy laittaa kuvaa sitten kun on mitä laittaa.

Mulla on mielikuvitus-aamukampa käytössä töiden suhteen ja se on jo TOSI harvapiikkinen. Siinä on enää viisi piikkiä! Tämän viikon perjantain otan vapaaksi, kun tulee äiti ja veljen tyttö käymään kylässä ja sitten jo ensi viikon perjantaina se äitiysloma alkaa.

Päiväkodilla yhdessä sitten päätettiin, että Mea jatkaa 12 päivää kuukaudessa. Sehän raukka kyllästyisi täällä olemiseen. Välillä silläkin on vähän nihkeetä lähteä hoitopaikkaan, mutta iltapäivällä sitä ei millään meinaa saada sieltä kotiin. Joskus taas sillä on ollut kova ikävä äitiä, niin hoitotäti on lupautunut olemaan sen äiti. Hetken päästä se on sanonut, ettei tartte olla enää sen äiti..

Neuvolassa, rv 32+4

Tänään kävin neuvolassa. Nyt käynnit on kahden viikon välein.

Pissa oli puhdas. Verenpaineet ok, 121/78. Samaa luokkaa olleet koko ajan. Veriarvoja ei mitattu, koska luulen ettei raudan lisäotto ole vielä vaikuttanut.

Kohdunpohjan korkeus oli 29. Kahdessa viikossa kasvanut 2 sentillä ja mennään keskikäyrällä. Vauvan syke vaihteli 157-162, korttiin merkittiin 160. Liikkeet kahdella plussalla.

Oma painoni ei ollu juurikaan muuttunut kahden viikon takaisesta tilanteesta. Nyt oli tullut +125g/viikko eli 250 g edellisestä kerrasta. Edellisellä kerrallahan paino humpsahti alas kaksi kiloa. Painon väheneminen johtuu ruokavaliosta, liikkumaan en ole juurikaan päässyt noiden alapään kipujen vuoksi ja kävely on nyt jo melkoista vaappumista. Mutta laihtumisessa ei ole mitään haittaa, kunhan kohdunkorkeus kasvaa tasaisesti. Ja olihan mulla aloitettaessa vähän ylipainoa, että en harmittele tätä "laihtumista". Nyt on alusta kertynyt lisäkiloja neljä, mikä on vähän kun vertaa että edellisessä raskaudessa niitä tuli lähes 12.

Flunssa vaivaa edelleen. Nyt on kehittymässä tämä jokavuotinen riesani. Yskä. Tämä yskä sitten kestää. Suunnilleen elokuussa saattaa olla normaaliolotilassa sitten. Jäin tänään töistä pois ja nukuin päivällä nelisen tuntia. Vähänkö mulla oli univelkaa. Nyt on kyllä virkeämpi olo huolimatta pään tukkoisuudesta. Pahintahan tässä on kun et saa juuri mitään lääkettä ottaa ja kuuman mehunkin nauttiminen on vähän niin ja näin, näiden sokereiden takia.

Mies sanookin, että kävelen nykyään kuten raskaana olevat kävelevät. Vaappumistahan tämä on. Semmosta puolelta toiselle heilumista. Jalan kärjet näyttää viistosti eteenpäin, kuin ankoilla jne. Sen muuten erottaa tuolla kulkiessa takaa jo kävelystä kuka on (lähes viimeisillään tai viimeisillään) raskaana, vaikka muuten ei erottaisikaan takaa. Juuri tuosta kävelytyylistä. Tarkkailkaapa.

Verensokeria mittaillaan.

Raskaus on aikaa, jolloin piilevä diabetes saattaa puhjeta, mutta toisaalta sen yhteydessä virtsaan saattaa ilmaantua sokeria ilman diabetestakin. Mulla ei virtsassa ole näkynyt sokeria raskauden aikana KERTAAKAAN.

Diabeetikon raskaus menee helpommin kesken kuin verrokin. Diabeetikkojen synnytykset pyritään käynnistämään komplikaatioiden vuoksi joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Sikiölle ei tule suurentunutta riskiä saada diabetesta, mutta se kasvaa tavallista isommaksi ja saattaa olla syntyessään tavallista veltompi.

Verensokeri. Normaalisti paastoverensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta. Sen yksikkö on mmol/l eli millimoolia on välillä 3,5–5,5 mmol/l, ja ruokailun jälkeen arvo on välillä 5–8 mmol/l. Raja-arvoina minulla on käytetty: paasto 4,6 ja ruokailun jälkeen 6,4-6,7.

Minulla verensokerin arvot heitteli seuraavasti:
Paastot 4,9-7,1 (yleensä 5 molemmin puolin)
Ruokailun jälkeen 6,3-10,2 (yleensä 8 molemmin puolin)

Alla kuvassa verensokerin mittauslaitteistoni. Arkrayn mittari, siihen sopivat testiliuskat, Ascensian pistolaite, siihen sopivat lansetit ja päiväkirja, johon merkkaan arvoja. Lansetteja eli piikkejä pistolaitteeseen ei tarvitse joka kerran jälkeen vaihtaa uuteen.


Guarem on aine, jota käytetään tasapainoittamaan aikuisiän diabetestä ruokavalion ja muun lääkehoidon ohella. Guaremin vaikuttava aine on guarkumi, mikä on intialaisesta palkokasvista peräisin olevaa geeliytyvää kuitua. Guarem hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja pienentää siten aterian jälkeisiä verensokerien nousua. Guarem alentaa myös seerumin kolesterolipitoisuutta.

Guaremia mä aloitin ottamaan pari viikkoa sitten ja otan suunnilleen kaksi kertaa päivässä. Aamupalalla sitä ei kerta kaikkiaan saata ottaa, jos ei sekoita sitten esim. jugurttiin. Kerta-annokseni Guaremia on 2,5 gramman pussi, mikä on normaaliannoksesta puolet. Se tuntuu riittävän pitämään mun sokeriarvot kuosissaan. Tietty jos jotain älyttömän rasvaista ravintola-annosruokaa syö, siinä sokereita ei pidättele mikään.

Guarem-rakeet (sanotaan paketissa, musta ne on enemmänkin hiutaleita kuin rakeita) nautitaan joko ruokaan sekoitettuna tai nesteen (vesi, mehu, maito ym) kanssa aterioiden yhteydessä. Kuulin, että olisi hyvä hieman ennen ruokaa nauttia että aine pääsee vaikuttamaan. Aine tekisi jonkinlaisen kalvon vatsalaukkuun, jolla estetään hiilihydraattien imeytyminen. Kuulemma jos antaa rakeiden olla vesilasissa, siitä muodostuu oikeaa kuitumössöä.

Vistoa nautittavaa. Parempi laittaa nopealle kierteelle ja kumota kurkkuun. Skool!



Ruoka-annokseni näyttää tätä nykyä tältä (kuva alla). Lihaa ja kasviksia ja vihanneksia. Ruisleipää, vettä, kalsium-maitoa. Vähärasvaista. Hyvää!

Vauvalle vaatetta.

Hipelöin tänään Mean vanhoja vaatteita läpi. Olen säästänyt kaiken. Mutta jos nyt poika tulee, tulee suurimmasta osasta vaatteita myyntikuntoisia. Parhaimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat säästän sitten Mealle, samaten kuten oma äitini on säästänyt mun vaatteita.

Ikeasta olen ostanut isoja pahvilaatikoita, joita taitaa olla jo seitsemän kappaletta täynnä neitin vaatetta. Eka paljasti paljon vuoden 2003 äitiyspakkauksen keltasävyisiä vaatteita. Nyt en ottanut äitiyspakettia ollenkaan, ehkä johtuen tästä vaatepinomäärästä mitä on kertynyt..

Unisex-vaatepino

Ilokseni huomasin, että ei se tyttövaatepino niin kauhean suuri ollut verrattuna unisex-vaatepinoon. Harmi vaan että Mea on syntynyt keväällä, joten sen aikaiset kesävaatteet on suuria sitten tulevalle vauvalle.



Nää vaatteet kyllä oli ihania tytölle. Oikealla ylhäällä kaikki vaatteet on ollu mulla päällä kesällä 1975 vuoden ikäisenä. Äitini on ne tehnyt itse. Aivan ihania. Pakko säästää nämä. Ne on vieläkin kuin uusia.

Nää on kyllä oikea aarre ja löytö! Luultavasti äitini ystävätär on virkannut mulle vuonna 1974 ekat sandaalit ja oikein ihanan oranssit. Nappi ja kaikki! Nää pääsee kyllä vauvan jalkaan, oli tulokas sitten tyttö tai poika!

rv 32+1

Jahas. Tänään tuli taas ahkeroitua tuolla pihan puolella. Keräsin kaikki pupun papanat kukkapenkeistä... Ja taisin hieman auttaa miestä terassin katoksen teossa. Enemmän aiheesta täällä.

Mutta kummiskin alapää on taas kipeytynyt. Ehkä tämän nyt vielä kestää, kun on jäljellä niin lyhyt matka enää. Tosin flunssa on iskenyt minuun. Sain tämän luultavasti tuolta pikkuneidiltä ja tänään on tullutkin pärskittyä muutaman kerran. Tulee ainakin testattua lantionpohjan lihakset..

En tiä voiko toivoa ettei tuntisi potkuja? Voiko? Ainakin viime yönä tuli mieleen, että voikun täällä talossa kaikki nukkuisi. Mutta ei, muutama oli ainakin hereillä, minä ja masuasukki. Tuntui siltä, että rymistely oli jatkuvaa, tunteekohan se että äiti on nyt kipeä vai onko silläkin flunssa samalla kun mullakin? Nyt on väsy. VäsyVäsyVäsy.

Eilen nukahdettiin toviksi tytön kanssa sohvalle, sillä seurauksella että Meaa ei saatu millään nukkumaan. Suostui lopulta tulemaan meidän viereemme ja taisi nukahtaa klo 12, josta minä kannoin sitten omaan petiin. Tiedän, ei saisi kantaa. Siitäkin taisi kipeytyä tuo alapää. Ja siitä kantamisesta lähtien minä lähinnä pyörin sängyssä tai oikeestaan se pyöriminenkin sattuu, joten pyrin olemaan paikoillani, silittelin masua ja melkein jo lauloin tuutulaulua, jos se auttaisi..

Sitten aamulla taas en saanut enää unen päästä kiinni, kun oli kova hinku päästä tekemään tuota terassin katosta valmiiksi. Ompas tämä vaikeaa taas.

Huomenna töihin. Töitä ei olekaan enää kovin montaa päivää. Nopean laskun mukaan 11 aamua jäljellä siihen, että mammaloma alkaa. Taas tekisi mieli alkaa hiplailla Mean vauvavaatteita kaappiin täytteeksi..

rv 31+3

Tänään saatiin haravointiurakka päätökseen. Tai oikeestaan jäi vielä yksi nurkka, kun oli niin kovin märkää. Välillä piti huilahtaa, mutta minkäs teet kun himo puutarhanhoitoon on hirveä jo ensikevään metreillä. Siinä haravoidessa saa paljon uusia ideoita mieleen puutarhan parantamiseen..

Käytiin viikonloppuna anoppilassa ja samalla Torniossa 30-vuotisjuhlissa. Olihan siellä sitten pikkunen elämänalku. Oli syntynyt rv 34 äidin saadessa raskausmyrkytyksen ja oli ollut keskoskaapissa kuukauden verran. Nyt oli 3 kuukautinen ja aivan vastasyntyneen näköinen! Hurjan söpö ja pieni vauva. Itkua vaan tuli paljon ja tuli mieleen Mean parikuukautisena alkanut itkumaratooni..

Vointi on ok. Tuossa tytön kanssa otettiin Vappupäikkärit. Lauantainakin oli koko päivä ihan pökkeröinen olo, kun sai nukkua puoli yhdeksään!!! Ihmeellistä, en muista koska viimeksi olisin niin pitkään nukkunut. Eilinen (Vappuaatto) oli palkallinen vapaapäivä ja aivan mahtavaa saada olla kotosalla näinkin pitkään. Äitiyslomaan ei ole enää pitkä aika..

Välillä tuntuu että vauva yrittää kääntyä, minä kädellä yritän estellä. Sattuu vatsaan mielettömästi kun työntää peppuaan ulos kyljestä. Hikka on lisääntynyt raukalla, kolmekin kertaa päivässä saattaa hikkailla. Noissa juhlissa join yhden zero-limun ja tuntui heti että yrittää närästää. Sitä ei ole vielä ollutkaan tässä raskaudessa, ei Mean aikanakaan kuin kerran.