6 päivän ikäinen vauva.

Meillä irtosi tänään napa. Se on ihan siistin näköinen. Aamulla huomasin että se oli pyörähtänyt ympäri ja seuraavaksi mies vaihtoi vaipan ja sanoi sen irronneen.

Nyt on sitten irtaannuttu äidistä..

*****************************************

Tämä blogi hiljenee nyt tähän.

 

Laskettuna päivänä.

Tänään olisi laskettu päivä. Poika on 5 päivän ikäinen.

Tässä vaiheessa elo on ihanaa. Herätään juuri ja juuri tissille syömään, johon myös nukahdetaan. Pisimmillään oli tuossa kolmen aikaan noin 45 minuuttia hereillä seurustellen. Toinen seurustelun tarve on iltasella klo 23 maissa.

Viime yön nukuttiin hyvin. Yhden-kahden aikaan syötiin, Mea tuli väliin kahden aikaan, josta herätin miehen viemään tytön takaisin omaan sänkyyn. Se raukka oli niin sekaisin unesta, että meinasi mennä vauvan nappaamaan sängystä ja lähteä sitä kuljettamaan jonnekin. Onneksi se oli mun vieressä juuri..

Sitten toisen kerran syötiin siinä neljän maissa ja aamulla klo 8 heräsin jotenkin kosteaan oloon.. Paita oli märkä ja rinnat niin pinkeät, ettei nahka tuntunut enää niissä riittävän. Pakko nousta pumppaamaan ja pumppailin enimmät pois niin herättiinkin taas syömään. Tätä tämä alkuaika sitten olikin..

Samaten alapää on ollut välistä sietämätön. Lasken päiviä että koska tämä lakkaa. Vaikka säästyinkin välilihan leikkaukselta, pikkuhaavaumista laitettiin tikkejä, joihin sitten sattuu pissatessa. Ja peräpukamatilannekaan ei nyt niin riemastuttava ole. Nämä on niitä synnyttämisen ikäviä juttuja, jotka täytyy vaan kestää.. Sairaalassa nuori äiti vieressäni synnytti melkoisen esikoisen, yli 4,8kiloa. Oli tikattu pari tuntia kokoon eikä ollut millänsäkään. Ehkä se ensimmäisen vauvan saanti vie pois tämmöset ikävät tunteet omassa kehossaan, mutta tuntuu välistä ettei toisen vauvan saannissa enää ole tehoa poistamaan "kipua".

Mea oli sairaalasta tulopäivänä vähän "vauvana" ja halusi äidin syliin, vaikkei juurikaan enää sylissä istu vaan vieressä. Sitten ei enää sitä kuulemma rakastettu.. Syötön jälkeen piti vähän hellitellä, pitää sylissä ja hyvänä. Muuten suhtautuu innolla vauvaan, haluaa pitää sylissä ja jopa kantaa, mihin ikävä kyllä äiti ja isä ei suostu..

Meillä tulee jo tahattomia hymyjä. Usein kesken kaiken syönnin, suu menee hymyyn. Siis vauvalla, ei minulla (nänninpäätkin on tottumattomuudesta vähän arat).

Kuvia sairaalasta ja kotoa.

Pikkuprinssi kahden päivän vanhana.

Äiti, 32 v. ja poika alle 1 päivän vanhana.

Isä, 30 v. ja poika, 1 päivä.

Äidin pieni ja innokas apulainen
hoitamassa pikkuveljeään
kotona torstaina 28.6.2007.

Synnyttäminen.

**********************************************

Klo 17.10

Lähdettiin ajamaan sairaalaa kohti. Lähetin äitille ja serkkutytölle tekstarin, että nyt mennään. Mulla oli kamala tärinä päällä. Tärisin valtavasti, vaikka kylmä mulla ei ollut. Hampaat kalisi, kädet tärisi ja jalat heilui holtittomasti. Vatsassa oli sellainen kestosupistus päällä koko ajan.

****************************************************

Klo 17.25

Tämä aika on kirjattu synnytyskertomukseen. Kellonajoista kun ei juuri tuolloin ollut käsitystä. Mies kurvasi EA:n ovelle, josta köpöttelin sisälle. Sain soittaa kaksi kertaa ovikelloakin, tuntui ettei jaksa millään oottaa. Tulkaa mä olen tulossa synnyttämään!

Mentiin tutkimushuoneeseen, jossa oli vastassa ns. puolituttu kätilö. Oli tavallaan helpottunut olo.. KIITOS KOVASTI ETTÄ OLIT TYÖVUOROSSA! Vaihdoin vaatteet, enkä meinannu muistaa niiden vaatekappaleiden pukeutumiskoodiakaan enää :) . Paitamekko meinasi mennä napit eteen puettuna.. ja alkkareista kysyin että mitkäs nää olikaan..

Mulle tehtiin yleiset tutkimukset eli kohdunsuun tilanne ja ollaanko kiinnittyneenä lähtötelineeseen. Kohdunsuu oli 4 cm auki ja pää vielä liikahti. Laitettiin sydänkäyrälle, mutta sitten alkoi niiiin kivuliaat supistukset, ettei käyristä juuri tolkkua saatu. Pieni pahoinvointikohtauskin tuli, kuten Meankin synnytyksen alkaessa. Kätilö kysyi vielä kivunlievityksestä, johon Kaj vastasi mitä edellisessä oli käytetty. Mulla ei ollu siinä tilanteessa käsitystäkään mitä kivunlievitystä olisin halunnut..

****************************************************

Klo 17.40

Hetken siinä kärvisteltyäni ja supistuksia tuli jatkuvasti, lähes tauotta, päätti kätilö että lähdetäänpäs synnytyssalin puolelle. Sängyllä mut sinne siirrettiin, kun en pystynyt supistuksilta itse kävelemään. Sängyn vaihtaminenkin tuotti tuskaa.

Salissa mulle annettiin maskilla happea, koska hengitykseni oli niin lyhyttä ja pinnallista nopeiden, lähes koko ajan päällä olevien supistusten takia. Vauvan sykekin kävi 80 tästä johtuen.

Salissa olinkin sitten 10 senttiä auki ja kohta tuli työntämisen tarve. Pari kertaa työnnätti, kunnes kätilö sanoi, että nyt sä Mari synnytät. Otapas sukista kiinni ja seuraavalla supistuksella työnnät. Mitä? Joo!

**************************************************

Klo 17.55

Työntövaihe alkoi klo 17.55. Sitä en enää muista montako työntöä siihen tuli, taisi kolmannella olla pää ulkona, sitten hartiat ja hulaus vaan, vauva oli ulkona.

*************************************************

Klo 18.00

Poikavauva on syntynyt. Kipu loppui kuin seinään.

3380g

49cm

***************************************************

I-vaihe merkitty alkaneeksi ekasta kotona tulleesta kipeästä supistuksesta klo 16.20. I-vaiheen kesto 1h 35min.

II vaihe (ponnistusvaihe) merkitty alkaneeksi klo 17.55. Kesto 5min.

Lapsi syntyi klo 18.00.

Jälkeiset klo 18.05.

Kokonaiskesto 1h 45min.

Yllä kuvassa Lapin keskussairaalan kesäkuun aikana syntyneet kotiinlähtöpäivään 28.6. mennessä. Meidän poikamme syntyi 25.6, jolloin syntyi 6 poikaa ja 1 tyttö. Muutenkin näyttää tämä loppukuu melko poikavaltaiselta.

Synnytyksen käynnistymisen oireet?

Klo 16.45
Sain tuossa nukuttua hetkisen, noin puoli tuntia. Klo 16.19 heräsin. Aivan kuin joku olis nappia painanu ja samassa kipu tuntui tuolla alavatsassa. Se meni hetkessä ohi. Toinen tuli klo 16.33. Ilmoitin miehelle että tulepa kotiin, jos kohta tulee lähtö. Nää molemmat oli tosi lyhytkestosia, mutta muistot tuli heti mieleen 4 vuoden takaisesta synnytyksestä. Lapsivettä ei enää lorahtele niinkään. Alavatsassa tuntuu pikkusen jomotusta ja menkkamaista kipua. Katsotaan nyt kauanko jaksan tänne ilmoitella "tietoiskuja".

*****************************************************

Klo 15.15
Äippäpolilta soitettiin sitten oman soiton perään ja kysyttiin syntymäaikaa. Laittavat "paperit" valmiiksi synnytyssaliin. Sanoi, että jos mitään supistuksia ei ole tai vettä ei tule liiaksi, tulla aamusta sairaalaan. Vähänkö jännää. Sitten tässä jännitetään koko seuraava yö. Ehkä meillä on vauva sylissä vasta huomenna.. 260607 vaiko 250607.

*******************************************************

Klo 15
Soittelin äitiyspoliklinikalle, jossa oltiin samaa mieltä mun kanssa, ettei vielä tartte hötkyillä sinne suuntaan, vaan kuulostella tilannetta. Kolmannen siteen tuossa vaihdoin ja ne on ollu ihan normisiteitä (ei mitään hehtoyösiteitä). Varsinkin kun supistuksia ei ole. Vauvan liikkumista vaan tarkkailla ja sitten lähteä kun tulee niin paljon vettä ettei side pidä. Täytyy ottaa mukaan yksi side missä nestettä olis, että pääsevät tutkimaan sitä että mitä sieltä tulee. Onneksi asutaan näinkin lähellä sairaalaa, niin ei tartte kiireellä mennä. Toista se olis lähteä vaikka Sodankylästä tai Ivalosta synnyttämään.. Vihlaisuja tuntuu hieman tuolla alapäässä, mutta sekään ei mitään uutta ole. Sitä on tapahtunut tässä viikon verran. Eli muutoksia kohdunsuussa ja -kaulalla varmasti tapahtuu.

Mielummin sitä kotosalla olisi mahdollisimman pitkään, kuin tylsässä synnytyssalissa.. Taitaapi ensi yö mennä sitten sairaalassa pungertaessa.

*****************************************************

Klo 13.45
Täällä kotosalla vielä ollaan. Syöpästiin tuossa miehen kera, onneksi silläkin on helppo "toimistopäivä". Se olisikin jos se olis jossain 60 km päässä tekemässä hommiaan. Vasta mä tähän mennessä aamusta olen vaihtanut toisen siteen housuihin, että vielä en hötkyile sairaalan suuntaan ja sinnekin soittelen ekaksi, että koskas tulisin. Taitaa siis mennä yöhön tämä projekti. Miehellä olis illalla puoli 9 aikaan jalkkispelikin ja kovasti haikailee sinne menoa. Mitään kipuja tai edes supistuksiakaan ei ole. Vaan tota lorahtelua ja jos tätä menoa lorahtelee, niin lorahtelee vielä ensi viikollakin. Olen kuullut että lapsivettä on melkoisesti tuolla masussa. Vauva liikkuu tosi paljon, paljon enemmän kuin aiemmin.. Taitaa sekin arvata jotain tulevasta.

***************************************************

Klo 11.30
Jotain nestettä lorahtaa hallitsemattomasti siteeseen, kun esim. yskäiset tai nouset tuolista istuttuasi siinä kauemman aikaa.. Neste ei voi olla pissaa, ei mulla nyt sentään niin huonot alapään lihakset ole. Nesteen kera tulee melko paljon limaa.

***********************************************

Klo 9.30
Tässä nyt sitten jännätään ja odotetaan..
Supistuksia tosiaan on, mutta ne on suht.koht. kivuttomia. Ehkä hieman enemmän tuntuu alavatsassa sellaista menkkamaista kipuilua supistuksen kera. Aamusta kun heräsin, en meinannut ehtiä vessaan kun lorahti housuun. Siitä mietinkin tuota lapsiveden menoa, että miten se menee? Kaikki kerralla vai lorotellen? Edellisessähän sitä lorahteli vasta synnytyssängyssä maatessa, kun alkoi kaamea työntämisen tarve..

Tyttö vietiin eilen kolmeksi päiväksi hoitoon anoppilaan, jotta nyt olisi oivallinen aika synnyttää.. *vinkvink*

********************************************

Kun edellisestä synnytyksestäni on jo yli 4 vuotta aikaa eikä synnytysvalmennusta ole tässä raskaudessa enää tarjottu. Täytyy netistä etsiä tiedot (joita ei muista ikinä neuvolassa kysyä).. Eli haeskelin tietoa synnytyksen käynnistymisestä..

Hurjaa, sieltähän löytyy melkein pelkästään ennenaikaisen synnytyksen käynnistymisen oireita ja jopa asiaa lehmän synnytyksestä. Ei sitten millään meinaa löytyä tietoa normaalin synnytyksen käynnistymisestä ja sairaalaan lähdön ajankohdasta.

Lopulta erinäisten sairaaloiden sivuilta löytyy tietoa..

******************************************************

Milloin on aika lähteä synnyttämään?

Kun supistukset ovat jatkuneet säännöllisinä (5-10 minuutin välein) jo useamman tunnin ajan ja ne tuntuvat kipeiltä voimistuen koko ajan.

Kun lapsivettä tulee, vaikka sinulla ei olisi supistuksia. Lapsivesi ei tule yhdellä kertaa, vaan sitä tiputtelee jatkuvasti. Lapsiveden mentyä voit saapua sairaalaan omalla kyydillä tai taksilla. Suurin osa synnytyksistä käynnistyy vuorokauden sisällä lapsiveden menosta.

Kun sinulla on verenvuotoa. Raskauden loppuvaiheessa voi erittyä verensekaista limaa kohdunsuulta. Jos ei ole muita oireita, voit vielä odotella rauhallisin mielin kotona.

Kun tuntuu kova jatkuva vatsakipu, joka ei mene ohi.

********************************************

Lapsen tulosta päivän tai parin sisällä on kaksi tärkeää merkkiä.

1. Sikiökalvo puhkeaa eli "lapsivesi menee". Kalvosta ja emättimestä vuotavan kirkkaan lapsiveden määrä vaihtelee naisilla. Jotkut kokevat sen vain pienenä purona, toiset suurena virtana. Saattaa kuulostaa kummalliselta, ettei edes yksi neljästä naisesta koe tätä oireista ensimmäisenä. Se saattaa tulla vasta itse synnytyksen aikana. Mutta jos se tulee sitä ennen, syntyy lapsi melko varmasti vuorokauden sisällä. Jos lapsivesi menee, ota yhteyttä synnytysosastoon tai kätilöösi. Laita ylös kellonaika, lapsiveden väri ja määrä, sekä haiseeko se pahalta. Selosta muistiinpanosi soittamallesi henkilölle.
MULLA SIIS ALKANUT LORAHTELULLA AAMULLA KLO 7.30. I SITEEN VAIHDOIN klo 11.30, II SITEEN VAIHDOIN klo 13.30, III SITEEN VAIHDOIN klo 15.

2. Vuodot. Päivää tai paria ennen supistusten alkamista saatat laittaa merkille punertavia tai hieman verisiä vuotoja. Vuodot koostuvat itse asiassa limatulpasta, joka on sulkenut kohdunkaulan raskauden aikana. Kaikki naiset eivät laita näitä vuotoja merkille, ja jotkut saavat supistuksia ennen kuin limatulppa tulee ulos. Huomaa myös, että nämä vuodot eivät ole samoja kuin ne ruskehtavat, veriset vuodot, joita voit saada synnytystä edeltävän gynekologisen tutkimuksen jälkeen. Näistä ei tarvitse huolestua.
ITSELLÄNI LÄHTI SIIS LIMATULPPA PARI VIIKKOA SITTEN LAUANTAINA. SE OLI KIRKAS, VERIVIIRUJA SISÄLTÄVÄ MÖHKÄLE. SITÄ TULI USEAMMASSA OTTEESSA JA YKSI KÖNTTI OLI MELKO PUNERTAVA JA HIEMAN VERINEN.

SUPISTUKSET:
Selvin merkki pian tapahtuvasta synnytyksestä on se, että alat saada säännöllisiä kohdun supistuksia. Alussa nämä supistukset tuntuvat kuukautiskivuilta tai säryltä ristiselässä, joka tulee ja menee noin 20-30 minuutin välein. Sitten säryt vahvistuvat ja kestävät kauemmin. Supistukset tulevat myös tiheämmin kunnes niitä tulee 3-5 minuutin välein. Pane täsmällisesti muistiin supistusten alkamisajat ja miten kauan ne kestävät.
KIVULIAISTA SUPISTUKSISTA EI SIIS VIELÄKÄÄN TIETOA. "HARJOITUSSUPISTUKSIA" TULLUT TÄSSÄ LOPPURASKAUDESSA SILLOIN TÄLLÖIN..

***************************************

LAPIN KESKUSSAIRAALAN synnytyssalin ja -vastaanoton sivuilla kerrotaan, että

Tavallisimmin synnytys alkaa säännöllisesti toistuvilla kohdun supistuksilla, jotka jatkuvat, tihenevät ja voimistuvat. Varsinaiset synnytyssupistukset tulevat alussa vähintään 10 minuutin välein ja kestävät 40- 60 sekuntia. Niiden aikana kohtu tuntuu aivan kovalta ja ne ovat enemmän tai vähemmän kivuliaita.

Synnytys voi alkaa myös lapsiveden menolla ilman edeltäviä supistuksia. Mukaan on hyvä ottaa terveysside tai housut, johon vettä on valunut, jotta epäselvissä tapauksissa voidaan todeta nesteen olevan lapsivettä. Matkan ajaksi on syytä suojautua terveyssiteellä tai pyyhkeellä, sillä lapsivettä voi tulla runsaastikin.

***************************************************

rv 38+4

Minun mahani on täynnä raskausjuovia. Tuossa navan ympärillä on eniten juovia, siinä mistä vauva usein työntää itseään ulos. Hei! Väärä suunta. Yritä tähdätä voimasi sinne alasuuntaan..

Muutama on myös vasemmassa kyljessä, jonne jaloilla rummutetaan. Pitkän ajan vauva on siis ollut samassa asennossa. Selkä oikealla ja jalat vasemmalla. Välillä ollaan peppu mahaa vasten ja jalat luultavasti sitten selkäpuolella.

Eilettäin kaivoin monta monituista tuntia ojannetta pensasaidalle. Poistin nurmikkoa, kärräsin sitä toiseen paikkaan ja toin tilalle biomultaa, istutin syreenejä jonoon. Ei vaikutusta. Supistuksia ei niin yhtään. Ainoastaan paikat kipeytyi ja illalla liikkuminen oli hankalaa.

Tänään on neuvolapäivä. Siitä sitten myöhemmin..

************************

Viimeistä kertaa kävin äitiysneuvolassa raskaana. Uutta aikaa ei enää annettu. Kaikki oli niinkuin ennen.. ei mitään poikkeavaa. Toivotaan nyt sitten että ensi keskiviikon Lapin keskussairaalan äitiyspoliklinikkakäynti tuo jotain tullessaan, jos ei sitä ennen maailmaan potkaista..

Lauantai-päivän huumaa

Ilma on kuin morsian... aurinko paistaa tummien ukkospilvien seassa.

Aamun lehdessä oli mainos että laskettuun aikaan asti saapi paikallisesta (hyvästä) taimitarhasta 20% alennuksella taimia. Jipii. Sinne siis. Puutarha vaatii vielä paljon tekemistä ja istutuksia.

Eilen aloitettu kaivaminen (tai sitten iltasella haettu roskaruoka) sai aikaan pitkäkestoiset, mutta ikävä kyllä kivuttomat supistukset. Saattoi puolisen tuntiakin olla maha jäykkänä. Nukkumaan laittaessa melkoinen rummutus kävi vatsassa, ei tainnu tykätä tarjoamastani ruoka-ateriasta. Sängyssä tuli vielä ehkä kaksi hieman kivuliampaa pientä supistusta, mutta nyt nekin on taas tiessään. Kaivamaan kuoppaa siis.

Mies kävi illalla firman cocktailtilaisuudessa ja tuli yöllä kotiin hieman juopuneena varmaan raittiista vesi-ilmastosta, kun olivat seilanneet kolmisen tuntia Kemijoella karaoken parissa. Nyt se kärsii melkoista päänsärkyä ja muuta olotilaan liittyvää, että ei nyt kyllä haluttaisi lähteä synnyttämään..

Taidamme suunnata tytön kanssa taimikaupoille tästä.

Odottavan aika on pitkä...

Tältäköhän tuntuu synnytyksen jälkeistä masennusta kärsivältä?

Mulla on niin veto poissa ollut tän päivän. Aamusta vielä tsemppasin ja pikkutarkasti siivosin keittiötä ja kylppäriä. Kaikki kaapinovetkin pyyhin sormenjäljistä. Tasot siistin pikkutavaroista ja kylppärissä kaakelit siivosin, pöntön pesin ja pyyhkeet pesukoneeseen..

Sitten masensi. Ei niinku jaksanu mitään tehdä. Söin vähäsen ja istuin tässä koneella, surffailin ja pelailin korttipeliä.. Menin nukkumaan tunteroiseksi. Sen jälkeen olo oli aivan tööt.

Menin ulos. Harmittaa kun tekis mieli tehdä yhtä sun toista puutarhassakin, mutta kun ei jaksa. Pergolakäytävää suunnittelin aamusta ja yritetään taas selvitä noilla olemassa olevilla vanhoilla puutavaroilla, niin pähkäilin kiinnitysjärjestelmiä sun muita.

Sitten iski inspis. Mulle vaan sopii tää puutarhurin ammatti, siitä löytää aina jotain uutta. Oli se sitten kitkemistä tai suunnittelua tai vain maan kaivamista. Mä aloin kaivaa tuota vesiallasta. Rajasin siististi reunaa ja heittelin multapaakkuja toiselle laidalle, mistä pitää reunaa korottaa. Mietin muotoa ja kaivoin. Ihanaa mustaa multaa ilmestyi loppuun palaneen, kuolleen ja kuivuneen nurmikon alta. Tästä tulee hyvä, ajattelin.. Ei jaksa. Kauhee inspis olis päällä, mutta perhana eihän tän mahan kanssa mitään voi tehdä. Kyykyssä käyntikin tuntuu nykyään ilkeältä, viikko sitten vielä pystyi hyvin kitkemään rikkakasvia.

Jaa. Istuin terassille odottamaan tyttöä kotiin hoidosta. Alkoi vatsassakin elämä. Tässä muutamana päivänä on ollut välistä TOSI hiljaista liikettä ja nyt taas innostuttiin. Alkaa tuo tila käydä pikkuhiljaa ahtaaksi.. Tulis jo se vauva ulos, mä en jaksa enää ottaaaaaa....

Ja tää yskä alkaa pikkuhiljaa riepoa..

Neuvolassa rv 37+5

Kävästiin yhdessä Mean kanssa neuvolassa aamusta. Meahan on silloin tällöin ollut nyt kotosalla hoidosta, kun on vaan 12 päivää kuusta hoidossa eli ns. puoliaikaa.

Neuvolassa oli kaikki ok. Pissa puhdas, paineet 109/70 ja veriarvo oli noussut 123 (116).
Kohdunkorkeus oli sama kuin viime viikolla eli 32. Terkkari sanoi, että vauva on vaan laskeutunut eli mitan pysyminen samana ei tarkoita etteikö vauva kasvaisi normaalisti. Limatulpan lähdöstä oli puhetta ja varasi vielä ensi viikolle ajan, mutta veikkaili kyllä että synnytys alkaa olla lähellä..

Syke vauvalla vaihteli 130-146, joten korttiin merkittiin 138. Sykkeen vaihtelun kuulee ihan ominkin korvin, mikä on kuulemma hyvä juttu, ettei ole liian monotonista sykettä. Oma paino vaan laskee, nyt viikossa -350g ja painan tällä hetkellä saman verran kuin rv 19 olen painanut. Eli kaikkiaan lähtöpainoon on tullut lisää hieman yli 3 kiloa.

Terkkarikin arveli etteivät päästä yliaikaiseksi, jos ei ennen laskettua aikaa synny, kun synnytystapa-arvion tehneet lääkärin lapussa luki, jotain että hartiakompleksista (oli kyllä hienompi sana, mutten enää muista) odotetaan normaalia käynnistystä laskettuun aikaan mennessä. Vauva kovasti pyllisteli peppuaan meille kun sykettä kuunneltiin. Tuossa navan ympärillä onkin erittäin komeat arvet huolimatta tukivyön käytöstäkin.

*******************************
Olo on edelleen melko flunssainen, nyt tosin jotenkin saa nukuttua yönsä, mutta yskiminen on ajoittain melko suurta.
Täytyy pakata Meallekin laukku oman laukkuni lisäksi, jos sitä joutuu yökylään viemään, niin täytyyhän sille vaihtovaatteet mukaan saada eikä siinä häslingissä varmaan hoksaa kaikkea mukaan ottaa. Petikin on kuulemma jo valmiiksi tehty Marin sängyn alle..

Tuttisoppaa keitellään.

Tuttisoppaa kenties? Saanko tarjota?

Aattelin tässä aikani kuluksi desinfioida kaikki talosta löytyvät tutit, tuttipullot, rintakumit, maidonkerääjät ja rintapumpun. Rintapumpun paketinkin löysin ja siellä sisällä oli rintakumit ja maidonkerääjä (Mean aikana ostetut).

Näitä ei juurikaan ole käytetty Mealla. Se kun vaan tuttipulloa pyöritteli poskesta poskeen. Tuttiakin vaan järsi jos sitäkään. Sen sijaan noita yläkuvassa näkyviä valkoisia "nokkia" on käytetty tuttipulloissa sitten vanhemmalla iällä. Siis noista tuteista lähes jokaista muotoa, mallia ja materiaalia ostettiin mitä kaupasta löytyi, mutta mikään ei kelvannut. Tosin meillä tuli korvikkeetkin oksena ulos, ei ne sopineet, pelkkä äidin tissi..

Liukuhihnatyöskentelyä..

***********************************

Ystävältä kysyin mahdollista Mean hoitoapua, jos äkkilähtö illalla, yöllä tai viikonloppuna tulee.. Sopii hyvin viedä jopa yökylään. Tosi iso helpotus. Arkipäivänähän Mean voi viedä hoitoon.

Yskä jatkuu edelleen ja nuha. Kävin vielä jopa kampaajalla, kun seuraavasta käynnistä ei ole tietoa.

Laukkua pakkaamassa.

Nyt on laukun sisällön miettiminen aloitettu. Kotiintulovaatteet. Alusvaatteet ja sukat (useat sellaiset), oloasu, aamutakki, villatossut, hygienia-tuotteet, jotka napataan mukaan sitten vessasta.

Onneksi sairaala on lähellä kotiamme, niin mies voi tuoda mukanaan tarvitsemiani tuotteita. Eiköhän näillä alkuun päästä..

Toista se olisi asua Ivalossa ja matkustaa sieltä asti synnyttämään tänne Rovaniemelle. Eikös se olisi vähän sama kuin jostain Jyväskylästä lähtis Hesaan synnärille..



Nää maidonkerääjät täytyy vielä kiehauttaa ja otan ne mukaan. Vaikka saattaa olla että kotona niitä vasta tarvitaan. Lisäksi suojia rintaliiveihin ja omia siteitä on otettava mukaan. Sairaalassa kun siteet on sellaisia älyttömän isoja, että on siedettävämpää lähteä kotiin hieman pienemmällä täytteellä :)

Entiset kerääjät ja rintakumit olen hukannut jonnekin. Rintakumit täytyy varmaan vielä investoida mukaan varoiksi..

la 9.6.2007 rv 37

Limatulppaa alkoi irrota aamusta. Se on sellaista väritöntä mönjää, jossa on veriviiruja. Täksi sen Mean aikana tulkitsin. Tiä sitten oonko oikeassa..

Mean odotuksessa sitä alkoi irrota vähitellen sen päivän aamusta kun illalla Mea syntyi. Samalla mulla alkoi tosin kivuliaat supistukset ja Mea syntyi rv 40+0

Nyt on täynnä 37+0 ja limatulpan irtoamisesta synnytykseen saattaa mennä puoli päivää, kaksi päivää, viikko, kuukausi.. kuka tietää..

Ei siis hötkyillä, mutta tänään pakkaan laukun..

****************************
Klo 20.15

Laukku on vielä pakkaamatta.

Koko päivän on vessassa käynnin yhteydessä tullut limasta töhnää pyyhittäessä.
Pari kertaa lorahti oikein isompi klöntti pönttöön. Nyt se on vähentynyt.

Tuntemukset on ok. Supistuksia ei ole eikä minkäänlaista tuntemusta että tässä pitäisi lähteä synnyttämään. Ehkä tässä vielä pari viikkoa vierähtää.

rv 37.

Kohta täynnä 37 raskausviikkoa.

Lisäsin kuvan sivupalkkiin. Otettu rv 36+4. Tuore tapaus siis..

Mean hoidossa lapset on hauskoja. Niistä useimmat ei ole varmaan koskaan nähnyt raskaana olevaa naista. Yksikin pikkupoika sanoi Mealle, että sun äitillä on vähä iso maha... Mea vaan totesi, että niiin, siellä on vauva.

rv 36+5

Jaa-a. Tänään tuli sitten otettua pikkupäikkärit. Vein tytön aamulla hoitoon ja menin nukkumaan ja 9-12 sitä tuli nukuttua. Mies tuli syömään kotiin ja herätti. Olisin reilusti nukkunut enemmänkin.

Öisin saa vähän niin ja näin nukuttua.. Kuumuus ei niinkään haittaa, kun on tuo ilmalämpöpumppu. Sillä saa talon hetkessä viileäksi jos haluaa. Mutta sitä on vähän liikaa asiaa tuolla maha-asukkaalla öisin.

Välillä tuntuu että painaa tuota päätään vähän liikaakin tuonne alas, kun pitää oikein käsin välistä kannatella alavatsasta. Supistuksien määrä on tosiaan vähäinen, noin kaksi-kolme päivässä ja nekin on kivuttomia.

Tässä pohdittiin, että mihin sitä saapi tytön jos tulee äkkilähtö. Toisaalta se sektio olis ollu tavallaan helpompi tässä tilanteessa. Sukulaisten pääsy paikkakunnalle vie hieman yli tunnin ja ystävistä/naapureista on vuorotyössä, ettei aina ole kotosalla sopivasti. Sektion sattuessa olisi tietänyt suunnilleen kellonajan tarkkuudella, koska sitä synnytetään. Nytten sitä sitten arvuutellaan tuleeko mahdollisesti huomenna vai laskettuna päivänä.

En ole vieläkään pakannut laukkua. Esille olen laukun ottanut ja jopa ostanut uudet shampoot ja suihkusaippuat, jotain luksusta sentään sinne sairaalaan mukaan..

Synnytystapa-arvio rv 36+4

Kävin sitten mutkan tuossa vieressä sijaitsevassa Lapin Keskussairaalassa, LKS:ssa. Sinne kestää ajomatka meiltä noin 10 minuuttia.. Tuli sekin tarkistettua samalla. Aikaisemman synnytyksen aikana asuttiin hieman lähempänä kuin nyt.

Sain odotella taas hetkisen. Puolitoista tuntia, kuten muistaakseni viimeksikin. Älä koskaan ota aikaa keskussairaalaan puolen päivän aikoihin, silloin on lääkäreiden ruoka-aika..

Vauvaa ultrattiin ja pää on kuulemma jo alhaalla, kun sai painaa oikein kunnolla ultraa, että sai kuviin. Mittasi reisiluun, pään ja luultavasti keskivartalon ympärystän, lapsiveden määrän ja napanuoran pituuden. Lisäksi kuunteli sydänääniä ja kaikenlaista muutakin kohinaa.

Lapsivettä on normaalisti ja jos oikein muistan napanuora taisi olla hieman vajaa 80 cm pitkä. Vauva oli kooltaan 2,6 kg ja käyrissä menee hieman keskitason alapuolella. Arvioi syntymäpainon jäävän alle 3,5 kilon.

Sitten teki sisätutkimuksen, minkä tulos poikkesi eilisen neuvolalääkärin tuloksesta!
Neuvolalääkärihän sai kohdunsuun pehmeäksi, kiinniolevaksi ja 2 cm pitkäksi.
LKS-lääkäri sai kohdunsuun pehmeäksi, 2 cm aukiolevaksi ja 3 cm pitkäksi.

Lopuksi kokeili käsin lantioni kokoa ja se sattui melkoisesti, kun väänsi ikävän tuntuisesti ala- ja yläviistoon tuolla alapäässä. Sanoi, että kyllä täällä tilaa on.. niin on nyt vielä.

Sain vielä ajan edelliselle keskiviikolle, kun laskettu aika osuu lauantaille. Siellä sitten tarkistetaan vielä kerran vauvan paino. Sanoi kyllä, että tervetuloa synnyttämään aiemminkin!!
Jep, se olis tarkoitus.

Näin ollen alateitse sitä mennään lasta ulos hakemaan ja toivottavasti sitä kautta sitten tuleekin. Mulla kun on kutina, ettei nuo ultralaitteet tiedä mitään painoarvoista..

Olen alkanut pikkuhiljaa pakkaamaan laukkua valmiiksi..

Neuvolalääkärissä rv 36+3

Käväisin päivällä neuvolalääkärissä.

Siellä kaikki oli ok.

Kohdunsuu on pehmeä, kiinni ja pituus 2 cm.
Pissa oli puhdas.
Verenpaine 116/70.
Paino -300g/2viikkoa.
Kohdunkorkeus 32 (+1cm/2viikkoa), tasaantunut keskikäyrälle.
Syke 145, liikkeet ++.
Ei arvioinut kokoa, mutta pää alaspäin siellä ollaan. Hikotteli taas doplerille.

Huomenna sitten LKS:ssa synnytystapa-arvio. Jännä päivä..
Tää neuvolalääkäri sanoi, että tapauksesta riippuen saattaa sektio olla jo 2 viikkoakin ennen LA. Sittenhän hyvässä tapauksessa tässä parin viikon päästä olis jo vauva sylissä!

Guarem on alkanut etoa tosissaan. Viikonloppuna oli hieman pahoinvointia syönnin päälle ja eilen tuli kaikki ulos. Täytyy yrittää jaksaa vielä hetken.

Sokerit melko ok. Syönnin päälle huitelee siinä 7,2-7,5 pintaan. Aamusta ei kärsi nauttia pienintäkään makeutta. Söin eilen kahvin kera mustikkapiirakan palasen ja kahden tunnin päästä oli vieläkin sokeriarvo 10,0. Iltapäivällä kun nauttii, niin sokerit ei heittele noin pahasti.

rv 36+2

Jahas. Tämän päivän ja eilisen saldo: 20 ikkunaa pesty ulkoapäin. Käytin ns. jatkovartta, tiedoksi vaan huolestuneille. Yhtään kurotusta ei tarvinnut tehdä!

Vielä on pesemättä 13 ikkunaa ulkoapäin. Miehen urakkaa, koska sijaitsevat tuolla "kakkoskerroksessa", joihin ulottuakseen pitää joko A) kiivetä katolle tai B) jatkovarren kanssa kiivetä jakkaralle/tikkaille.

Näistä kaikista on tosin sisäpuolikin pesemättä, paitsi pesuhuoneesta. Eli vielä ikkunanvälit mukaan laskettuna 51 ikkunaa pesemättä. Ja onneksi meillä on osa ikkunoista ns. kiinteitä ikkunoita, joissa ei ole kuin ulko- ja sisäpuoli! 8 ikkunaa on onneksi vain ns. aukeavia ikkunoita.

Otin tuossa aamukahvilla palasen mustikkapiirakkaa, niin syömään kun aloitin noin kolmen tunnin päästä siitä, mittasin verensokerin, lukema oli 10,0 ennen ruokailua! Ilmankos vähän tuntui että päätä särkee. Guaremin ja kaalikääryleet napsittuani oli puolen tunnin kuluttua arvo 7,5. Vatsaraukka on tosin vähän sekaisin rautalääkityksen ja guaremin johdosta. Vessassa käynnin jälkeen tuntui kuin olisi syönyt pari kiloa lakritsia tai jotain.

Yöllä ei tahdo enää saada nukutuksi. Viime yönä vauva piti tanssikoulua pari tuntia kahteen asti yöllä. Kyljen vaihtaminenkin on hankalaa, saati sängystä ylösnousu.

Huomenna olisi viimeinen neuvolalääkäri. Saas nähä mitä siellä sitten sanotaan. Ja ylihuomenna sitten käynti LKS:n synnytystapa-arviossa.

********************************************

Tyttö sai viikonloppuna kavereita. Oli jännä huomata, että se vaan sanoi heippa ja lähti naapuriin. Tuli kysymään sitten iltasella, saako hän lähteä kavereiden kanssa leikkipuistoon. Siihen kyllä sanottiin, että nyt tullaan sisälle ja raukka sai samanlaisen hepuli-raivokohtauksen, mitä viimeksi viime kesänä useasti meillä harjoitettiin. Ei auttanut mikään muu kuin antaa huutaa raivonsa äitille. Nyt uutta tosin oli raapiminen ja pureminen. Sitten kun rauhoittui, huomasikin, että onkin jo melkoinen väsy. Ei muuta kuin kylvyn kautta nukkumaan. Kiva muuten huomata, että Mea ei enää ole niiiiin kiinni äidissä.

Kaverit on kuusi vuotta ja ylöspäin ja niillä on jo omat kännykät, niin tämä meidän 4 vee kantaa nyt mukanaan omaansa vaaleanpunaista leikkikännykkää.

Jossakin nettisivulla luki, että normaalisti odottajalle painoa kertyy lisää n. 15 kiloa (no, huhhuh) raskausaikana. Näistä kiloista vauva vie n. 3-4,5kg, istukka n. 0,5kg, lapsivesi n. 1-2kg. Lisäksi oma verimäärä lisääntyy n. 2kg ja kohdun ja rintojen kasvu n. 2-3kg. Jos ajatellaan että näin kertyy painoa, niin mä olen saattanut laihtua odotusaikana 4,5-8 kiloa riippuen vähän vauvan painosta. :) Mukavaa miettiä tämmöstäkin..

Samaiselta sivulta luin että, viikolla 33 pitäisi pakata laukku valmiiksi.. Mulla se on vielä pakkaamatta. Oottelen lähinnä tuota ensi viikon synnytystapa-arviota ja sitten vasta hötkyilen.


Mukaan sairaalaan on otettava ainakin:
- neuvolakortti
- kamera ja videokamera
- vesipullo
- huulirasvaa
- isälle eväät
- kännykkä ja laturi

- imetysliivit ja liivinsuojukset
- omat sukat ja alkkarit (monet kappaleet)
- herkkuja (mm. lakritsia vatsaa pehmittämään, koska synnytyksen jälkeen vessakäynnit ovat tukalia)
- kosmetiikkalaukku sisältäen mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, suihkusaippuaa

- kotiinpaluuvaatteet äidille
- kotiutumisvaatteet vauvalle


Lisäksi piti kerrata nämä asiat. Neuvolassa ei meinaan ole muistutettu vielä. Ja synnytysvalmennustahan mulle ei enää ole tarjottu toissynnyttäjänä. Siis, jos synnytän normaalisti, koska sitten taas lähdettiinkään matkaan..

- kun supistukset ovat säännöllisiä tai hyvin kipeitä.
- kun supistukset kestävät vähintään 30 sekuntia.

Synnytys lasketaan alkaneeksi, kun supistusten väli on säännöllisesti 10 min tai vähemmän.

Tuntemuksia viikolla 35+5

Eilettäin huomasin, kun kysyttiin asiasta, että vointi on nyt aivan erinomainen. Kyllä vaan ainakin minun tapauksessani huomaa eron tyttö- ja poikaodotukseen.

Mean aikana vaivasi iskias vähän väliä. Närästystä oli kylläkin muistaakseni vain kerran. Selkävaivojahan mulla oli koko raskauden ajan. Melko alkuvaiheessa laitoin päälle jo tukivyön ja huomasi kyllä jos se oli jäänyt kotiin. Mutta olo oli jotenkin tukala, vaikka painoa oli loppuvaiheessa lähes saman verran kuin nytten. Mulla oli lähtöpaino silloin paljon vähäisempi kuin nyt ja lisäkiloja tuli sen 12 kilon verran. Nyttenhän on tullut noin 4 kilon verran, eli käytännössä saattaa olla niin että itse olen laihtunut.

Tällä hetkellä, kun mikään ei vaivaa.. niin olo on mitä parhain. Ehkä tämä liikkuminenkin on helpompaa kun maha on tässä edessä täysin eli takaapäin ei juurikaan erota että olen raskaana. Mealla levisin ympäri vyötärön. Närästystä ei ole ollut ollenkaan ja alku-keskiajan oksennusten ja ällötysten jälkeen olo on vaan parantunut. Välillä oli noita ikäviä vihlaisuja tuolla alapäässä, mitkä ovat nyt rauhoittuneet. Välillä tuntuu vieläkin. No, senkin tilanne todetaan sitten 5. päivä neuvolalääkärissä.

Liikkumaan pääsen suht helposti. Sohvalle en kyllä ole juurikaan istunut, kun siitä ylöspääsy on hankalampaa kuin nojatuolilta. Sängystä samaten ylöspääsy on vaikeahkoa, mutta onneksi on matala sänky. Olen paljon ollut puutarhassa kyykkyseltään eikä sekään haittaa oloa, maha laskeutuu tuohon jalkojen väliin sopivasti. Pyörrytys vaivaa lähes joka kerta ylös noustessa jo pienestäkin kumarruksesta. Veriarvot oli tosin laskussa viime neuvolassa ja lisärautaa nautitaan nyt.

Tukivyötä olen käyttänyt silloin tällöin. Töissä se oli hyvä, kun teen pääasiassa istumatyötä, niin ylösnoustessa alkoi supistaa, tukivyö auttoi siihen. Nyt se on ollut jo hyvän aikaa kaapissa. Tosin muutamat äitiysfarkut on jääneet pieneksi vyötäröltä. Ne meni kyllä Mean aikana koko ajan. Nyt vyötärön ympärystä ns. navan ympäriltä on 120 cm. Ja vielä on matkaa jäljellä synnytykseen noin kuukausi. Mean aikana olen viimeisen kerran mitannut vyötärön ympärystän 8 päivää ennen H-hetkeä ja silloin mitta näytti 117 cm.

Supistuksia ei ole juuri lainkaan. Lähinnä potkut, liikkeet ja möyrimiset tuntuvat paljon selvemmin mitä Mean aikana. Istukka oli Mealla etuseinässä ja nyt se on takaseinässä. Vauva työntää itseään hurjasti ulospäin, jalat on varmaan tuolla selässä ja peppua työnnetään navasta ulos. Ikäänkuin se tietäisi että siitä kautta se luultavasti joutuu ulos.. Jalanpohjien liukumiset vatsan pinnassa ovat kaikista ihanimpia. Ne liukuvat ees taas vasemmassa kyljessä ja ikäänkuin keskustelevat kanssani kun kädellä seuraan niitä.

Höpinää.

Huomasin vasta että mies on käynyt mun kanssa neuvolassa tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin kerta oli yhteinen Mean 4-vuotisneuvolakäynnin kanssa.

Mean raskausaikana se oli lähes joka kerta mukana. Tietty silläkin saattoi olla tekemistä asiaan, että meillä oli vain yksi auto käytössä, joten se joutui kuskaamaan mua aina. Mutta eipä se ole nyt ilmoittanut halujaan tulla mukaan, enkä mäkään ole kyllä pyytänyt..

Tuntuu ettei sillä siellä ole mitään "tekemistä". Mun vointiahan siellä tarkkaillaan. Siitä se olikin vähän nyreissään aiemmin, ettei isiä oteta huomioon juuri mitenkään neuvoloissa.

Naapuri kyseli onko supistellut.. Sillä oli valtavat supistukset aika aikaisessa vaiheessa. Huomasin, että eipä juuri ollenkaan. Siis mulla on vaivat hävinneet jonnekin. Nyt tietty kun näin sanon, niin eiköhän huomenna iske iskias, supparit, päänsäryt ja kaikki muutkin vaivat päälle.. Mulla on vaan ollut tosi hyvä olo pitemmän aikaa. Oon pystyny touhuamaan puutarhassa, tosin kyykkyyn pitää mennä niin että polvet on levällään ja maha laskeutuu siihen väliin. Ylösnousuissa on tosin hieman pyörryttänyt.

Tänään esimerkiksi pesin pesuhuoneen seinäkaakelit ja saumat. Kahteen vuoteen niitä ei ole pesty ja nyt alkoi valkoisessa laatoituksessa näkymään kaikki pesuainejäämät sun muut. Huomiselle jäi vielä osa seinistä. Tänään sain järjestettyä terassin kesäkuntoon. Salaatit ja osa yrteistä on hyvää vauhtia tulossa ja uutta laitoin tulemaan. Kesäkukkia istuttelin ja kitkin heinätuppoja istutusten seasta. Kerrassaan mahtava päivä.

Kävin töissäkin. Sieltä muutaman kerran on soitettu eikä sitä osaa neuvoa puhelimessa että mene siihen ja siihen kansioon, sen pitäisi olla siellä ja siellä.. Onhan tämä vasta kolmas työpäivä, jonka olen poissa työmaalta.. :)

Kuvassa Mea ekan kerran neuvolassa 19.5.2003. Vielä on tallella yksi vastasyntyneiden reflekseistä, kävely.