Odottaen

6 päivän ikäinen vauva.

2007-07-01T18:02:00.001+02:00

Meillä irtosi tänään napa. Se on ihan siistin näköinen. Aamulla huomasin että se oli pyörähtänyt ympäri ja seuraavaksi mies vaihtoi vaipan ja sanoi sen irronneen.

Nyt on sitten irtaannuttu äidistä..

*****************************************

Tämä blogi hiljenee nyt tähän.

Laskettuna päivänä.

2007-06-30T16:05:00.000+02:00

Tänään olisi laskettu päivä. Poika on 5 päivän ikäinen.

Tässä vaiheessa elo on ihanaa. Herätään juuri ja juuri tissille syömään, johon myös nukahdetaan. Pisimmillään oli tuossa kolmen aikaan noin 45 minuuttia hereillä seurustellen. Toinen seurustelun tarve on iltasella klo 23 maissa.

Viime yön nukuttiin hyvin. Yhden-kahden aikaan syötiin, Mea tuli väliin kahden aikaan, josta herätin miehen viemään tytön takaisin omaan sänkyyn. Se raukka oli niin sekaisin unesta, että meinasi mennä vauvan nappaamaan sängystä ja lähteä sitä kuljettamaan jonnekin. Onneksi se oli mun vieressä juuri..

Sitten toisen kerran syötiin siinä neljän maissa ja aamulla klo 8 heräsin jotenkin kosteaan oloon.. Paita oli märkä ja rinnat niin pinkeät, ettei nahka tuntunut enää niissä riittävän. Pakko nousta pumppaamaan ja pumppailin enimmät pois niin herättiinkin taas syömään. Tätä tämä alkuaika sitten olikin..

Samaten alapää on ollut välistä sietämätön. Lasken päiviä että koska tämä lakkaa. Vaikka säästyinkin välilihan leikkaukselta, pikkuhaavaumista laitettiin tikkejä, joihin sitten sattuu pissatessa. Ja peräpukamatilannekaan ei nyt niin riemastuttava ole. Nämä on niitä synnyttämisen ikäviä juttuja, jotka täytyy vaan kestää.. Sairaalassa nuori äiti vieressäni synnytti melkoisen esikoisen, yli 4,8kiloa. Oli tikattu pari tuntia kokoon eikä ollut millänsäkään. Ehkä se ensimmäisen vauvan saanti vie pois tämmöset ikävät tunteet omassa kehossaan, mutta tuntuu välistä ettei toisen vauvan saannissa enää ole tehoa poistamaan "kipua".

Mea oli sairaalasta tulopäivänä vähän "vauvana" ja halusi äidin syliin, vaikkei juurikaan enää sylissä istu vaan vieressä. Sitten ei enää sitä kuulemma rakastettu.. Syötön jälkeen piti vähän hellitellä, pitää sylissä ja hyvänä. Muuten suhtautuu innolla vauvaan, haluaa pitää sylissä ja jopa kantaa, mihin ikävä kyllä äiti ja isä ei suostu..

Meillä tulee jo tahattomia hymyjä. Usein kesken kaiken syönnin, suu menee hymyyn. Siis vauvalla, ei minulla (nänninpäätkin on tottumattomuudesta vähän arat).

Kuvia sairaalasta ja kotoa.

2007-06-29T09:26:00.000+02:00

Pikkuprinssi kahden päivän vanhana.

Äiti, 32 v. ja poika alle 1 päivän vanhana.

Isä, 30 v. ja poika, 1 päivä.

Äidin pieni ja innokas apulainen
hoitamassa pikkuveljeään
kotona torstaina 28.6.2007.

Synnyttäminen.

2007-06-29T08:48:00.000+02:00

**********************************************

Klo 17.10

Lähdettiin ajamaan sairaalaa kohti. Lähetin äitille ja serkkutytölle tekstarin, että nyt mennään. Mulla oli kamala tärinä päällä. Tärisin valtavasti, vaikka kylmä mulla ei ollut. Hampaat kalisi, kädet tärisi ja jalat heilui holtittomasti. Vatsassa oli sellainen kestosupistus päällä koko ajan.

****************************************************

Klo 17.25

Tämä aika on kirjattu synnytyskertomukseen. Kellonajoista kun ei juuri tuolloin ollut käsitystä. Mies kurvasi EA:n ovelle, josta köpöttelin sisälle. Sain soittaa kaksi kertaa ovikelloakin, tuntui ettei jaksa millään oottaa. Tulkaa mä olen tulossa synnyttämään!

Mentiin tutkimushuoneeseen, jossa oli vastassa ns. puolituttu kätilö. Oli tavallaan helpottunut olo.. KIITOS KOVASTI ETTÄ OLIT TYÖVUOROSSA! Vaihdoin vaatteet, enkä meinannu muistaa niiden vaatekappaleiden pukeutumiskoodiakaan enää :) . Paitamekko meinasi mennä napit eteen puettuna.. ja alkkareista kysyin että mitkäs nää olikaan..

Mulle tehtiin yleiset tutkimukset eli kohdunsuun tilanne ja ollaanko kiinnittyneenä lähtötelineeseen. Kohdunsuu oli 4 cm auki ja pää vielä liikahti. Laitettiin sydänkäyrälle, mutta sitten alkoi niiiin kivuliaat supistukset, ettei käyristä juuri tolkkua saatu. Pieni pahoinvointikohtauskin tuli, kuten Meankin synnytyksen alkaessa. Kätilö kysyi vielä kivunlievityksestä, johon Kaj vastasi mitä edellisessä oli käytetty. Mulla ei ollu siinä tilanteessa käsitystäkään mitä kivunlievitystä olisin halunnut..

****************************************************

Klo 17.40

Hetken siinä kärvisteltyäni ja supistuksia tuli jatkuvasti, lähes tauotta, päätti kätilö että lähdetäänpäs synnytyssalin puolelle. Sängyllä mut sinne siirrettiin, kun en pystynyt supistuksilta itse kävelemään. Sängyn vaihtaminenkin tuotti tuskaa.

Salissa mulle annettiin maskilla happea, koska hengitykseni oli niin lyhyttä ja pinnallista nopeiden, lähes koko ajan päällä olevien supistusten takia. Vauvan sykekin kävi 80 tästä johtuen.

Salissa olinkin sitten 10 senttiä auki ja kohta tuli työntämisen tarve. Pari kertaa työnnätti, kunnes kätilö sanoi, että nyt sä Mari synnytät. Otapas sukista kiinni ja seuraavalla supistuksella työnnät. Mitä? Joo!

**************************************************

Klo 17.55

Työntövaihe alkoi klo 17.55. Sitä en enää muista montako työntöä siihen tuli, taisi kolmannella olla pää ulkona, sitten hartiat ja hulaus vaan, vauva oli ulkona.

*************************************************

Klo 18.00

Poikavauva on syntynyt. Kipu loppui kuin seinään.

3380g

49cm

***************************************************

I-vaihe merkitty alkaneeksi ekasta kotona tulleesta kipeästä supistuksesta klo 16.20. I-vaiheen kesto 1h 35min.

II vaihe (ponnistusvaihe) merkitty alkaneeksi klo 17.55. Kesto 5min.

Lapsi syntyi klo 18.00.

Jälkeiset klo 18.05.

Kokonaiskesto 1h 45min.

Yllä kuvassa Lapin keskussairaalan kesäkuun aikana syntyneet kotiinlähtöpäivään 28.6. mennessä. Meidän poikamme syntyi 25.6, jolloin syntyi 6 poikaa ja 1 tyttö. Muutenkin näyttää tämä loppukuu melko poikavaltaiselta.

Synnytyksen käynnistymisen oireet?

2007-06-25T08:35:00.000+02:00

Klo 16.45
Sain tuossa nukuttua hetkisen, noin puoli tuntia. Klo 16.19 heräsin. Aivan kuin joku olis nappia painanu ja samassa kipu tuntui tuolla alavatsassa. Se meni hetkessä ohi. Toinen tuli klo 16.33. Ilmoitin miehelle että tulepa kotiin, jos kohta tulee lähtö. Nää molemmat oli tosi lyhytkestosia, mutta muistot tuli heti mieleen 4 vuoden takaisesta synnytyksestä. Lapsivettä ei enää lorahtele niinkään. Alavatsassa tuntuu pikkusen jomotusta ja menkkamaista kipua. Katsotaan nyt kauanko jaksan tänne ilmoitella "tietoiskuja".

*****************************************************

Klo 15.15
Äippäpolilta soitettiin sitten oman soiton perään ja kysyttiin syntymäaikaa. Laittavat "paperit" valmiiksi synnytyssaliin. Sanoi, että jos mitään supistuksia ei ole tai vettä ei tule liiaksi, tulla aamusta sairaalaan. Vähänkö jännää. Sitten tässä jännitetään koko seuraava yö. Ehkä meillä on vauva sylissä vasta huomenna.. 260607 vaiko 250607.

*******************************************************

Klo 15
Soittelin äitiyspoliklinikalle, jossa oltiin samaa mieltä mun kanssa, ettei vielä tartte hötkyillä sinne suuntaan, vaan kuulostella tilannetta. Kolmannen siteen tuossa vaihdoin ja ne on ollu ihan normisiteitä (ei mitään hehtoyösiteitä). Varsinkin kun supistuksia ei ole. Vauvan liikkumista vaan tarkkailla ja sitten lähteä kun tulee niin paljon vettä ettei side pidä. Täytyy ottaa mukaan yksi side missä nestettä olis, että pääsevät tutkimaan sitä että mitä sieltä tulee. Onneksi asutaan näinkin lähellä sairaalaa, niin ei tartte kiireellä mennä. Toista se olis lähteä vaikka Sodankylästä tai Ivalosta synnyttämään.. Vihlaisuja tuntuu hieman tuolla alapäässä, mutta sekään ei mitään uutta ole. Sitä on tapahtunut tässä viikon verran. Eli muutoksia kohdunsuussa ja -kaulalla varmasti tapahtuu.

Mielummin sitä kotosalla olisi mahdollisimman pitkään, kuin tylsässä synnytyssalissa.. Taitaapi ensi yö mennä sitten sairaalassa pungertaessa.

*****************************************************

Klo 13.45
Täällä kotosalla vielä ollaan. Syöpästiin tuossa miehen kera, onneksi silläkin on helppo "toimistopäivä". Se olisikin jos se olis jossain 60 km päässä tekemässä hommiaan. Vasta mä tähän mennessä aamusta olen vaihtanut toisen siteen housuihin, että vielä en hötkyile sairaalan suuntaan ja sinnekin soittelen ekaksi, että koskas tulisin. Taitaa siis mennä yöhön tämä projekti. Miehellä olis illalla puoli 9 aikaan jalkkispelikin ja kovasti haikailee sinne menoa. Mitään kipuja tai edes supistuksiakaan ei ole. Vaan tota lorahtelua ja jos tätä menoa lorahtelee, niin lorahtelee vielä ensi viikollakin. Olen kuullut että lapsivettä on melkoisesti tuolla masussa. Vauva liikkuu tosi paljon, paljon enemmän kuin aiemmin.. Taitaa sekin arvata jotain tulevasta.

***************************************************

Klo 11.30
Jotain nestettä lorahtaa hallitsemattomasti siteeseen, kun esim. yskäiset tai nouset tuolista istuttuasi siinä kauemman aikaa.. Neste ei voi olla pissaa, ei mulla nyt sentään niin huonot alapään lihakset ole. Nesteen kera tulee melko paljon limaa.

***********************************************

Klo 9.30
Tässä nyt sitten jännätään ja odotetaan..
Supistuksia tosiaan on, mutta ne on suht.koht. kivuttomia. Ehkä hieman enemmän tuntuu alavatsassa sellaista menkkamaista kipuilua supistuksen kera. Aamusta kun heräsin, en meinannut ehtiä vessaan kun lorahti housuun. Siitä mietinkin tuota lapsiveden menoa, että miten se menee? Kaikki kerralla vai lorotellen? Edellisessähän sitä lorahteli vasta synnytyssängyssä maatessa, kun alkoi kaamea työntämisen tarve..

Tyttö vietiin eilen kolmeksi päiväksi hoitoon anoppilaan, jotta nyt olisi oivallinen aika synnyttää.. *vinkvink*

********************************************

Kun edellisestä synnytyksestäni on jo yli 4 vuotta aikaa eikä synnytysvalmennusta ole tässä raskaudessa enää tarjottu. Täytyy netistä etsiä tiedot (joita ei muista ikinä neuvolassa kysyä).. Eli haeskelin tietoa synnytyksen käynnistymisestä..

Hurjaa, sieltähän löytyy melkein pelkästään ennenaikaisen synnytyksen käynnistymisen oireita ja jopa asiaa lehmän synnytyksestä. Ei sitten millään meinaa löytyä tietoa normaalin synnytyksen käynnistymisestä ja sairaalaan lähdön ajankohdasta.

Lopulta erinäisten sairaaloiden sivuilta löytyy tietoa..

******************************************************

Milloin on aika lähteä synnyttämään?

Kun supistukset ovat jatkuneet säännöllisinä (5-10 minuutin välein) jo useamman tunnin ajan ja ne tuntuvat kipeiltä voimistuen koko ajan.

Kun lapsivettä tulee, vaikka sinulla ei olisi supistuksia. Lapsivesi ei tule yhdellä kertaa, vaan sitä tiputtelee jatkuvasti. Lapsiveden mentyä voit saapua sairaalaan omalla kyydillä tai taksilla. Suurin osa synnytyksistä käynnistyy vuorokauden sisällä lapsiveden menosta.

Kun sinulla on verenvuotoa. Raskauden loppuvaiheessa voi erittyä verensekaista limaa kohdunsuulta. Jos ei ole muita oireita, voit vielä odotella rauhallisin mielin kotona.

Kun tuntuu kova jatkuva vatsakipu, joka ei mene ohi.

********************************************

Lapsen tulosta päivän tai parin sisällä on kaksi tärkeää merkkiä.

1. Sikiökalvo puhkeaa eli "lapsivesi menee". Kalvosta ja emättimestä vuotavan kirkkaan lapsiveden määrä vaihtelee naisilla. Jotkut kokevat sen vain pienenä purona, toiset suurena virtana. Saattaa kuulostaa kummalliselta, ettei edes yksi neljästä naisesta koe tätä oireista ensimmäisenä. Se saattaa tulla vasta itse synnytyksen aikana. Mutta jos se tulee sitä ennen, syntyy lapsi melko varmasti vuorokauden sisällä. Jos lapsivesi menee, ota yhteyttä synnytysosastoon tai kätilöösi. Laita ylös kellonaika, lapsiveden väri ja määrä, sekä haiseeko se pahalta. Selosta muistiinpanosi soittamallesi henkilölle.
MULLA SIIS ALKANUT LORAHTELULLA AAMULLA KLO 7.30. I SITEEN VAIHDOIN klo 11.30, II SITEEN VAIHDOIN klo 13.30, III SITEEN VAIHDOIN klo 15.

2. Vuodot. Päivää tai paria ennen supistusten alkamista saatat laittaa merkille punertavia tai hieman verisiä vuotoja. Vuodot koostuvat itse asiassa limatulpasta, joka on sulkenut kohdunkaulan raskauden aikana. Kaikki naiset eivät laita näitä vuotoja merkille, ja jotkut saavat supistuksia ennen kuin limatulppa tulee ulos. Huomaa myös, että nämä vuodot eivät ole samoja kuin ne ruskehtavat, veriset vuodot, joita voit saada synnytystä edeltävän gynekologisen tutkimuksen jälkeen. Näistä ei tarvitse huolestua.
ITSELLÄNI LÄHTI SIIS LIMATULPPA PARI VIIKKOA SITTEN LAUANTAINA. SE OLI KIRKAS, VERIVIIRUJA SISÄLTÄVÄ MÖHKÄLE. SITÄ TULI USEAMMASSA OTTEESSA JA YKSI KÖNTTI OLI MELKO PUNERTAVA JA HIEMAN VERINEN.

SUPISTUKSET:
Selvin merkki pian tapahtuvasta synnytyksestä on se, että alat saada säännöllisiä kohdun supistuksia. Alussa nämä supistukset tuntuvat kuukautiskivuilta tai säryltä ristiselässä, joka tulee ja menee noin 20-30 minuutin välein. Sitten säryt vahvistuvat ja kestävät kauemmin. Supistukset tulevat myös tiheämmin kunnes niitä tulee 3-5 minuutin välein. Pane täsmällisesti muistiin supistusten alkamisajat ja miten kauan ne kestävät.
KIVULIAISTA SUPISTUKSISTA EI SIIS VIELÄKÄÄN TIETOA. "HARJOITUSSUPISTUKSIA" TULLUT TÄSSÄ LOPPURASKAUDESSA SILLOIN TÄLLÖIN..

***************************************

LAPIN KESKUSSAIRAALAN synnytyssalin ja -vastaanoton sivuilla kerrotaan, että

Tavallisimmin synnytys alkaa säännöllisesti toistuvilla kohdun supistuksilla, jotka jatkuvat, tihenevät ja voimistuvat. Varsinaiset synnytyssupistukset tulevat alussa vähintään 10 minuutin välein ja kestävät 40- 60 sekuntia. Niiden aikana kohtu tuntuu aivan kovalta ja ne ovat enemmän tai vähemmän kivuliaita.

Synnytys voi alkaa myös lapsiveden menolla ilman edeltäviä supistuksia. Mukaan on hyvä ottaa terveysside tai housut, johon vettä on valunut, jotta epäselvissä tapauksissa voidaan todeta nesteen olevan lapsivettä. Matkan ajaksi on syytä suojautua terveyssiteellä tai pyyhkeellä, sillä lapsivettä voi tulla runsaastikin.

***************************************************

rv 38+4

2007-06-20T08:27:00.000+02:00

Minun mahani on täynnä raskausjuovia. Tuossa navan ympärillä on eniten juovia, siinä mistä vauva usein työntää itseään ulos. Hei! Väärä suunta. Yritä tähdätä voimasi sinne alasuuntaan..

Muutama on myös vasemmassa kyljessä, jonne jaloilla rummutetaan. Pitkän ajan vauva on siis ollut samassa asennossa. Selkä oikealla ja jalat vasemmalla. Välillä ollaan peppu mahaa vasten ja jalat luultavasti sitten selkäpuolella.

Eilettäin kaivoin monta monituista tuntia ojannetta pensasaidalle. Poistin nurmikkoa, kärräsin sitä toiseen paikkaan ja toin tilalle biomultaa, istutin syreenejä jonoon. Ei vaikutusta. Supistuksia ei niin yhtään. Ainoastaan paikat kipeytyi ja illalla liikkuminen oli hankalaa.

Tänään on neuvolapäivä. Siitä sitten myöhemmin..

************************

Viimeistä kertaa kävin äitiysneuvolassa raskaana. Uutta aikaa ei enää annettu. Kaikki oli niinkuin ennen.. ei mitään poikkeavaa. Toivotaan nyt sitten että ensi keskiviikon Lapin keskussairaalan äitiyspoliklinikkakäynti tuo jotain tullessaan, jos ei sitä ennen maailmaan potkaista..

Lauantai-päivän huumaa

2007-06-16T10:53:00.000+02:00

Ilma on kuin morsian... aurinko paistaa tummien ukkospilvien seassa.

Aamun lehdessä oli mainos että laskettuun aikaan asti saapi paikallisesta (hyvästä) taimitarhasta 20% alennuksella taimia. Jipii. Sinne siis. Puutarha vaatii vielä paljon tekemistä ja istutuksia.

Eilen aloitettu kaivaminen (tai sitten iltasella haettu roskaruoka) sai aikaan pitkäkestoiset, mutta ikävä kyllä kivuttomat supistukset. Saattoi puolisen tuntiakin olla maha jäykkänä. Nukkumaan laittaessa melkoinen rummutus kävi vatsassa, ei tainnu tykätä tarjoamastani ruoka-ateriasta. Sängyssä tuli vielä ehkä kaksi hieman kivuliampaa pientä supistusta, mutta nyt nekin on taas tiessään. Kaivamaan kuoppaa siis.

Mies kävi illalla firman cocktailtilaisuudessa ja tuli yöllä kotiin hieman juopuneena varmaan raittiista vesi-ilmastosta, kun olivat seilanneet kolmisen tuntia Kemijoella karaoken parissa. Nyt se kärsii melkoista päänsärkyä ja muuta olotilaan liittyvää, että ei nyt kyllä haluttaisi lähteä synnyttämään..

Taidamme suunnata tytön kanssa taimikaupoille tästä.

Odottavan aika on pitkä...

2007-06-15T15:52:00.000+02:00

Tältäköhän tuntuu synnytyksen jälkeistä masennusta kärsivältä?

Mulla on niin veto poissa ollut tän päivän. Aamusta vielä tsemppasin ja pikkutarkasti siivosin keittiötä ja kylppäriä. Kaikki kaapinovetkin pyyhin sormenjäljistä. Tasot siistin pikkutavaroista ja kylppärissä kaakelit siivosin, pöntön pesin ja pyyhkeet pesukoneeseen..

Sitten masensi. Ei niinku jaksanu mitään tehdä. Söin vähäsen ja istuin tässä koneella, surffailin ja pelailin korttipeliä.. Menin nukkumaan tunteroiseksi. Sen jälkeen olo oli aivan tööt.

Menin ulos. Harmittaa kun tekis mieli tehdä yhtä sun toista puutarhassakin, mutta kun ei jaksa. Pergolakäytävää suunnittelin aamusta ja yritetään taas selvitä noilla olemassa olevilla vanhoilla puutavaroilla, niin pähkäilin kiinnitysjärjestelmiä sun muita.

Sitten iski inspis. Mulle vaan sopii tää puutarhurin ammatti, siitä löytää aina jotain uutta. Oli se sitten kitkemistä tai suunnittelua tai vain maan kaivamista. Mä aloin kaivaa tuota vesiallasta. Rajasin siististi reunaa ja heittelin multapaakkuja toiselle laidalle, mistä pitää reunaa korottaa. Mietin muotoa ja kaivoin. Ihanaa mustaa multaa ilmestyi loppuun palaneen, kuolleen ja kuivuneen nurmikon alta. Tästä tulee hyvä, ajattelin.. Ei jaksa. Kauhee inspis olis päällä, mutta perhana eihän tän mahan kanssa mitään voi tehdä. Kyykyssä käyntikin tuntuu nykyään ilkeältä, viikko sitten vielä pystyi hyvin kitkemään rikkakasvia.

Jaa. Istuin terassille odottamaan tyttöä kotiin hoidosta. Alkoi vatsassakin elämä. Tässä muutamana päivänä on ollut välistä TOSI hiljaista liikettä ja nyt taas innostuttiin. Alkaa tuo tila käydä pikkuhiljaa ahtaaksi.. Tulis jo se vauva ulos, mä en jaksa enää ottaaaaaa....

Ja tää yskä alkaa pikkuhiljaa riepoa..

Neuvolassa rv 37+5

2007-06-14T09:41:00.000+02:00

Kävästiin yhdessä Mean kanssa neuvolassa aamusta. Meahan on silloin tällöin ollut nyt kotosalla hoidosta, kun on vaan 12 päivää kuusta hoidossa eli ns. puoliaikaa.

Neuvolassa oli kaikki ok. Pissa puhdas, paineet 109/70 ja veriarvo oli noussut 123 (116).
Kohdunkorkeus oli sama kuin viime viikolla eli 32. Terkkari sanoi, että vauva on vaan laskeutunut eli mitan pysyminen samana ei tarkoita etteikö vauva kasvaisi normaalisti. Limatulpan lähdöstä oli puhetta ja varasi vielä ensi viikolle ajan, mutta veikkaili kyllä että synnytys alkaa olla lähellä..

Syke vauvalla vaihteli 130-146, joten korttiin merkittiin 138. Sykkeen vaihtelun kuulee ihan ominkin korvin, mikä on kuulemma hyvä juttu, ettei ole liian monotonista sykettä. Oma paino vaan laskee, nyt viikossa -350g ja painan tällä hetkellä saman verran kuin rv 19 olen painanut. Eli kaikkiaan lähtöpainoon on tullut lisää hieman yli 3 kiloa.

Terkkarikin arveli etteivät päästä yliaikaiseksi, jos ei ennen laskettua aikaa synny, kun synnytystapa-arvion tehneet lääkärin lapussa luki, jotain että hartiakompleksista (oli kyllä hienompi sana, mutten enää muista) odotetaan normaalia käynnistystä laskettuun aikaan mennessä. Vauva kovasti pyllisteli peppuaan meille kun sykettä kuunneltiin. Tuossa navan ympärillä onkin erittäin komeat arvet huolimatta tukivyön käytöstäkin.

*******************************
Olo on edelleen melko flunssainen, nyt tosin jotenkin saa nukuttua yönsä, mutta yskiminen on ajoittain melko suurta.
Täytyy pakata Meallekin laukku oman laukkuni lisäksi, jos sitä joutuu yökylään viemään, niin täytyyhän sille vaihtovaatteet mukaan saada eikä siinä häslingissä varmaan hoksaa kaikkea mukaan ottaa. Petikin on kuulemma jo valmiiksi tehty Marin sängyn alle..

Tuttisoppaa keitellään.

2007-06-12T19:15:00.000+02:00

Tuttisoppaa kenties? Saanko tarjota?

Aattelin tässä aikani kuluksi desinfioida kaikki talosta löytyvät tutit, tuttipullot, rintakumit, maidonkerääjät ja rintapumpun. Rintapumpun paketinkin löysin ja siellä sisällä oli rintakumit ja maidonkerääjä (Mean aikana ostetut).

Näitä ei juurikaan ole käytetty Mealla. Se kun vaan tuttipulloa pyöritteli poskesta poskeen. Tuttiakin vaan järsi jos sitäkään. Sen sijaan noita yläkuvassa näkyviä valkoisia "nokkia" on käytetty tuttipulloissa sitten vanhemmalla iällä. Siis noista tuteista lähes jokaista muotoa, mallia ja materiaalia ostettiin mitä kaupasta löytyi, mutta mikään ei kelvannut. Tosin meillä tuli korvikkeetkin oksena ulos, ei ne sopineet, pelkkä äidin tissi..

Liukuhihnatyöskentelyä..

***********************************

Ystävältä kysyin mahdollista Mean hoitoapua, jos äkkilähtö illalla, yöllä tai viikonloppuna tulee.. Sopii hyvin viedä jopa yökylään. Tosi iso helpotus. Arkipäivänähän Mean voi viedä hoitoon.

Yskä jatkuu edelleen ja nuha. Kävin vielä jopa kampaajalla, kun seuraavasta käynnistä ei ole tietoa.

Laukkua pakkaamassa.

2007-06-10T18:19:00.000+02:00

Nyt on laukun sisällön miettiminen aloitettu. Kotiintulovaatteet. Alusvaatteet ja sukat (useat sellaiset), oloasu, aamutakki, villatossut, hygienia-tuotteet, jotka napataan mukaan sitten vessasta.

Onneksi sairaala on lähellä kotiamme, niin mies voi tuoda mukanaan tarvitsemiani tuotteita. Eiköhän näillä alkuun päästä..

Toista se olisi asua Ivalossa ja matkustaa sieltä asti synnyttämään tänne Rovaniemelle. Eikös se olisi vähän sama kuin jostain Jyväskylästä lähtis Hesaan synnärille..

Nää maidonkerääjät täytyy vielä kiehauttaa ja otan ne mukaan. Vaikka saattaa olla että kotona niitä vasta tarvitaan. Lisäksi suojia rintaliiveihin ja omia siteitä on otettava mukaan. Sairaalassa kun siteet on sellaisia älyttömän isoja, että on siedettävämpää lähteä kotiin hieman pienemmällä täytteellä :)

Entiset kerääjät ja rintakumit olen hukannut jonnekin. Rintakumit täytyy varmaan vielä investoida mukaan varoiksi..

la 9.6.2007 rv 37

2007-06-09T07:18:00.000+02:00

Limatulppaa alkoi irrota aamusta. Se on sellaista väritöntä mönjää, jossa on veriviiruja. Täksi sen Mean aikana tulkitsin. Tiä sitten oonko oikeassa..

Mean odotuksessa sitä alkoi irrota vähitellen sen päivän aamusta kun illalla Mea syntyi. Samalla mulla alkoi tosin kivuliaat supistukset ja Mea syntyi rv 40+0

Nyt on täynnä 37+0 ja limatulpan irtoamisesta synnytykseen saattaa mennä puoli päivää, kaksi päivää, viikko, kuukausi.. kuka tietää..

Ei siis hötkyillä, mutta tänään pakkaan laukun..

****************************
Klo 20.15

Laukku on vielä pakkaamatta.

Koko päivän on vessassa käynnin yhteydessä tullut limasta töhnää pyyhittäessä.
Pari kertaa lorahti oikein isompi klöntti pönttöön. Nyt se on vähentynyt.

Tuntemukset on ok. Supistuksia ei ole eikä minkäänlaista tuntemusta että tässä pitäisi lähteä synnyttämään. Ehkä tässä vielä pari viikkoa vierähtää.

rv 37.

2007-06-08T22:43:00.000+02:00

Kohta täynnä 37 raskausviikkoa.

Lisäsin kuvan sivupalkkiin. Otettu rv 36+4. Tuore tapaus siis..

Mean hoidossa lapset on hauskoja. Niistä useimmat ei ole varmaan koskaan nähnyt raskaana olevaa naista. Yksikin pikkupoika sanoi Mealle, että sun äitillä on vähä iso maha... Mea vaan totesi, että niiin, siellä on vauva.

rv 36+5

2007-06-07T16:13:00.001+02:00

Jaa-a. Tänään tuli sitten otettua pikkupäikkärit. Vein tytön aamulla hoitoon ja menin nukkumaan ja 9-12 sitä tuli nukuttua. Mies tuli syömään kotiin ja herätti. Olisin reilusti nukkunut enemmänkin.

Öisin saa vähän niin ja näin nukuttua.. Kuumuus ei niinkään haittaa, kun on tuo ilmalämpöpumppu. Sillä saa talon hetkessä viileäksi jos haluaa. Mutta sitä on vähän liikaa asiaa tuolla maha-asukkaalla öisin.

Välillä tuntuu että painaa tuota päätään vähän liikaakin tuonne alas, kun pitää oikein käsin välistä kannatella alavatsasta. Supistuksien määrä on tosiaan vähäinen, noin kaksi-kolme päivässä ja nekin on kivuttomia.

Tässä pohdittiin, että mihin sitä saapi tytön jos tulee äkkilähtö. Toisaalta se sektio olis ollu tavallaan helpompi tässä tilanteessa. Sukulaisten pääsy paikkakunnalle vie hieman yli tunnin ja ystävistä/naapureista on vuorotyössä, ettei aina ole kotosalla sopivasti. Sektion sattuessa olisi tietänyt suunnilleen kellonajan tarkkuudella, koska sitä synnytetään. Nytten sitä sitten arvuutellaan tuleeko mahdollisesti huomenna vai laskettuna päivänä.

En ole vieläkään pakannut laukkua. Esille olen laukun ottanut ja jopa ostanut uudet shampoot ja suihkusaippuat, jotain luksusta sentään sinne sairaalaan mukaan..

Synnytystapa-arvio rv 36+4

2007-06-06T13:26:00.000+02:00

Kävin sitten mutkan tuossa vieressä sijaitsevassa Lapin Keskussairaalassa, LKS:ssa. Sinne kestää ajomatka meiltä noin 10 minuuttia.. Tuli sekin tarkistettua samalla. Aikaisemman synnytyksen aikana asuttiin hieman lähempänä kuin nyt.

Sain odotella taas hetkisen. Puolitoista tuntia, kuten muistaakseni viimeksikin. Älä koskaan ota aikaa keskussairaalaan puolen päivän aikoihin, silloin on lääkäreiden ruoka-aika..

Vauvaa ultrattiin ja pää on kuulemma jo alhaalla, kun sai painaa oikein kunnolla ultraa, että sai kuviin. Mittasi reisiluun, pään ja luultavasti keskivartalon ympärystän, lapsiveden määrän ja napanuoran pituuden. Lisäksi kuunteli sydänääniä ja kaikenlaista muutakin kohinaa.

Lapsivettä on normaalisti ja jos oikein muistan napanuora taisi olla hieman vajaa 80 cm pitkä. Vauva oli kooltaan 2,6 kg ja käyrissä menee hieman keskitason alapuolella. Arvioi syntymäpainon jäävän alle 3,5 kilon.

Sitten teki sisätutkimuksen, minkä tulos poikkesi eilisen neuvolalääkärin tuloksesta!
Neuvolalääkärihän sai kohdunsuun pehmeäksi, kiinniolevaksi ja 2 cm pitkäksi.
LKS-lääkäri sai kohdunsuun pehmeäksi, 2 cm aukiolevaksi ja 3 cm pitkäksi.

Lopuksi kokeili käsin lantioni kokoa ja se sattui melkoisesti, kun väänsi ikävän tuntuisesti ala- ja yläviistoon tuolla alapäässä. Sanoi, että kyllä täällä tilaa on.. niin on nyt vielä.

Sain vielä ajan edelliselle keskiviikolle, kun laskettu aika osuu lauantaille. Siellä sitten tarkistetaan vielä kerran vauvan paino. Sanoi kyllä, että tervetuloa synnyttämään aiemminkin!!
Jep, se olis tarkoitus.

Näin ollen alateitse sitä mennään lasta ulos hakemaan ja toivottavasti sitä kautta sitten tuleekin. Mulla kun on kutina, ettei nuo ultralaitteet tiedä mitään painoarvoista..

Olen alkanut pikkuhiljaa pakkaamaan laukkua valmiiksi..

Neuvolalääkärissä rv 36+3

2007-06-05T14:30:00.001+02:00

Käväisin päivällä neuvolalääkärissä.

Siellä kaikki oli ok.

Kohdunsuu on pehmeä, kiinni ja pituus 2 cm.
Pissa oli puhdas.
Verenpaine 116/70.
Paino -300g/2viikkoa.
Kohdunkorkeus 32 (+1cm/2viikkoa), tasaantunut keskikäyrälle.
Syke 145, liikkeet ++.
Ei arvioinut kokoa, mutta pää alaspäin siellä ollaan. Hikotteli taas doplerille.

Huomenna sitten LKS:ssa synnytystapa-arvio. Jännä päivä..
Tää neuvolalääkäri sanoi, että tapauksesta riippuen saattaa sektio olla jo 2 viikkoakin ennen LA. Sittenhän hyvässä tapauksessa tässä parin viikon päästä olis jo vauva sylissä!

Guarem on alkanut etoa tosissaan. Viikonloppuna oli hieman pahoinvointia syönnin päälle ja eilen tuli kaikki ulos. Täytyy yrittää jaksaa vielä hetken.

Sokerit melko ok. Syönnin päälle huitelee siinä 7,2-7,5 pintaan. Aamusta ei kärsi nauttia pienintäkään makeutta. Söin eilen kahvin kera mustikkapiirakan palasen ja kahden tunnin päästä oli vieläkin sokeriarvo 10,0. Iltapäivällä kun nauttii, niin sokerit ei heittele noin pahasti.

rv 36+2

2007-06-04T11:46:00.001+02:00

Jahas. Tämän päivän ja eilisen saldo: 20 ikkunaa pesty ulkoapäin. Käytin ns. jatkovartta, tiedoksi vaan huolestuneille. Yhtään kurotusta ei tarvinnut tehdä!

Vielä on pesemättä 13 ikkunaa ulkoapäin. Miehen urakkaa, koska sijaitsevat tuolla "kakkoskerroksessa", joihin ulottuakseen pitää joko A) kiivetä katolle tai B) jatkovarren kanssa kiivetä jakkaralle/tikkaille.

Näistä kaikista on tosin sisäpuolikin pesemättä, paitsi pesuhuoneesta. Eli vielä ikkunanvälit mukaan laskettuna 51 ikkunaa pesemättä. Ja onneksi meillä on osa ikkunoista ns. kiinteitä ikkunoita, joissa ei ole kuin ulko- ja sisäpuoli! 8 ikkunaa on onneksi vain ns. aukeavia ikkunoita.

Otin tuossa aamukahvilla palasen mustikkapiirakkaa, niin syömään kun aloitin noin kolmen tunnin päästä siitä, mittasin verensokerin, lukema oli 10,0 ennen ruokailua! Ilmankos vähän tuntui että päätä särkee. Guaremin ja kaalikääryleet napsittuani oli puolen tunnin kuluttua arvo 7,5. Vatsaraukka on tosin vähän sekaisin rautalääkityksen ja guaremin johdosta. Vessassa käynnin jälkeen tuntui kuin olisi syönyt pari kiloa lakritsia tai jotain.

Yöllä ei tahdo enää saada nukutuksi. Viime yönä vauva piti tanssikoulua pari tuntia kahteen asti yöllä. Kyljen vaihtaminenkin on hankalaa, saati sängystä ylösnousu.

Huomenna olisi viimeinen neuvolalääkäri. Saas nähä mitä siellä sitten sanotaan. Ja ylihuomenna sitten käynti LKS:n synnytystapa-arviossa.

********************************************

Tyttö sai viikonloppuna kavereita. Oli jännä huomata, että se vaan sanoi heippa ja lähti naapuriin. Tuli kysymään sitten iltasella, saako hän lähteä kavereiden kanssa leikkipuistoon. Siihen kyllä sanottiin, että nyt tullaan sisälle ja raukka sai samanlaisen hepuli-raivokohtauksen, mitä viimeksi viime kesänä useasti meillä harjoitettiin. Ei auttanut mikään muu kuin antaa huutaa raivonsa äitille. Nyt uutta tosin oli raapiminen ja pureminen. Sitten kun rauhoittui, huomasikin, että onkin jo melkoinen väsy. Ei muuta kuin kylvyn kautta nukkumaan. Kiva muuten huomata, että Mea ei enää ole niiiiin kiinni äidissä.

Kaverit on kuusi vuotta ja ylöspäin ja niillä on jo omat kännykät, niin tämä meidän 4 vee kantaa nyt mukanaan omaansa vaaleanpunaista leikkikännykkää.

2007-05-31T16:38:00.000+02:00

Jossakin nettisivulla luki, että normaalisti odottajalle painoa kertyy lisää n. 15 kiloa (no, huhhuh) raskausaikana. Näistä kiloista vauva vie n. 3-4,5kg, istukka n. 0,5kg, lapsivesi n. 1-2kg. Lisäksi oma verimäärä lisääntyy n. 2kg ja kohdun ja rintojen kasvu n. 2-3kg. Jos ajatellaan että näin kertyy painoa, niin mä olen saattanut laihtua odotusaikana 4,5-8 kiloa riippuen vähän vauvan painosta. :) Mukavaa miettiä tämmöstäkin..

Samaiselta sivulta luin että, viikolla 33 pitäisi pakata laukku valmiiksi.. Mulla se on vielä pakkaamatta. Oottelen lähinnä tuota ensi viikon synnytystapa-arviota ja sitten vasta hötkyilen.

Mukaan sairaalaan on otettava ainakin:
- neuvolakortti
- kamera ja videokamera
- vesipullo
- huulirasvaa
- isälle eväät
- kännykkä ja laturi

- imetysliivit ja liivinsuojukset
- omat sukat ja alkkarit (monet kappaleet)
- herkkuja (mm. lakritsia vatsaa pehmittämään, koska synnytyksen jälkeen vessakäynnit ovat tukalia)
- kosmetiikkalaukku sisältäen mm. hammasharja ja -tahna, deodorantti, hajuvesi, shampoota ja hoitoainetta, suihkusaippuaa

- kotiinpaluuvaatteet äidille
- kotiutumisvaatteet vauvalle

Lisäksi piti kerrata nämä asiat. Neuvolassa ei meinaan ole muistutettu vielä. Ja synnytysvalmennustahan mulle ei enää ole tarjottu toissynnyttäjänä. Siis, jos synnytän normaalisti, koska sitten taas lähdettiinkään matkaan..

- kun supistukset ovat säännöllisiä tai hyvin kipeitä.
- kun supistukset kestävät vähintään 30 sekuntia.

Synnytys lasketaan alkaneeksi, kun supistusten väli on säännöllisesti 10 min tai vähemmän.

Tuntemuksia viikolla 35+5

2007-05-31T09:40:00.001+02:00

Eilettäin huomasin, kun kysyttiin asiasta, että vointi on nyt aivan erinomainen. Kyllä vaan ainakin minun tapauksessani huomaa eron tyttö- ja poikaodotukseen.

Mean aikana vaivasi iskias vähän väliä. Närästystä oli kylläkin muistaakseni vain kerran. Selkävaivojahan mulla oli koko raskauden ajan. Melko alkuvaiheessa laitoin päälle jo tukivyön ja huomasi kyllä jos se oli jäänyt kotiin. Mutta olo oli jotenkin tukala, vaikka painoa oli loppuvaiheessa lähes saman verran kuin nytten. Mulla oli lähtöpaino silloin paljon vähäisempi kuin nyt ja lisäkiloja tuli sen 12 kilon verran. Nyttenhän on tullut noin 4 kilon verran, eli käytännössä saattaa olla niin että itse olen laihtunut.

Tällä hetkellä, kun mikään ei vaivaa.. niin olo on mitä parhain. Ehkä tämä liikkuminenkin on helpompaa kun maha on tässä edessä täysin eli takaapäin ei juurikaan erota että olen raskaana. Mealla levisin ympäri vyötärön. Närästystä ei ole ollut ollenkaan ja alku-keskiajan oksennusten ja ällötysten jälkeen olo on vaan parantunut. Välillä oli noita ikäviä vihlaisuja tuolla alapäässä, mitkä ovat nyt rauhoittuneet. Välillä tuntuu vieläkin. No, senkin tilanne todetaan sitten 5. päivä neuvolalääkärissä.

Liikkumaan pääsen suht helposti. Sohvalle en kyllä ole juurikaan istunut, kun siitä ylöspääsy on hankalampaa kuin nojatuolilta. Sängystä samaten ylöspääsy on vaikeahkoa, mutta onneksi on matala sänky. Olen paljon ollut puutarhassa kyykkyseltään eikä sekään haittaa oloa, maha laskeutuu tuohon jalkojen väliin sopivasti. Pyörrytys vaivaa lähes joka kerta ylös noustessa jo pienestäkin kumarruksesta. Veriarvot oli tosin laskussa viime neuvolassa ja lisärautaa nautitaan nyt.

Tukivyötä olen käyttänyt silloin tällöin. Töissä se oli hyvä, kun teen pääasiassa istumatyötä, niin ylösnoustessa alkoi supistaa, tukivyö auttoi siihen. Nyt se on ollut jo hyvän aikaa kaapissa. Tosin muutamat äitiysfarkut on jääneet pieneksi vyötäröltä. Ne meni kyllä Mean aikana koko ajan. Nyt vyötärön ympärystä ns. navan ympäriltä on 120 cm. Ja vielä on matkaa jäljellä synnytykseen noin kuukausi. Mean aikana olen viimeisen kerran mitannut vyötärön ympärystän 8 päivää ennen H-hetkeä ja silloin mitta näytti 117 cm.

Supistuksia ei ole juuri lainkaan. Lähinnä potkut, liikkeet ja möyrimiset tuntuvat paljon selvemmin mitä Mean aikana. Istukka oli Mealla etuseinässä ja nyt se on takaseinässä. Vauva työntää itseään hurjasti ulospäin, jalat on varmaan tuolla selässä ja peppua työnnetään navasta ulos. Ikäänkuin se tietäisi että siitä kautta se luultavasti joutuu ulos.. Jalanpohjien liukumiset vatsan pinnassa ovat kaikista ihanimpia. Ne liukuvat ees taas vasemmassa kyljessä ja ikäänkuin keskustelevat kanssani kun kädellä seuraan niitä.

Höpinää.

2007-05-29T20:46:00.000+02:00

Huomasin vasta että mies on käynyt mun kanssa neuvolassa tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin kerta oli yhteinen Mean 4-vuotisneuvolakäynnin kanssa.

Mean raskausaikana se oli lähes joka kerta mukana. Tietty silläkin saattoi olla tekemistä asiaan, että meillä oli vain yksi auto käytössä, joten se joutui kuskaamaan mua aina. Mutta eipä se ole nyt ilmoittanut halujaan tulla mukaan, enkä mäkään ole kyllä pyytänyt..

Tuntuu ettei sillä siellä ole mitään "tekemistä". Mun vointiahan siellä tarkkaillaan. Siitä se olikin vähän nyreissään aiemmin, ettei isiä oteta huomioon juuri mitenkään neuvoloissa.

Naapuri kyseli onko supistellut.. Sillä oli valtavat supistukset aika aikaisessa vaiheessa. Huomasin, että eipä juuri ollenkaan. Siis mulla on vaivat hävinneet jonnekin. Nyt tietty kun näin sanon, niin eiköhän huomenna iske iskias, supparit, päänsäryt ja kaikki muutkin vaivat päälle.. Mulla on vaan ollut tosi hyvä olo pitemmän aikaa. Oon pystyny touhuamaan puutarhassa, tosin kyykkyyn pitää mennä niin että polvet on levällään ja maha laskeutuu siihen väliin. Ylösnousuissa on tosin hieman pyörryttänyt.

Tänään esimerkiksi pesin pesuhuoneen seinäkaakelit ja saumat. Kahteen vuoteen niitä ei ole pesty ja nyt alkoi valkoisessa laatoituksessa näkymään kaikki pesuainejäämät sun muut. Huomiselle jäi vielä osa seinistä. Tänään sain järjestettyä terassin kesäkuntoon. Salaatit ja osa yrteistä on hyvää vauhtia tulossa ja uutta laitoin tulemaan. Kesäkukkia istuttelin ja kitkin heinätuppoja istutusten seasta. Kerrassaan mahtava päivä.

Kävin töissäkin. Sieltä muutaman kerran on soitettu eikä sitä osaa neuvoa puhelimessa että mene siihen ja siihen kansioon, sen pitäisi olla siellä ja siellä.. Onhan tämä vasta kolmas työpäivä, jonka olen poissa työmaalta.. :)

Kuvassa Mea ekan kerran neuvolassa 19.5.2003. Vielä on tallella yksi vastasyntyneiden reflekseistä, kävely.

rv 35+2

2007-05-28T08:29:00.000+02:00

Jahas, nyt meillä on sitten vaatekaappi väärällään vauvan vaatetta..

On sänky odottamassa, jonne petivaatteet täytyy löytää vielä talon kätköistä ja sopivat lakanat..

On turvakaukalo autoon..

On vaunut vaunutteluun..On sitteriä, vaippoja, itkuhälytintä, imetysrintaliivejä, liivinsuojuksia, maidonkerääjiä, tuttipulloja, tutteja ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa..

MIKÄ PUUTTUU?

Ai niin, se vauva..

Miten niin odottavan aika on pitkä?

rv 34+5

2007-05-24T19:25:00.000+02:00

Äitiyslomalta hyvää iltaa.

Kylläpä oli jotenkin ihme tunnelmat laittaa töissä kone kiinni. Toisaalta työporukka on niin mahtavaa, että ikävähän niitä tulee. Tänäänkin niin monet naurut taas naurettiin. Musta työnteko sujuu paremmin kuin hyvin, jos on mielekäs työpaikka. Silti taas aamusta asti tuntui, että miten ihmeessä sitä tässä jaksaa istua koko päivän. Ihan kuin tuli olis ollu pepun alla.

Neuvolassakin terveydenhoitaja kysyi, että mitäs nyt aiot tehdä.. Niin, mitäs. Nukkua päivällä. Siivota taloa. Yhden ikkunan kerralla pestä (mulla on jatkettava pesuvarsi, ettei tartte yhtään kurotella). Järjestää vauvan jutut paikoilleen. Ja taas siivoilla. Istuttaa kesäkukkia. Nyppiä rikkaruohoja. Nukkua. Järjestää uudelleen vauvan vaatteet. Suunnitella tulevaa. Pakata sairaalalaukun. Nukkua taas vähän. Siivoilla..

Mea on vielä tämän kuun loppuun täyspäiväisenä hoitopaikassa. Sitten kesäkuusta lähtien se on 12 päivää kuussa. Siinä kertyy noin 3 päivää viikossa, hintakin on puolet normaalihinnasta. Mutta musta kiva on että se saa leikkiä ikäistensä kanssa vielä, eikä tartte kaiket päivät kuunnella sitä kun äiti sanoo, oota vähän, ihan kohta Mea, mitäs sä haluaisit kattoa...jne.

Hain puutarhalta kesäkukkia. Meakin sai valita omansa, jotka sitten sen kanssa istutetaan ehkä omaan ruukkuun tai sitten tuohon leikkipaikan viereen. Sitä tuli valinnan vaikeus, kun olin näinkin ajoissa matkassa, niin huoneethan oli täynnä ihania värejä ja lajeja. Siinä kaverille sanoin, että mikähän mulla on kun oon niin tykästynyt vaaleanpunaiseen? Kotonakin on keittiön sivupöydällä vaaleanpunainen liina ja kynttilät. Ettei sittenkin vaan olis tyttö tulossa. Se nyt tästä puuttuisikin..

Työkaverin kanssa tulikin ultraajista ja ultrista puhetta, kuin paljon ne on kehittyneet neljässä vuodessa. Mean aikana sukupuolesta ei osannut sanoa mitään, se näytti ihan kädeltä -tyyliin. Nyt taas siitä ei voinut erehtyä. Mutta nykyään ei ultraajat saa sanoa suoraan, että tulija on Poika/Tyttö. On tainnu muutaman kerran tulla oikeusjuttu, kun on kaikki ostettu pojalle valmiiksi ultraajan kertoessa että poika on tulossa ja sitten onkin maailmaan putkahtanut tyttö. Meillekin ultraaja sanoi, että ei tuosta voi erehtyä.. ei siis kertonut suoraan että poikahan se siinä.

Jahas jos tuota tyttöä laittaisi nukkumaan..

Neuvolassa rv 34+4.

2007-05-23T10:05:00.000+02:00

Aamusella käväisin neuvolassa.

Pissa oli puhdas, ainoastaan kerran on ollut plussalla, joka puhdistui hiivalääkityksellä.

Verenpaineet 117/65.

Veriarvo 116, laskua. Nyt alan sitten rautalääkitykselle päivittäin, tähän asti oon ottanu kolmasti viikossa.

Vauvan syke 140, alimmillaan tähän saakka. Terkka sanoikin, että taitaa pitää ennustukset paikkansa, että pojilla syke laskee loppua kohti. Alussa huidellu 158-160.

Kohdunkorkeus 31cm, kasvua 1cm viikossa. Hieman keskikäyrän yläpuolella. Vauva siis kasvaa hyvin.

Oma paino pysynyt samassa. Eli nyt oli nousua huimat 25 g viikossa.

Huhhuh. Pistää vaan miettimään, että kuinka rasvasta ruokaa mä olen aiemmin syönyt, kun nyt oma paino vaan tippuu. Jatkan todellakin vastaavaa linjaa odotuksen jälkeenkin..

Vauva hikkailee paljon. Keskellä yötäkin. Viime yönäkin heräilin vähän väliä siihen tasaiseen rytmitykseen tuossa navan kohdalla. Vauva on pää alaspäin edelleen ja pyllyään työntää tuosta navan yläpuolelta ulos.. Potkut tuntuu vasemmassa kyljessä.

Seuraava käynti on sitten kolmas lääkärineuvola 5.6, jonka perään heti 6.6 synnytystapa-arvio.

Kaksi työpäivää enää äitiyslomaan!!

Äitiyspakkaus.

2007-05-22T17:13:00.000+02:00

Äitiyspakkaus tälle vuodellekin on tullut jakoon.

Me ei otettu tällä kertaa pakkausta. Oltaisiin saatu viime vuoden malli, missä värisävyt eivät meitä innostaneet ja kaiken lisäksi Mean vuoden 2003 pakkauksen vaatteet on melkein kaikki hyvässä kunnossa.

Muutamassa on maitotahroja, mitkä ei sitten millään lähde pesussa jos et heti laita vaatetta likoamaan. Haalari on melkein käyttämätön, kun Mea syntyi huhtikuussa ja oli sitten kävelyiässä vasta vuoden iässä, joten ei pukua paljon ulkona kaatuilemiseen käytetty, kun se jäi jo pieneksi.

Tuossa tämän vuoden pakkauksessa on mun mielestä aivan ihania värejä. Eniten tykästyin noihin vihreisiin pallo- ja raitavaatteisiin sekä tuohon unelman sävyiseen toppa-asuun.

Äitiyslomaan on edelleen enää pari päivää, sitten alkaa vauvan tavaroiden hipelöinti ja järjestely..

rv 34+3

2007-05-22T07:58:00.000+02:00

Äitiysloman alku vaan lähestyy uhkaavasti.
Enää 2 herätystä!

Aamulla mittasin taas sokeriarvoja tai siis mittailen nyt tämän päivän, kun huomenna on neuvola. Paastoarvo oli 5.9, mitä luokkaa se nyt yleensä on ollut (5.1-5.9). Aamupalan jälkeinen arvo oli 12.2!
Korkein ikinä, yleensä on luokkaa 7.6-8.9.

Pitää varmaan vaan rohkeasti tsempata itseään ottamaan aamustakin heti tuota guaremia, että pysyisi kuosissa. Se vaan on niin tylyä nauttia sitä tyhjään vatsaan. Ja taitaapi jäädä aamumurolautanen jugurtilla väliin loppuraskauden ajaksi..

Jahas. Ennen ruokaa paastoarvo oli 4.8. Sitten huomasin että liuskat on aivan lopussa, finito. Yksi enää jäljellä ja seuraavien jakeluaika on perjantaina. Sitten tuli jokin este täällä töissä, etten ehtinyt oikeaan aikaan mittailemaan. Mutta luulempa ettei se noin pilvissä ollut mitä aamulla. Guaremin nautin ja "leipälounaan" nautin.

Eilen mittasin päivällistä ennen arvon, joka oli 7.2 ja tunti syömisestä 7.5.

Tunti iltapalan jälkeen arvo oli 6.2.

*****************
Vauva rummuttaa tosi kovasti välillä, että kahvikuppi on pudota kädestä. Kahvi siis maistuu ihan hyvälle taasen, kun alkuraskaudessa sitä ei saattanut ollenkaan juomaan.

Mealle teettää vaikeuksia nykyään päiväunien poisjättö. Olen tsiljoona kertaa (ainakin) maininnut hoitopaikassa ettei tartte laittaa nukkumaan kuin jos on TOSI väsyneen näköinen. Eilenkin nukahti klo 22.30 ja sitten itku ja kiukku silmässä noustaan ylös klo 7.30. Yritettiin kaiken kukkuraksi eilen sitä, että isä olisi nukuttanut. Hyvin se menikin alusta, mutta sitten kun tuli vähän semmonen yliväsyminen tms. niin kaivattiin jo äitiäkin. Kovasti väitti isälleen että nukahtaa itse, sitten alkoi pelottaa, mutta eihän se isä enää kelvannut lohduttamaan ja nukuttamaan. Silti jatkamme tätä tänäänkin ja seuraavina iltoina. Vauvan tullessa äiti ei kerta kaikkiaan aina ehdi nukuttamaan molempia..

Hienosti Mea tosin sanoi, että äiti ei voi nukuttaa kun sille tulee vauva..

Rv 33+3

2007-05-15T19:39:00.000+02:00

Jahas. Mitäs uutta? Ei niin mitään.

Viikonloppuna tuli vietettyä äitienpäivää, sen kunniaksi siivottiin varastoja (taas kerran), haravoittin toistamiseen ja tein rahkatäytekakun tytön kanssa. Että oli hyvää..

Muutaman kerran on supistanut voimakkaammin. Olen laittanut silloin tukivyötä päälle, se auttaa hieman. Nää supistukset tuntuu istuessakin vähän kipeästi. Mutta kesto on onneksi lyhyttä.

Muutettiin taas makuuhuonetta. Vähän isompaan, johon sitten mahtuu tuo isohko vauvansänkykin. Se on jo otettu esille, tai oikeestaan se on ollut koko ajan esillä, kun Mea nukkui siinä vielä pari kuukautta sitten. Laitettiin se nyt vaan vauvalle sopivaksi eli etulevy paikalleen ja renkaat alle. Samaten sain vauvan huoneeseen vaatekaapin, joka oli muualla säilytyksessä. Siinä pidettiin tietokonetta, josta nyt pitäisi päästä eroon. Tehtiin kaappiin lisähyllyjä ja järjestelin vauvan vaatteita siihen. Täytyy laittaa kuvaa sitten kun on mitä laittaa.

Mulla on mielikuvitus-aamukampa käytössä töiden suhteen ja se on jo TOSI harvapiikkinen. Siinä on enää viisi piikkiä! Tämän viikon perjantain otan vapaaksi, kun tulee äiti ja veljen tyttö käymään kylässä ja sitten jo ensi viikon perjantaina se äitiysloma alkaa.

Päiväkodilla yhdessä sitten päätettiin, että Mea jatkaa 12 päivää kuukaudessa. Sehän raukka kyllästyisi täällä olemiseen. Välillä silläkin on vähän nihkeetä lähteä hoitopaikkaan, mutta iltapäivällä sitä ei millään meinaa saada sieltä kotiin. Joskus taas sillä on ollut kova ikävä äitiä, niin hoitotäti on lupautunut olemaan sen äiti. Hetken päästä se on sanonut, ettei tartte olla enää sen äiti..

Neuvolassa, rv 32+4

2007-05-09T17:16:00.000+02:00

Tänään kävin neuvolassa. Nyt käynnit on kahden viikon välein.

Pissa oli puhdas. Verenpaineet ok, 121/78. Samaa luokkaa olleet koko ajan. Veriarvoja ei mitattu, koska luulen ettei raudan lisäotto ole vielä vaikuttanut.

Kohdunpohjan korkeus oli 29. Kahdessa viikossa kasvanut 2 sentillä ja mennään keskikäyrällä. Vauvan syke vaihteli 157-162, korttiin merkittiin 160. Liikkeet kahdella plussalla.

Oma painoni ei ollu juurikaan muuttunut kahden viikon takaisesta tilanteesta. Nyt oli tullut +125g/viikko eli 250 g edellisestä kerrasta. Edellisellä kerrallahan paino humpsahti alas kaksi kiloa. Painon väheneminen johtuu ruokavaliosta, liikkumaan en ole juurikaan päässyt noiden alapään kipujen vuoksi ja kävely on nyt jo melkoista vaappumista. Mutta laihtumisessa ei ole mitään haittaa, kunhan kohdunkorkeus kasvaa tasaisesti. Ja olihan mulla aloitettaessa vähän ylipainoa, että en harmittele tätä "laihtumista". Nyt on alusta kertynyt lisäkiloja neljä, mikä on vähän kun vertaa että edellisessä raskaudessa niitä tuli lähes 12.

Flunssa vaivaa edelleen. Nyt on kehittymässä tämä jokavuotinen riesani. Yskä. Tämä yskä sitten kestää. Suunnilleen elokuussa saattaa olla normaaliolotilassa sitten. Jäin tänään töistä pois ja nukuin päivällä nelisen tuntia. Vähänkö mulla oli univelkaa. Nyt on kyllä virkeämpi olo huolimatta pään tukkoisuudesta. Pahintahan tässä on kun et saa juuri mitään lääkettä ottaa ja kuuman mehunkin nauttiminen on vähän niin ja näin, näiden sokereiden takia.

Mies sanookin, että kävelen nykyään kuten raskaana olevat kävelevät. Vaappumistahan tämä on. Semmosta puolelta toiselle heilumista. Jalan kärjet näyttää viistosti eteenpäin, kuin ankoilla jne. Sen muuten erottaa tuolla kulkiessa takaa jo kävelystä kuka on (lähes viimeisillään tai viimeisillään) raskaana, vaikka muuten ei erottaisikaan takaa. Juuri tuosta kävelytyylistä. Tarkkailkaapa.

Verensokeria mittaillaan.

2007-05-09T15:41:00.000+02:00

Raskaus on aikaa, jolloin piilevä diabetes saattaa puhjeta, mutta toisaalta sen yhteydessä virtsaan saattaa ilmaantua sokeria ilman diabetestakin. Mulla ei virtsassa ole näkynyt sokeria raskauden aikana KERTAAKAAN.

Diabeetikon raskaus menee helpommin kesken kuin verrokin. Diabeetikkojen synnytykset pyritään käynnistämään komplikaatioiden vuoksi joitain viikkoja ennen laskettua aikaa. Sikiölle ei tule suurentunutta riskiä saada diabetesta, mutta se kasvaa tavallista isommaksi ja saattaa olla syntyessään tavallista veltompi.

Verensokeri. Normaalisti paastoverensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta. Sen yksikkö on mmol/l eli millimoolia on välillä 3,5–5,5 mmol/l, ja ruokailun jälkeen arvo on välillä 5–8 mmol/l. Raja-arvoina minulla on käytetty: paasto 4,6 ja ruokailun jälkeen 6,4-6,7.

Minulla verensokerin arvot heitteli seuraavasti:
Paastot 4,9-7,1 (yleensä 5 molemmin puolin)
Ruokailun jälkeen 6,3-10,2 (yleensä 8 molemmin puolin)

Alla kuvassa verensokerin mittauslaitteistoni. Arkrayn mittari, siihen sopivat testiliuskat, Ascensian pistolaite, siihen sopivat lansetit ja päiväkirja, johon merkkaan arvoja. Lansetteja eli piikkejä pistolaitteeseen ei tarvitse joka kerran jälkeen vaihtaa uuteen.

Guarem on aine, jota käytetään tasapainoittamaan aikuisiän diabetestä ruokavalion ja muun lääkehoidon ohella. Guaremin vaikuttava aine on guarkumi, mikä on intialaisesta palkokasvista peräisin olevaa geeliytyvää kuitua. Guarem hidastaa hiilihydraattien imeytymistä ja pienentää siten aterian jälkeisiä verensokerien nousua. Guarem alentaa myös seerumin kolesterolipitoisuutta.

Guaremia mä aloitin ottamaan pari viikkoa sitten ja otan suunnilleen kaksi kertaa päivässä. Aamupalalla sitä ei kerta kaikkiaan saata ottaa, jos ei sekoita sitten esim. jugurttiin. Kerta-annokseni Guaremia on 2,5 gramman pussi, mikä on normaaliannoksesta puolet. Se tuntuu riittävän pitämään mun sokeriarvot kuosissaan. Tietty jos jotain älyttömän rasvaista ravintola-annosruokaa syö, siinä sokereita ei pidättele mikään.

Guarem-rakeet (sanotaan paketissa, musta ne on enemmänkin hiutaleita kuin rakeita) nautitaan joko ruokaan sekoitettuna tai nesteen (vesi, mehu, maito ym) kanssa aterioiden yhteydessä. Kuulin, että olisi hyvä hieman ennen ruokaa nauttia että aine pääsee vaikuttamaan. Aine tekisi jonkinlaisen kalvon vatsalaukkuun, jolla estetään hiilihydraattien imeytyminen. Kuulemma jos antaa rakeiden olla vesilasissa, siitä muodostuu oikeaa kuitumössöä.

Vistoa nautittavaa. Parempi laittaa nopealle kierteelle ja kumota kurkkuun. Skool!

Ruoka-annokseni näyttää tätä nykyä tältä (kuva alla). Lihaa ja kasviksia ja vihanneksia. Ruisleipää, vettä, kalsium-maitoa. Vähärasvaista. Hyvää!

Vauvalle vaatetta.

2007-05-07T20:55:00.000+02:00

Hipelöin tänään Mean vanhoja vaatteita läpi. Olen säästänyt kaiken. Mutta jos nyt poika tulee, tulee suurimmasta osasta vaatteita myyntikuntoisia. Parhaimmat, tärkeimmät ja rakkaimmat säästän sitten Mealle, samaten kuten oma äitini on säästänyt mun vaatteita.

Ikeasta olen ostanut isoja pahvilaatikoita, joita taitaa olla jo seitsemän kappaletta täynnä neitin vaatetta. Eka paljasti paljon vuoden 2003 äitiyspakkauksen keltasävyisiä vaatteita. Nyt en ottanut äitiyspakettia ollenkaan, ehkä johtuen tästä vaatepinomäärästä mitä on kertynyt..

Unisex-vaatepino

Ilokseni huomasin, että ei se tyttövaatepino niin kauhean suuri ollut verrattuna unisex-vaatepinoon. Harmi vaan että Mea on syntynyt keväällä, joten sen aikaiset kesävaatteet on suuria sitten tulevalle vauvalle.

Nää vaatteet kyllä oli ihania tytölle. Oikealla ylhäällä kaikki vaatteet on ollu mulla päällä kesällä 1975 vuoden ikäisenä. Äitini on ne tehnyt itse. Aivan ihania. Pakko säästää nämä. Ne on vieläkin kuin uusia.

Nää on kyllä oikea aarre ja löytö! Luultavasti äitini ystävätär on virkannut mulle vuonna 1974 ekat sandaalit ja oikein ihanan oranssit. Nappi ja kaikki! Nää pääsee kyllä vauvan jalkaan, oli tulokas sitten tyttö tai poika!

rv 32+1

2007-05-06T18:42:00.000+02:00

Jahas. Tänään tuli taas ahkeroitua tuolla pihan puolella. Keräsin kaikki pupun papanat kukkapenkeistä... Ja taisin hieman auttaa miestä terassin katoksen teossa. Enemmän aiheesta täällä.

Mutta kummiskin alapää on taas kipeytynyt. Ehkä tämän nyt vielä kestää, kun on jäljellä niin lyhyt matka enää. Tosin flunssa on iskenyt minuun. Sain tämän luultavasti tuolta pikkuneidiltä ja tänään on tullutkin pärskittyä muutaman kerran. Tulee ainakin testattua lantionpohjan lihakset..

En tiä voiko toivoa ettei tuntisi potkuja? Voiko? Ainakin viime yönä tuli mieleen, että voikun täällä talossa kaikki nukkuisi. Mutta ei, muutama oli ainakin hereillä, minä ja masuasukki. Tuntui siltä, että rymistely oli jatkuvaa, tunteekohan se että äiti on nyt kipeä vai onko silläkin flunssa samalla kun mullakin? Nyt on väsy. VäsyVäsyVäsy.

Eilen nukahdettiin toviksi tytön kanssa sohvalle, sillä seurauksella että Meaa ei saatu millään nukkumaan. Suostui lopulta tulemaan meidän viereemme ja taisi nukahtaa klo 12, josta minä kannoin sitten omaan petiin. Tiedän, ei saisi kantaa. Siitäkin taisi kipeytyä tuo alapää. Ja siitä kantamisesta lähtien minä lähinnä pyörin sängyssä tai oikeestaan se pyöriminenkin sattuu, joten pyrin olemaan paikoillani, silittelin masua ja melkein jo lauloin tuutulaulua, jos se auttaisi..

Sitten aamulla taas en saanut enää unen päästä kiinni, kun oli kova hinku päästä tekemään tuota terassin katosta valmiiksi. Ompas tämä vaikeaa taas.

Huomenna töihin. Töitä ei olekaan enää kovin montaa päivää. Nopean laskun mukaan 11 aamua jäljellä siihen, että mammaloma alkaa. Taas tekisi mieli alkaa hiplailla Mean vauvavaatteita kaappiin täytteeksi..

rv 31+3

2007-05-01T15:49:00.000+02:00

Tänään saatiin haravointiurakka päätökseen. Tai oikeestaan jäi vielä yksi nurkka, kun oli niin kovin märkää. Välillä piti huilahtaa, mutta minkäs teet kun himo puutarhanhoitoon on hirveä jo ensikevään metreillä. Siinä haravoidessa saa paljon uusia ideoita mieleen puutarhan parantamiseen..

Käytiin viikonloppuna anoppilassa ja samalla Torniossa 30-vuotisjuhlissa. Olihan siellä sitten pikkunen elämänalku. Oli syntynyt rv 34 äidin saadessa raskausmyrkytyksen ja oli ollut keskoskaapissa kuukauden verran. Nyt oli 3 kuukautinen ja aivan vastasyntyneen näköinen! Hurjan söpö ja pieni vauva. Itkua vaan tuli paljon ja tuli mieleen Mean parikuukautisena alkanut itkumaratooni..

Vointi on ok. Tuossa tytön kanssa otettiin Vappupäikkärit. Lauantainakin oli koko päivä ihan pökkeröinen olo, kun sai nukkua puoli yhdeksään!!! Ihmeellistä, en muista koska viimeksi olisin niin pitkään nukkunut. Eilinen (Vappuaatto) oli palkallinen vapaapäivä ja aivan mahtavaa saada olla kotosalla näinkin pitkään. Äitiyslomaan ei ole enää pitkä aika..

Välillä tuntuu että vauva yrittää kääntyä, minä kädellä yritän estellä. Sattuu vatsaan mielettömästi kun työntää peppuaan ulos kyljestä. Hikka on lisääntynyt raukalla, kolmekin kertaa päivässä saattaa hikkailla. Noissa juhlissa join yhden zero-limun ja tuntui heti että yrittää närästää. Sitä ei ole vielä ollutkaan tässä raskaudessa, ei Mean aikanakaan kuin kerran.

Rv 30+6

2007-04-26T17:25:00.000+02:00

Eilen kävivät kuvaamassa Vauva-lehteä varten ja oli kyllä melko ihmeellinen tilanne/tunne, kun eihän mua sillä tavoin yleensä olla kuvattu. Näpsivät paljon kuvia, toivottavasti edes jotkut onnistuvat ja näytän siedettävältä lehdessä..

Aika hyvin tyttö ja koirakin olivat kuvissa. Leikkivät omia leikkejään ja koirakin on ihmeen hyvin rauhoittunut, taitaa johtua tuosta leikkauksesta. Ehkä siitä oli sittenkin hyötyä.

Täytyy muuten mainita, että kyllä isoimmissa kaupungeissa on hyvä, jos ja kun on tarpeeksi tarjontaa äitiysvaatteista. Mä kävin tuohon kuvaukseen etsimässä jotain täältä ja ainoat vaihtoehdot oli H&M:n kitunen nurkkaus, jossa on lähinnä kokoa 36-38 ja tarjolla mustaa, ruskeaa ja vaaleanpunaista! Miksi äideillä pitää aina olla päällä vaaleanpunaista? Toinen liike joka tarjoaa äitiysvaatteita on kalliimman puoleinen Nicky&Nelly. Sieltä olen kyllä muutaman Mama.liciousin paidan ostanut, lähinnä ALE-rekistä. Harmittaa kyllä kun täytyy näinkin pieneksi ajaksi ostaa uudet vaatteet.

Mea lähti etukäteen Vapun viettoon miehen vanhemmille, fammun ja fafan luo. Me lähdetään huomenna perässä. Kipu (vihlonta) on vähentynyt huomattavasti. Tiä sitten mitä se oli.

Alkaa muuten olla hieman vaivalloinen olo jo, kun ei enää taitu niin hyvin. Vatsanympärys on navan kohdalta 119 cm ja napa on aikoja sitten pullahtanut ulospäin. Työkaverit jaksaa puhutellakin, että ei uskoisi että vielä pari kuukautta olisi aikaa synnytykseen. Voisin vaikka heti mennä, niin omasta mielestäkin :) Mutta sama oli Mean aikana, silloin sanottiin, että kaksoset sieltä tulee, aivan varmasti.. Ei vaan mahdu tavaraa sisälle, niin sen täytyy työntyä ulos. Mietin vaan, että miten saan tämän vatsani kurottua suht. normaaliin kuosiin? Tilasin työkaverilta rasvaa, mikä on tarkoitettu vatsanahan kiinteytykseen. Tulee siis tarpeeseen..

Masukuva, rv 30+5

2007-04-26T07:21:00.000+02:00

Edit: takakuva lisätty..

Tässä tämänhetkinen masukuva. Ympärystä navan kohdalta 119 cm, eikä takaa juurikaan näe raskautta (katso kuvaa oikealla).

Koira taustalla käynyt leikkauksessa, siksi tuo kauluri..

Huomaa! Vieläkin lunta!! Kuva otettu 250407.

Neuvolassa, rv 30+4

2007-04-25T20:43:00.000+02:00

Tänään oli neuvolakäynti. Käynti oli yhteinen mulla ja Mealla. Mealla oli 4-vuotisneuvola, jossa tarkkailtiin sen kehitystä. Hyvinhän tuo on kehittynyt, nimen kirjoitti, mallikuvat piirsi, hyppäsi viivan yli (jopa hyppi haaraperushyppyä ja yhdellä jalalla), kertoi kuvasta, osasi vastata kysymykseen ja tehdä kahden asian pyynnön toistamatta. Näkö ja kuulokin aivan ok. Pituutta hieman yli 105cm ja painoa hieman yli 17 kiloa. Keskikäyrällä mennään.

Mulla taasen paino oli vähentynyt 2 kiloa! Kuukaudessa, siis -500g/viikko. Hurjaa! Mä tulin kyllä tosi hyvälle mielelle siitä. Sokeriarvot heittelee, välillä on hyvissä lukemissa, välillä taas ylikorkeina. Päädyttiin että mittailen niitä vielä ja aloitin Guaremin ottamisen ennen syöntiä. Otan ensiksi ns. puoli pussia, kun normiannos on 5 gramman pussi, mä otan 2,5 gramman pussin. Iljettäväähän tuo on, kun nuo rakeet ei millään sula tuohon veteen. Ihan kuin joisit vettä jossa on paljon pieniä leivänmuruja. Sen voi toki sekoittaa ruuankin joukkoon.

Veriarvokin oli hieman laskenut, 124 --> 118. Aloitan siis lisäraudan otonkin 3 päivänä/viikossa. Tasapainoittaa tuota Guaremin aiheuttamaa löysää vatsaa sitten tuo raudan aiheuttama ummetus.. Kaameat ilmavaivatkin tuosta Guaremista tuntuu tulevan.

Vauva on kääntynyt sitten tuloasentoon. Hikka tuntuu tuolla pissarakossa ja potkut ylävatsassa ja peppua työntää ulos vatsanahkasta tosi usein. Se sattuu. Neuvolassakin täti sanoi, että aivan selvästi tuntee pepun kämmenelle. Sykettä mitatessa vauva nukkui, kun syke oli 125, josta se huimaa vauhtia nousi 160 lyöntiin. Ja potkaisikin muutaman kerran tätiä, mitäs tulit siihen sen kovaäänisen radion kanssa..

Vihlonta alapäässä jatkuu ja jos se jatkuu pidemmällekin, soitan neuvolaan lääkäriaikaa, jossa tutkitaan mitä siellä tapahtuu. Ettei vaan paikat ala aueta..

rv 29+2

2007-04-16T10:06:00.000+02:00

Viikonloppuna alkoi siivoamisen myötä tuntumaan vihlaisuja alapäässä, siis lähinnä emättimessä. Tarkistin viime odotuksen päiväkirjaa, ja samoja tuntemuksia silloin olen tuntenut vasta viikoilla 38-39. Ne olivat neuvolan tädin mukaan muutoksia kohdunkaulassa, eli kohdunkaula lyhenee..

Hui, työkaveri tulikin sanomaan, että hänellä on tunne, että mä synnytän tämän melko varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti nyt en ihan vielä. Vielä olis noin 10-11 viikkoa kestettävä. Tuntuu muuten hurjan lyhyeltä ajalta..

Muistaakseni viikolla 37 vauva olisi täysiaikainen, mutta keuhkojen kehittymisen kannalta olisi hyvä että pysytellään sisällä.

Siivoilin siis viikonloppuna. Pois pääsiäiskoristeet ja kohta tilalle serpentiinit, ilmapallot ja muu prinsessarekvisiitta. Koko ensi viikonloppu menee Mean 4-vuotissynttäreitä juhliessa.

Sokerihumalassa.

2007-04-14T08:59:00.000+02:00

Eilen oli perjantai 13.päivä. Mulla ei niinkään ole uskomuksia epäonnen kohtaamiseen tuona päivänä. Vielä ei siis ole mitään kamalata sattunu (koputtaa pää...puuta).

No, eilen aamulla vedin sitten pohjat sokeriarvoissa, aamiaisen jälkeen arvo huiteli 9,4! Kontrolliarvohan on sen 6,4-6,7. Huh. Otin kokeeksi tuoremehulasillisen. Sitä siis välttäkäämme. Kaveri kertoikin että jos vaikka juopi tuoremehua lasillisen joka päivä, lihoo vuodessa 6 kiloa!

Tästä suurehkosta arvosta välittämättä lähdimme miehen kanssa saunomisen päälle ulos syömään. Anoppi tuli hakemaan Meaa viikonloppuhoitoon eli tiedossa mulla vapaa viikonloppu. Innoissaanhan tuo tyttö lähti, sai laittaa uudet kevätkengät jalkoihin ja aurinkolasit silmille. Mä sitten kerroin anopille, että saatetaan mennä ulos syömään. Niin Mea ihmetteli, että miksi te tuohon terassille syömään meette..

Käytiin syömässä hyvää ruokaa ja päälle otin vielä Creme Bruleen siirappikastikkeella. Ai että oli hyvää. Musiikkiakin oli tarjolla, elävää sellaista. Jotain ihme unkarilaista mustalaismusiikkia, mikä ei oikein napannut, niin lähdettiin kotiin. Ruokapaikassa oli muitakin, joista lähti melko kova meteli. Oli kerrassaan ihmeellistä olla ravintolassa selvin päin. Kaikki se puheensorina kuulosti nyt PALJON kovemmalta kuin normaalisti.

Lähden tästä metsästämään ensi viikonloppuna pidettävien 4v-synttäreiden juttuja. Aika jännä juttu että sun täytyy ostaa lahjat synttärivieraille, jos esim. järjestät ongintaa... Disco olis aika hienoo, mutta sitä peilipalloa ei nyt osteta.

rv 28+3

2007-04-10T19:43:00.000+02:00

Meaa on tänään pussattu!

Hain sitä hoidosta, niin se sanoi, että Rasse ja Roope on pussannu sitä. Mitämitä? Missäs Juuso on?

Juuso on Mean tärkein poikakaveri, sen kanssa ollaan oltu jo synnytysvalmennuksessakin. Sitten ne osui samaan hoitopaikkaan. Leikittiin aina kolmistaan, Juuso, Jimi ja Mea. Mea taisi olla se, joka määräsi. Te ootte prinssejä, mä oon prinsessa -tyyliin ja pojat totteli. Olivat katselleet tuolilta istuen tyhjää seinää, Mea selittänyt siihen että me ollaan elokuvissa.

Nyt sitten onkin jotkut Rasset ja Roopet vuorossa. Pojat on poikia.

Tänään on vatsa supistanut aina ylös noustessa. Vatsa menee kovaksi ja lisänä on pientä kipua alaviistossa. Alkaa tuntua raskaalta kantaa tätä vatsaa ja otankin varmaan tuon tukivyön avuksi kohta. Mean odotusaikana se oli käytössä lähes koko ajan ja ilman sitä selkä oli katketa. Nyt en ole voinut sitä oikein käyttää, kun se on jotenkin ahistanut ja on alkanut etoa. Tällä hetkellä etomisen tunne on poissa. Onneksi. Lyhythihaiset äitiyspaidatkin alkaa olla pieniä eli nousevat mahan päälle..

Pääsiäisen olin mittailematta sokeriarvoja, kun tuli vähän nautittua hyvästä ja makeasta ruuasta. Nyt taas mittaillaan ja aamulla paastoarvo olikin huimat 6.4 ja syömisen jälkeen 8.6! Raja-arvot ovat; paasto 4.6 ja jälkeen-arvo 6.4-6.7. Jälkeen-arvo tuntuu vaihtelevan neuvoloittain. Lounaan jälkeen arvo olikin taas 5.4. Eli mulla on nuo aamuarvot ihan omia lukemiaan. Luin anopin luona Diabetes-lehdestä että elimistö ikäänkuin "santsaa" energiaa yöksi tai jotain. Olisi pitänyt ottaa se juttu mukaan, niin muistaisi paremmin. :)

Yksi päivä tässä autoa tankatessa, unohdin pankkikortin tunnuslukuni täysin. Täytyi kotona tarkistaa että mikä luku oli. Sitten unohdin kymmenessä minuutissa että mulla on kampaaja. Sähköposti töissä ilmoitti että puolen tunnin päästä on aika leikkaukseen, niin enkö huomannut sen vasta 3 minuuttia vaille sovitun ajan, että pitäisi olla toisella puolella kaupunkia.

Nyt muuten kun on noudattanut tätä vähän rasvaa, paljon kasviksia -dieettiä, olo on paljon energisempi kuin aiemmin. Nytkö mulla vasta alkaa se keskiraskauden innokas aika, jolloin jaksaa tehdä vaikka ja mitä? Taisi olla verensokerit niin vaihtelevat, ettei aiemmin jaksanut mitään tehdä. Koko ajan väsytti. Nyt yritän pitää ne säännöllisellä, terveellisellä syömisellä tasaisena.

Kontrolliultrassa

2007-04-04T18:48:00.000+02:00

Tänään oli rakenneultran kontrolliultraus. Aika oli klo 12 ja oottelua kesti klo 13:45 asti. Sanottiin että lääkärit on juuri syömässä !?! Eikö ne sovi syömisiään aikojen mukaan? Puhuttiin siellä kyllä sitten jotain leikkauksiin joutumisista.

No, lopuksi tulos oli odottamisen arvoinen. Aivokammion raja-arvohan oli 1,0 ja mulla se ylittyi 1,06. Nyt tuloksiksi saatiin 0,9 ja 0,89 ja aivokammio oli kuulemma kauniin yhtenäinen. Painoarvio on 1100g, lapsivettä normaalisti ja istukka takaseinässä. Paino vastaa täysin viikkoja. Kuulemma keskikäyrällä mennään. Siinä lääkärit alkoivat jo opetella sydämen rakennetta, vaikka jonossa oli monta odottajaa..

Sain ajan synnytystapa-arvioon 9 viikon päähän. Kesäkuuhun! 6.6. Alustavasti lääkäri tosin sanoi, että joudun sektioon, koska Mea oli jäädä hartioista kiinni ja synnytys oli imukuppisynnytys. Mutta katsotaan sitten. Mulle on tärkeintä, että vauva ei jää puolitiehen kiinni jne..

Videointia viikolla 27+1.

2007-04-01T19:46:00.000+02:00

Tänään sain napattua masun liikkeitä ehkä jo hieman vanhalla (nykytekniikkaan verrattuna) digikamerallamme. Nyt vauva oli kunnolla liikkeessä ja liikkeet näkyi päälle selvästi.

Muut oli ulkona ja ajattelin että nekin haluaa nähdä vähäsen liikettä. Tässäpä pätkä liikkeestä. Oman hengitykseni lisäksi voi havaita pientä liikettä vatsassa. Taustalla kuuluu Strömsön ohjelman ääniä.

Ensimmäinen lahja/tuliainen pojalle.

2007-03-29T18:18:00.000+02:00

Saatiin ensimmäinen lahjamus tulevalle poijalle. Miehen vanhemmat tuli noin viikko sitten Thaimaasta. Pattayalla olivat viisi viikkoa! Viisi viikkoa! Kyllä luit oikein, viisi viikkoa!

Olivat purkaneet kotona laukut ja sieltähän löytyi sitten mukavia pikkumiehen vaatteita ja aivan ihana tuttipullo! Näin suuria ei Suomessa olekaan, mahtuu peräti 40 ml.

Onneksi vaatteiden lapuissa on myös englanninkielinen selostus, eihän thain-kielestä ota selvää erkkikään. Yhdessä lapuista on myös iän ja senttikoon lisäksi laitettu painokin. Entäs sitten kun esim. meidän Mea oli 6kk iässä 9580 g ja 71cm? Tuon lappusen mukaan lapsen pitäisi 6kk iässä olla 65 cm ja 7-9kg. Taitaa ne Thaimaan lapsoset olla hiukka erikokoisia verrattuna meihin pohjoismaalaisiin..

Isosisko Meakin sai aivan ihania paitoja ja nyt tuotiin kahdet nahkakengät keväälle. Ihanat! Tahtoo tuollaiset!

En ole nyt mitannut sokereita, kun piikit ja liuskat on loppuneet. Huomenna saan täydennystä varastoon TK:sta. Järkytyn varmaan huomenna, kun terkkari sanoi puhelimessa että varaudu jonottamaan. Jonottamaan! Onko Rovaniemellä niiiin paljon sokeritautisia?

Jihuu, kesä tulee.

2007-03-28T14:52:00.000+02:00

Mea aamulla ilmoitti suruissaan, että hänellä on kesää ikävä..

Sokerit pysyneet hallinnassa, toistaiseksi. Eilen en edes mittaillut, kun oli miehen synttärit. Tuli mässäiltyä.

Eli muutin ruokavaliotani ja ajattelin sitä noudattaa jatkossakin. Hiilihydraatit vähiin, rasva ja sokeri minimiin ja kasvikset/vihannekset kehiin. Vähän niinku Atkinsin dieetti. Sain ystävältä lainaksi painonvartijoiden keittokirjoja ja teinkin siitä eilen jo yhden päivällisen kahdelle.. Hyviä ohjeita, varsinkin leivonnaiset, niissä kun on aina aivan liikaa rasvaa ja sokeria. Täytyy testata.

Mittailemaan joudun koko raskauden ajan. Nyt alkaa olla lopussa liuskat ja piikit, saan täydennyksen TK:sta vasta perjantaina. Väsyttää vaan, kun ei saa "tarpeeksi" energiaa. Eilenkin simahdin sohvalle pikkukakkosen aikaan, siis täydellisesti, simahdin.

Guarem on apuna sitten jos sokerit kohoaa enemmän, sitä en vielä kuulemma joudu nauttimaan.

Mies ansaitsi etelänlomamatkan täyshoidolla hyvästä myyntityöstä, minne me tietysti taaskaan ei päästä. Muistaakseni edellinen luxus-lomavoitto tuli vuonna 2003 ja mitäs silloin tapahtui? Ai niin, mähän olin paksuna..

Nyt ootan vain ensiviikon kontrolliultraa. Siis rakenneultrassa aivokammion raja-arvo ylitettiin hieman ja laittoivat kontrollikäynnille näin 6 viikon kuluttua. Se on siis ensi viikolla, hieman pelottaa ja jännittää, mitä luvut ovat nyt. Mutta vähänkö mielenkiintoisena menen myös sitäkin katsomaan että miten tyyppi liikkuu mahassa, koska tuntuu että se ei nuku lainkaan.. Pyörii ja hyörii ja potkii koko ajan, siis jatkuvasti. Mealla nämä liikkeet tuntui aaltoina.

Veren sokeriarvoja.

2007-03-21T12:42:00.000+02:00

Se on sitten ekan päivän pistokset otettu.

Mies otti aamulla ja työkaveri illalla. Täytyy varmaan itse opetella tuo, kun arvot näyttää siltä että sokeria olis liikaa veressä.

Raja-arvot ovat:
aamulla (eli paasto-arvo) ennen aamupalaa 4,6
0,5-1h lounaasta 6,4

Mulla tulokset oli aamulla 4,8 ja nyt lounaan jälkeen 7,0.

Vielä perjantaina ja maanantaina tulosten seurantaa, sitten soitto neuvolaan. Sieltä laittavat mun varmaan sokerirasituskokeeseen ja nyt vaan uutta ruokavaliota (vähärasvaista, runsaskuituista ja vähäsokerista) kehiin.

Lääkärineuvolassa

2007-03-20T17:11:00.000+02:00

Tuli käytyä sitten siinä keskiraskauden lääkärineuvolassakin.

Nopeaa toimintaa oli vaan. Kaikki on ok. Paino oli päässyt vähän nousemaan.. Veriarvot on jopa noussu viime mittaamisesta, nyt 124. En vieläkään siis nautiskele lisärautoja. Verenpaineetkin oli ihme kumma ok, tämän päivän stressistä huolimatta. Vauvan syke oli 160 ja potkiskeli innolla doppleriakin. Kohdunpohjan korkeus mitattiin ekan kerran, nyt se on 23 cm ja neuvolakortin käyrän mukaan hieman keskivertoviivan yläpuolella.

Lääkäri kertoi että (Rovaniemellä) yleensä ei uudelleensynnyttäjiä ohjata synnytystapa-arvioon, mutta mä pääsen moiseen, koska käsikopelolla tunnustelu ei kerro vauvan koosta niin hyvin kuin ultra. Joudun lisäksi tulemaan vielä yhteen lääkärineuvolakäyntiin, johon muuten uudelleensynnyttäjät eivät mene. Minut ohjataan aikanaan naisten tautien poliklinikalle synnytystapa-arvioon, että joudunko sektioon tai sitten synnyttämään alateitse.

Tässä muistin virkistämiseksi kerron, että Mea oli syntyessään 3930 g ja minun lantiolleni aivan liian iso, koska oli jäädä hartioista kiinni, syntyi imukupin ja kolmen kätilön, päivystävän lääkärin ja lastenlääkärin avustamana. Mikä ei ole normaalia.

Kuvassa Mea on vajaa 3 viikkoa vanha.

Sain lisäksi sokerimittauslaitteen (BMI:ni on 27). Eli joudun kolmena päivänä mittaamaan aamuarvon (ns. paastoarvon) sekä 0,5-1h lounaasta toisen arvon verestä. Itse joutuu pistämään ja olen jo pyytänyt apuvoimia. En pelkää neuloja (varsinkaan sormenpäästä otettavia pikkuisia), mutta itseään pistäminen ei nyt oikein huvita. Kun maanantaina otan viimeiset arvot, soittelen neuvolaan ja saan lisäohjeita.

rv 25+2

2007-03-19T12:13:00.000+02:00

On tullut näköjään tavaksi päivittää aina maanantaisin..

Eilen tunsin jalanpohjan! Mealta en muista näin selviä tuntemuksia, että tarkkaan tietäisi mikä nyt sojottaa kyljestä ulos.

Se oli hassua. Röhnötin taas nojatuolilla käsi vatsan päällä (kuten tavallista) ja alkoi tuntua liikkeitä. Sitten seurasin niitä sormilla, kun yhtäkkiä tuntui sormien päässä aivan kuin jalanpohja olisi liukunut vatsan poikki oikealta vasemmalle. Hienon tuntuista! Sitten se hävisi.

Potkut on aina vaan jämäkämpiä ja nyt se on tajunnut että hei, mulla on tilaan täällä muuallakin kuin vain täällä alhaalla. Eli potkuja tuntuu paljon ylempänä. Möngertääkin aivan hillittömästi. Tuntuu kuin se olisi nyt jo kyllästynyt oloonsa tuolla, kun vaihtaa asentoa jatkuvasti. Se asennonvaihtelunkin tunnen paljon selvemmin kuin Mealla.

Meillä toimii hyvin telepatiakin. Ajattelin yksi aamu, että ei ole vielä liikkunutkaan tälle päivälle, niin heti tuntui liikettä, että hei, täällä ollaan.

Kävin viikonloppuna lasten vaate-esittelyssä ja meinasin aivan intoutua. Ja vielä tilaankin lisää. Nyt pistettiin tilaukseen Mealle huppari ja lakki (erivärein tosin kuin mallikuvissa) sekä vauva saapi ensi talveksi oheisen kuvan näköisen lakin. Söpö kuin mikä!

Kuva ja kuvan tuotteet täältä.

Huomenna on sitten keskiraskauden lääkärineuvola edessä. Siitä lisää sitten.

rv 24+2

2007-03-12T20:06:00.000+02:00

Alkuun mä jo täälläkin ihmettelin ääneen, että miksiköhän tämä vaavi niin vähän potkii. Perhana. Nyt sitten potkitaan oikein urakalla. Ilmoitin jo miehellekin, ettei paljon tarvita harjoitusta, niin voi ilmoittaa tämän jo johonkin jalkapallojoukkueeseen, tietysti mielummin johonki niinku Real Madrittiin tai Liverpooliin, tai muuhun vastaavaan.

Mä herään varmaan kymmenen kertaa yössä siihen kun mua potkitaan sisältä käsin. Ei Mea näin paljon potkinut öisin. Ainakaan en muista, vai kultaako aika muistot? Eniten potkitaan tuonne alaviistoon ja istuminen on tooosi mukavaa, kun potkuja tulee alavatsaan ja virtsarakkoon.

Mun osalta on siis pitänyt paikkansa jo lähes kaikki "poikauskomukset". Vatsa on lähes kokonaan tässä edessä (naapurikaan ei erehtynyt luulemaan mun lihoneen, oli nähnyt ikkunasta että olen raskaana), mun ei juurkaan tee mieli makeaa, hikkaa vauvalla ei ole tuntunut vielä ollenkaan (ehkä ei vielä tässä vaiheessa, Mealla sitä oli jatkuvasti) ja niin pojat kuulemma potkivat enemmän.

Musta tuntuu välillä että iho ei enää voi sinkua enempää. Juuri nytkin on sellainen "kiristystunne" vatsassa. Kyljissä sinkuu ja selkää vihoittelee. Jos tämä tästä vielä kamalasti kasvaa, niin mä repeän. Naisten pitäisi luonnostaan pystyä kehittämään sellainen nahka kuin esim. tällä koiralla, jolla on kamalasti poimuja. Sitten olisi varaa tulla raskaaksi, ei tarttis pelätä raskausarpia jne. Sitten vaan kursittaisiin kokoon kun vauva on syntynyt. Ympärystä navan seudulta on nyt 115 cm. Tiedän, että toisilla on kohtu "sisällä", jolloin ei edes erota että on raskaana, mulla ainakin on aika ulospäin suuntautunut lapsi tulossa. :)

Kuva täältä.

Ostin tänään ekat pojan vaatteet. Eli kertaalleen käytettyjä pikkupojan vaatteita. Kierrätys kunniaan. Hyviä vaatteita halvalla! Kiitos vain Jonnalle. Toisaalta on helppo nyt kun tietää että on poika tulossa, kun ekassa raskaudessa voi vain arvuutella. Toisaalta kurjaa, että koko garderoopi menee uusiksi. Eli myyntiin tulee paljon tytön vaatteita..

rv 23+2

2007-03-05T10:24:00.000+02:00

Hiihtoloma alkoi. Siivousta, siivousta ?

Viikonloppuna alkoi vauvan liikkeet tuntua selkeästi. Nyt näkyi jopa selvänä potkiminen vatsan päällekin. Istuessa tuolissa hieman takanojassa, vatsa "hollilla", potkut erottuu selkeästi. Selällään maaten vimmattu potkiminen alkaa, ei taida tykätä asennosta. Herään usein selältäni. Vielä se onnistuu oikein hyvin, ei ole huono asento, vielä.

Tunnen kun vauva vaihtaa asentoa tai kääntyy. Sen todella tuntee. En muista Mean odotusaikana tunteneeni näin selvästi sitä. Ehkä nyt osaa tarkemmin tarkkailla vatsan tuntemuksia kun edellisessä oli jotenkin siinä huumassa koko odotusajan.

Meillehän on tulossa rakenneultran mukaan poika ja vatsan muoto on täysin sitä mitä kerrotaan poikavatsoista. Eli tyystin tässä edessä. Mean aikanahan levisin ympäriinsä vyötärön eli selkeää vauvamahaa ei ollut. Olin vaan sellaisen turvonneen näköinen. Nyt tätä kehtaa näytellä, kun vatsa on niin selkeä vauvamaha eikä ylipainoisen löllyvä maha.

Lauantaina kävin taas oksentamassa. Se jatkuu edelleenkin. Nuo kotoalähdöt on rankkoja, kun tyttöä pitää puettaa ja kyykistellä sen edessä ylös-alas. Sen jälkeen saatkin niellä aamupalaasi pysymään vatsassa. Onnellisia on ne joiden ei tartte kertaakaan tuntea pahoinvointia.

Nyt on pari kertaa tuntunut kipua vatsan yläosassa oikealla puolen, sellaista kuin umpisuoli puhkeaisi. Vatsa on kosketusarka ko. kohdasta ja kipua kestää niin kauan kunnes rauhoitut ja istut hetken. Täytyy seurata tilannetta. Sanoinkin miehelle että onkohan keneltäkään puhjennut umppari raskauden aikana vai estääkö tämä tilanne sellaisen syntymisen?

Aloittaisiko kodinhoitohuoneen raivaamisella?

Rv 22+3

2007-02-27T11:48:00.000+02:00

Nyt olen alkanut heräillä siihen, että joku tökkii patjaan vatsasta. Ne on melko voimakkaita potkuja, niihin ei voi olla heräämättä. Päiväsaikaan potkiminen on selkeästi miedompaa, lähinnä tuonne virtsarakkoon kohdistuvia potkuja tai nyrkkejä.

Vessassakaan ei tarvitse vielä juosta pitkin öitä. Vatsa on vielä niin sopivan ylhäällä, mutta tuntuu että sopivien pikkareiden löytäminen on hankalaa. Kaikki kiristää.

Tyttö on sairaana ja olen sen kanssa kotosalla. Tekisi kovasti mieli jo laittaa kaikki valmiiksi poikaa varten tuohon pikkuhuoneeseen. Mutta ei vielä oikein kehtaa. Vielä jäljellä 123 päivää. Se on paljon.

Mikäköhän muhun on iskenyt kun haluan laittaa esille vaaleanpunaisia juttuja? Ehkä se on lähestyvä kevät, tekee mieli taas sisustaa taloa uuteen uskoon.

Neuvolassa

2007-02-26T10:21:00.000+02:00

Tuli käytyä taasen neuvolassa. Tuntuu että justhan mä siellä olin, mutta mielen sotkee vaan toi ultraus, kun sehän se vasta oli.

Ensi kerralla on sitten lääkärineuvola ja onneksi sain ajan naislääkärille. Mulla on jotenkin kammo noita mieslääkärikätilöitä kohtaan. Ei kukaan muu mies saisi mennä koskemaan mun alapäähän kuin oma mies -tyyliin.

Neuvolassa pissa oli puhdas. Painoa oli tullut 233 g/viikko. Laskeskelin, että jos hyvällä säkällä mennään näin loppuun asti, painoa kertyisi noin 4 kiloa vielä. Tosin loppuajassa saattaa olla että painoa tulee 500g-1 kg/viikko. Edellisessä raskaudessa onkin tullut tässä vaiheessa tullut n. 400-600 g/viikko! Mä olen tainnut tosiaan herkutella silloin eli huomaa, että tyttö oli tulossa ja nyt ei tee juurikaan makeaa mieli, eli poika on tulossa. Viikonloppunakin vaan sipsiä maistelin.

Kohdunpohjan korkeutta ei vieläkään merkitty korttiin, vaikka se sitä mittaili. Viime raskaudessa oli jo viikolla 20+ merkitty korkeuslukemaksi 18,5cm. Liikkeet oli plussalla, koska sieltähän potkaistiin Doppleria kun sydänääniä kuunneltiin. Syke oli 152. Vaihteleva, kun liikkui samanaikaisesti.

Sain lisäksi todistuksen Kelaan, että raskaus on kestänyt 154 päivää ja mulla on oikeus äitiys- ja vanhempainrahaan sekä äitiysavustukseen. 154 päivää tuli täyteen 24.2. Mä vielä mietin tuon äitiyspakkauksen ottoa, koska Mean ajasta on jäänyt talteen kaikki vaatteet ja serkku on lisäksi luvannut oman poikansa vaatteita mulle, joten meillä ei taida olla tarvetta sille. Tosin pakkauksesta saa vain 140 euroa, kun sen arvo on varmaan luokkaa 500 euroa.

Tääkin on musta aivan pe...stä, että äitiysrahaa saa105 arkipäivältä ja vanhempainrahaa 158 arkipäivältä. ARKIPÄIVÄLTÄ!!! Mitäs mä aion tehdä lauantain ja sunnuntain. Syön kynsiäni ja jätän lapsen heitteille, kun ei mulle makseta siltä ajalta. Sitä en nyt muista, että saiko arkipäivään osuvalta pyhäpäivältä mitään korvausta. Ja näitähän ovat mm. uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, 2. pääsiäispäivä, vapunpäivä, helatorstai, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä. Näinä päivinäkään ei tartte olla äiti.

It's a Boy!

2007-02-23T08:59:00.000+02:00

Käytiin keskiviikko-iltana klo 19 Lapin keskussairaalassa rakenneultrassa ja kuten otsikko kertoo, poika on tulossa.

Ensin katseltiin "tavalliselta" ultralta ja kuva oli jotenkin hämyinen, niin siirryttiin paremmalle ultralle. Mitattiin pienokaista, selvästi näki kuinka aukoi ja sulki suutaan, laittoi kättään suuhun. Kuva oli yllättävän selkeä. Kuvattiin pään ympärystää, aivokammiota, reisiluun pituutta, sormia, varpaita, nilkkojen kulmaa, ylähuulta (mahdollinen huulihalkio), sydäntä, aivoja, vatsalaukkua, napanuoran lähtökohtaa, vatsan ympärystää ja mitähän vielä. Sitä oli niin taas hurmiossa, ettei muista kaikkea.

Tässä vähän tarkempaa tietoa: "Rakenneultraäänitutkimuksessa tutkitaan sikiön rakenteet. Tutkimuksessa nähdään kallo sekä kallon sisäiset rakenteet, selkäranka, raajat ja sisäelimet, kuten munuaiset, vatsalaukku, virtsarakko ja sydän. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan sikiön kasvu, mahdollinen kaksosraskaus, raskauden kesto sekä istukan sijainti ja lapsiveden määrä. "

Joudun kuuden viikon päästä kontrolliultraan, koska aivokammion leveys oli 1,06 cm. Raja-arvona on 1 cm. Otettiin kaikkiaan neljä mittaa, joista kolme muuta oli luokkaa 0,92-0,96, mutta kun yksi on yli rajan niin kontrolliin laitetaan. Mean aikana, siis nelisen vuotta sitten, ei mitattu edes tämmöistä aivokammiomittaa.

Terveyskirjastosta löysin: "Sikiön rakenteiden kaikukuvaus ajoitetaan useimmiten 15.–19. raskausviikolle, jolloin sikiö on jo niin suuri, että mahdolliset epämuodostumat todennäköisesti havaitaan. Myös sikiön duodenaaliatresia, laajat aivokammiot, lyhyt reisiluu, kaikutiivis suoli, laajentuneet munuaisaltaat tai sydänvika saattavat viitata kromosomipoikkeavuuteen."

Kätilö sanoi, että ei syytä vielä huoleen, koska jos jotain häiriötä vauvassa on, tuo aivokammion lukuarvo on luokkaa 1,5-2 cm. Meillä yksi mittaus oli 1,06 cm. Jotta odottelen sitten 6 viikkoa ja tiedän taas enemmän.

Löytyi mielenkiintoinen linkki, jossa on paljon tietoa sikiöistä ja raskaudesta.
sikiö potilaana

Ultrauksen lopussa kysyin josko kätilö näyttäisi kumpi sieltä on tulossa ja niinhän se näytti, eikä kuvasta voinut erehtyä, niin selvä se oli. Pikkuprinssi sieltä sitten on tulossa. Sata prosenttisen varmaahan tuokaan ei ole..

Neuvolassa ja narinaa.

2007-02-08T15:32:00.000+02:00

Hui kauhistus, kuinka aika rientää. Taas on melkein viikonloppu.

Olin maanantaina neuvolassakin. Ja lauantaina paukahtaa puoliväli rikki, jess.
Neuvolassa painoa oli tullut kuukaudessa kilo, eli 250g/viikko. Kovin paljon ei saisi tulla. Nyt on alkanut maistua pullatkin hyvälle. EI EI EI. Alusta on tullut siis jo kolme kiloa.

Veriarvo oli hieman laskenut, oli nyt 120. Mutta vielä ei tarttis kuulemma ottaa lisärautaa. Mua vaan väsyttää aika armottomasti. Töissä iltapäivästä klo 13-15 on kamalimpia, nukahtaisin pöydälle. Eilen melkein nukahdin klo 19 sohvalle, käytiin saunassa, sain tytön nukkuun ja puoli kymmeneen sitkuttelin ja menin nukkumaan. Mies vain yöllä herätti useamman kerran ja taisin sille mainitakin siitä. Nyt tuntuu vähän helpommalta, tänään ei ole töissä väsyttänyt.

Vauvan syke oli 158. Siinä jo ajattelin, että näinköhän meille toinen tyttö on tulossa. Mea oli matkassa neuvolassa, kun se kerran heti aamusta oli. Siinä leikki ja kyseli asioista. Täti sanoi dopplerin päästävän melko suuren äänen ja se seisoi tuolilla mun vieressä ja tokaisi hetken kuluttua, ettei yhtään pelota. Se neuvolasta, kohta on edessä rakenneultra, kovin myöhäiseksi vaan ajan ovat laittaneet eli rv 21+4 kun suositusaika on rv 18-22. Meidän onnella vauva on niiiiin iso, ettei näe vilaustakaan jalkojen välistä.

Mulla on hiukset melko kaameen näköset. Viimeksi päätettiin kasvattaa uusi mammatukka eli takaa pitkäksi ja päältä lyhyeksi. Mutta tämä välivaihe ei nyt oikein nappaa. Prisman jäsenetu-päiviltä ostin uuden värin, jonka viikonloppuna laitan päähäni, ettei se sitten ensi viikon viikonloppuna ole enää niin kauhean kirkas, kun lähden Hesaan kummittelemaan ristiäisiin. Kummipoika-raukka pian säikähtää kummiaan. Muutenkin tuntuu että on paisunut vähän joka puolelta, oma ulkonäkö kammottaa. Pakkasten takia täytyy pukeutua lämpimästi eli pitkähihaiseen ja nää Marimekon raitapaidat aika vähän mairittelee tämmöstä reilusti ylipainoisen näköistä. Miksiköhän niin monella "ylipainoisella" on päällään maripaita? Mutta mulle ei nyt tahdo muut mennä päälle enkä viitsisi kauheesti satsata tähän aikakauteen. Eli t-paita-hellekelejä ootellaan.

Eilen kohmeisella autolla kun kotiin ajelin niin tuntui että rinnat jäätyy. Siis ihan luomurinnat tuppas jäätymään. Täytyis varmaan nyt jo omistaa rinnanlämmittimet, voihan se rintatulehdus varmaan nyt jo iskeä (?). Mitkään toppahousutkaan ei enää mahdu päälle muutakuin mahan ali kiinni laitettuna, niin että ne sitten roikkuvat aika epämiellyttävän näköisesti persuksista.
Saati laita nyt pipo vielä päähän, niin vähän jotenkin yritettyä kampausta voi hyvillä mielin kutsua harakanpesäksi.

Mä haluan kevään tänne nyt ja heti! Aamulla oli 31,7 astetta pakkasta!!!! Nyt on onneksi enää -22.

rv 18+4

2007-01-31T20:35:00.000+02:00

Mikä on kun vieläkin on kaamea väsymys päällä? Johtuuko se tuosta, kun tyttö tulee lähes joka yö meidän väliin nukkumaan. Joinakin öinä mä en edes huomaa nostaneeni sen meidän keskelle, joskus en saa millään unta enää kunnes kannan Mean omaan sänkyyn takaisin. Aika siistissä paketissa se siinä välissä nukkuu, ei mitenkään poikittain. Mitä nyt välillä yrittää tulla samalle tyynylle. Mutta se hiplaa jatkuvasti, valveilla ja unissaan. Se tapa sille on jäänyt vauvasta asti. Mealla ei ollut ollenkaan tuttia eikä tuttipulloa, sen tutti ja tuttipullo oli mun tissi. Mä imetin pitkälle, tyttö jo käveli kun päätin lopettaa. Sitten sille tuli tavaksi hiplata kättä samalla kun se nukahti ja se tapa on nyt jäänyt. Se tulee unisena viereen, lutkuttaa kieltä etuhampaisiin (ikään kuin imisi tissiä vielä) ja hiplaa.

Nukkumaankin me laitetaan melko aikasten. Mutta töissä siinä kolmen aikaan tuntuu nukahtaminen olevan liiankin helppoa näytön ääreen. Voi kun äippäloma jo alkaisi, mä varmaan nukkuisin puolet päivästä.

Tänä aamuna viimeksi tuntui siltä kuin yrjö tulisi, kiltisti nielin sen takaisin. Eipäs tullakaan. Auto on aivan jäässä, lukot ei toimi eli jätän auton ovet auki. Kenties tämä pakkanen (-22 - 28 astetta) hellittä pian. Ihmeellistä katsoa, että E-Suomessa on melkein lämpöasteita, kun me täällä napapiirillä palellaan -27 asteen pakkasessa. Onko Suomi todella näin pitkä maa? Ei ole. Töissäkin lämmitetään venäläisellä lämmityksellä (eli uuni päälle ja luukku auki) ruokiksen ajan, että tarkenis. Naurettiinkin että pitäisi varmaan hankkia kaikille oma uuni työpisteen viereen. Talvella täristään kylmästä ja kesällä hikoillaan helteestä. Ei siis paras mahdollinen ilmastointi.

Ensi maanantaina on neuvola taas pitkästä aikaa. Jännittää oikein kuinka painoa on tullut. Nyt on hieman tullut makean himoa, varsinkin suklaan. Onkohan siellä sittenkin toinen tyttö tulossa. No, maanantaina luultavasti ekan kerran lasketaan syke. Jännittää.

Liikkeet tuntuu edelleen tosi harvaan. Harmittaa oikein, ettei ne vielä päälle asti tunnu, että mieskin saisi tuntea. Se niin kovasti sanoo, että mulla on hieno maha. Lähinnä varmaan siksi kun se on tämmönen nyt sitten näillä näkymin viimeistä kertaa. Mäkin ootan kevättä, että saisi käyttää vähemmän vaatetta, että vatsa oikein näkyisi. Näyttäisin kaikille, että kattokaa meille tulee vauva. Nyt kuljen untuvatakki päällä, jolla jo tavallisestikin näyttää ihan tynnyriltä, joten naapuritkaan ei varmaan arvaa että täällä ollaan kovastikin raskaana.

17+3

2007-01-24T20:07:00.000+02:00

Eilen pystyin sanomaan että joku liikkuu mahassa. Aiemmin tuntemukset on olleet epäselviä ilmakuplia sun muita, joista ei tiedä onko mulla ilmavaivoja vai mitä. Joita muuten on koko ajan.

Tänään sitten on oikein vahvistuneet tuntemukset ja tuntuu kuin lapamato liikkuisi mahan päällä. Yllättävän korkealla vatsassa liikkeet tuntuu. Yhden tunsin jopa kädellä. Aluksi tämä lapamadon liikkuminen tuntuu jotenkin epämiellyttävältä, mutta sitten kun tarkemmin sitä tarkkailee, alkaa se tuntua erittäin mukavalta pitkän tuntemattomuuden ja odottelun jälkeen.

Täytyy varmaan ottaa kuva vatsasta ja näyttää teille kuinka valtavan kokoinen tämä jo on. Näyttää kuin olisin jo viikoilla 30 jotain, kuin viikolla 17.

Mealle luvattiin uusi sänky. Se saa sen tässä keväällä reissulla Ruotsiin. Sänky ostetaan Haparandan Ikeasta. Jatkettava Minnen-sänky. Se innostu kun saa prinsessavuoteen, ison tytön vuoteen. Lupasi vanhan sänkynsä vauvalle.

Nykyisen sängyn anoppi osti lahjaksi. Se on Stokken Sleepi. Tosi käytännöllinen ja mukava vuode. Turvallinen, ei teräviä kulmia ja monikäyttöinen. Pyörät on alla vauva-ajan. Seinämän saa edestä pois tarvittaessa ja tenavavuoteen siitä saa kun ostaa lisäkappaleen pohjaan ja yhdistää kaksi keskikappaletta vierekkäin, jolloin pituus sängyssä kasvaa. Siitä saa sohvan tai kaksi tuolia. Tasoa voi laittaa neljään eri korkeuteen. Kerrassaan hieno keksintö sängystä.

2007-01-15T10:59:00.000+02:00

Voi vaivojen vaivat!

Tuntuu etten mä tee muuta enää kuin valitan. Tämä raskaus ei tosiaankaan etene mukavasti. Ensin käteen tuli se jokin lihaksen tulehdus, jonka takia olin kolme päivää sairaslomalla (en valita, oli ihana nukkua!). Sitten kun töihin palasin, tuli takamukseen iskias, joka särki kantapäähän asti. Astuminen oli hankalaa. Se tosin parani päivässä.

Ja nyt viime viikonloppu meni selkää ja olkapäätä särkiessä. Selkärangasta, rintsikoiden kiinnityskohdasta alkoi vihlova kipu, joka jatkoi matkaansa vasemman korvan taakse takaraivoon. Siellä se vähän väliä vihloi, ikään kuin joku olisi veitselle sivaltanut. Istua ei voinut juuri missään asennossa, kun matkustettiin anoppilaan käymään. Mies hieroi selkää ja laittoi lihasrasvaa, mutta ei auta. Välillä tuntui että nyt tulee itku.

Yön aikana kipu oli hälvennyt ja eilen ja tänään se on siirtynyt tuohon vasempaan solisluun kaulakuoppaan, johon särkee jokainen yskähdys. Ja mulla kun yrittää flunssa iskeä päälle.

Siis valitusten valitusta.

Ainoastaan olo on helpottunut alkuajan ähkystä. Enää ei ole olo sellainen, että olisit yhden leipäpalan syötyäsi kuin olisit syönyt kuuden lajin illallisen. Tarkkailen koko ajan syömisiäni ja jännitän sitä että paljonko paino nousee. Lenkille ei huvita lähteä, kun pakkasta on paljon ja muutenkin olo on kamalan flekmaattinen. Koska se pirteä, tehokas ja iloinen keskiraskaus alkaa? Seksihalutkin on tipotiessään. Nyt mä vaan oottelen kuulumisia vatsasta.

2007-01-09T19:44:00.000+02:00

Sama yökötys jatkuu edelleen. Se ei siis loppunut siihen 12 raskausviikkoon. Plääh. Tämä tosiaan on tyystin erilainen raskaus kuin edellinen. Poikako tulossa?

Mulla vatsa pömpöttää jo tosissaan ja välistä se on kireä kuin pinni tai jokin. Siis aivan kivikova tämä ns. ylävatsa. Parina iltana olen makoillut sohvalla ja kuulostellut että onko tosi että mä tunnen jo liikettä? Jo nyt. Tänään töistä lähtiessä, liikennevaloissa, joku kyllä herkästi yritti koputtaa vatsaa, että liikkeelle siitä. Mä muistan että Mealla ne tuntui kuin ilmakuplilta vatsassa. Nyt nämä tuntuu siltä kuin joku pikkurillin pään kokoinen käsi tai jalka tökkii vatsaa sisältä. Pintaan sitä ei vielä näe eikä tunne kädelläkään. Mutta vatsapeitteisiin kyllä. Tämä alkava aika on ihanaa, kun joku muistuttaa olemassaolostaan.

Meaa odottaessa mä levisin ympäriinsä, nyt tämä vatsa on tässä edessä täysin. Takaa ei näkisi että olen odottavassa tilassa. Ostin Bodyshopista samaa voidetta kuin Mean aikana, Cocoa butter moisturising stickin. Se on hyvä, tosin haju on melko voimakas. Viimeksi en laittanut sitä esim. rintoihin, joihin tuli raskausarpia. Muista rasvatessa myös reisien yläosat.

Mua väsyttää, kun tuntuu että flunssa yrittää puskea vastustuskyvyn läpi. Tein uuniruokaa ja laitoin muhimaan pari kokonaista valkosipulia ja söin ne. Et kyllä iske minuun kynsiäsi. Käsi on parantunut, se oli jännä tapaus. Tuntui kuin myrkky olisi vaihtanut paikkaa kädessä. Se oli luultavasti lihaksen tulehdus. Nyt alkaa jokapaikassa tuntua vatsan kantaminen. Selässä, nivusissa pistää jne. Onneksi mulla on miehen tädiltä saatu arvokas selkätuki, jonka otan taas käyttöön. Meaa odottaessa se oli korvaamaton tuki.

Pesin sitterin ja vauvakaukalon istuinpäällisetkin ja tuotiin kehikot tuohon koiralle ihmeteltäväksi. Hetken se niitä haukkui ja nyt ei kiinnitä mitään huomiota. Sitteristäkin tuli kuin uusi, pesuohjeessa oli 30 astetta, jossa sen pesin eikä puhdistunut. Laitoin tahranpoistoainetta ja rohkeasti 40 asteeseen, niin johan on kuin uusi.

Pikkuhiljaa voisi kaivaa esille vauvavaatteet ja pullot ja desinfioida ne. Kaikkea täytyy tehdä ennen uuden tulokkaan saapumista.

Sydänäänet +

2007-01-04T11:19:00.000+02:00

Kävin aamulla neuvolassa. Toissa päivänä metsästettiin sydänääniä kolmeen eri otteeseen, mutta ei löydetty, joten sain tämän uuden ajan. Hyvää palvelua mielestäni, viime kerralla tyydyttiin vaan että "kyllä ne sitten ensi kerralla kuuluu"..

Odotushuone oli täynnä mummuja ja paappoja, seniorineuvola oli käynnissä. Neuvola siis tosiaan hoitaa ihmisiä vauvoista vaariin. Pääsin heti sisään ja täti sanoi, että noniin, aloitetaanpa sitten metsästämään ja laittoi kylmän dopplerin laitteen vatsalleni geelin kera. Ja siinähän ne oli. Heti siis mihin laite asetettiin ja kuului erittäin voimakkaina. Se oli hienoa musiikkia.

Nyt on ostettavissa oma doppleri kotikäyttöön. Kotidoppleri.

Taas yksi näistä vauvahuhuista kertoo, että pojan sydämen syke on noin 120-130 ja tytön 140-150. Mealla syke vaihteli 138-148. Monet kyllä sanoo, ettei nuo sykkeet pidä paikkansa. Ensi kerralla varmaan jo lasketaan syke, nyt merkittiin vain vahva plussa.

Mä olen muuten sairaslomalla, kun oikea käsi on rikki. Siinä on varmaan joku jännetupen tulehdus, kun sormet on kuin nakkimakkarat eikä saa kättä nyrkkiin. Vähän onnetonta olla ainoastaan vasemman käden varassa. Aamulla käsi oli kipeä ja varsinkin ranne, mutta nyt se on taas jo vähän parempi. En keksi muuta syytä kuin sen että olen nostanut Meaa huonosti syliin.

Neuvolalääkärissä.

2007-01-02T19:31:00.000+02:00

Kävin tänään lääkärineuvolassa. Kaikki on hyvin. Pissa oli puhdas ja painoa oli tullut n. 1,5 kiloa viime kerrasta. Verenpaineet ok. Ainoa mikä ärsytti oikein olan takaa oli se, että siinä sisätutkimuksessa oli matkassa opiskelija. Mies. Mulle sanottiin että lääkärillä on sitten opiskelija mukana, muttei sanottu että se on mies. Mä oon vaan semmonen, että kätilön pitää olla nainen, kun sillä on samat "värkit" jalkojen välissä kuin mulla. Miehen ollessa kätilönä mulle tulee semmonen olo, että toi on nyt vähintään jonkun sortin perverssi.

Sydänääniä ei saatu vielä kuulumaan ja sovittiin uusi aika parin päivän päästä torstaiaamulle. Olis niin kiva kuulla ne ekan kerran. En edes suostu ajattelemaan, että olis jotain vialla. Näin alussa niitä on vaikea saada kuulumaan.

Mea kertoo koko ajan että siitä tulee isoveli. Se on niin iso tyttö, se kävi joululomalla kampaajallakin ekan kerran ja istui siinä tuolissa tosi kärsivällisesti. Se hoitaa vauvanukkejaan innolla ja kyselee koko ajan että koska se vauva tulee. Ja mä silitän vähän vauvaa..

Mä sain serkulta äitiysvaatteita, jotka tuli tarpeeseen. Kiitos vaan! Ei se oikein huvita ostaa turhan paljon sellaista vaatetta jolle ei ole sitten enää käyttöä. Tukivyökin palautettiin. Sitä mä tarvitsin Meaa odottaessa aina. Selkä ei kestänyt ollenkaan ilman sitä.

Tänään neuvolassa satuin lukemaan siinä odottaessani vauvalehteä ja siinä oli sattumalta juttu "äidiksi oikeassa iässä". Joululomalla muistelin lukioystäviäni eikä kovinkaan monella ole vielä jälkikasvua, kaikista ei tosin ole edes tietoa, missä päin menee. Eli synnyttämisen aika siirtyy aina vain eteenpäin. Onko kohta mummut ja paapat historiaa, kun synnyttäjien ikä siirtyy lähemmäs 40 ikävuotta? Siinä odotellani vuoroani, istui penkillä imettämässä vauvaansa nainen, joka oli valehtelematta lähemmäs 50 vuotias. Mua alkoi vähän hirvittää jos totta puhutaan.

Hei kaikki.

2006-12-21T14:28:00.000+02:00

Käytiin miehen kanssa tänään kummastelemassa mitä ruudussa näkyy. Yksi, terve, kaikkijäseninen tuleva perheenjäsen siellä vilkutteli meille. Oli se vaan hauskaa katsoa kun toinen pomppaa kohdussa laidasta laitaan. Oli lähes koko ajan kasvot ylöspäin eli katteli meitä.

Kätilö ei löytänyt mitään kummallista vauvasta. Sillä oli kädet, sormet ja jalat, vatsalaukku, sydän löi, isot aivot oli perhosen malliset, selkäranka ja kylkiluut näkyivät, leukaluut (näkyvät myös kuvista), nenä ja korvat. Iho oli kuulemma ehyt, itse en osannut sitä erottaa.

YLÄKUVA: Tässä sitä ollaan kokovartaloin. Pää on siis vasemmalla ylhäällä ja sitten vartalo sekä jalat hieman koukussa. Toinen kämmen on vatsan päällä ylhäällä. Luut näkyvät valkoisena, eli selkärankaa ja leukaluut. Musta alue on nestettä eli lapsivettä. Kohtu on noin greipin kokoinen.

Pää-perämitta oli yli 6 cm (normaalisti noin 5,6 cm), joten mitattiin myös pään ympärystä sekä reisiluun pituus ja saatiin normaalikokoinen ikään nähden. Laskettu aika pysyi kesäkuun 30.

YLÄKUVA: Yllä sitä vilkutetaan. Eli lähi-lähikuvassa pää; otsalohkot ja leukaluut. Pään yläpuolella käsi nyrkissä, josta pystyy laskemaan kaikki viisi sormea, peukalo alinna ja neljä sormea vierekkäin.

Niskapussiturvotus oli 1,3 ja toinen tulos 1,0. Eli mitään turvotusta ei ollut. Käyrien mukaan oliko se nyt jos olis yli 4 niin riski Down-lapseen olis todennäköinen.

Rakenneultran ajan sain helmikuun loppuun, jossa sitten tarkemmin katsotaan aivojen ja sydämen osat. Mea pääsee silloin mukaan. Ultraus on vasta illalla ja ollaan kuulemma lääkärin ultrakoneella, joka on tarkempi.

Katsokaa kaikki tänään maikkarilta 22.30 Elämän ihme dokkari.
Siinä näkee kolmiulotteisena vauvan kehityksen hedelmöityksestä syntymiseen. Harmi vain, että ohjelma on jaettu osiin ja toinen osa tulee vasta viikon päästä.

2006-12-19T16:01:00.000+02:00

Onnittelut serkkutytölle pojasta!

15.12.2006

54 cm, 4 290 g

Kohta 3 kk täynnä!

2006-12-15T15:18:00.000+02:00

Näin kaameaa unta. Siinä oli niskapoimu-ultrassa, joka on ensi torstaina. Ultraaja (mikä sen ammattinimi on?) kertoi, että se on nyt kuulkaas rouva sillä lailla, että teille on tulossa kolme lasta kerralla! Toivottavasti uneni ei toteudu.

Tänään oli arpajaiset toimistolla. Pikkujouluista jääneet viinit, oluet ja kermalikööri arvottiin parempiin suihin. Ostin viisi arpaa, á 1 euro. Maksimiarpamäärä oli 5 arpaa. Rahat meni yhteiseksi hyväksi. Sain vetää ensimmäisen arvan ja eiköhän se ollut omani. Voitin neljä Karhua. Toinen kiskaisu vedettiin ja taas minun nimeni. Toiset neljä Karhua. Sitten oli taukoa ja tavoittelemani punkut tuli arpavuoroon. Joku veti arvan jossa oli minun nimeni. Harmiksi pääpalkinto, hienoon oranssiin pukuun ujuttautunut Irish Cream meni ohi suun.

On taas jouluviini tarjota vieraille. Harmiksi oluissa on viimeinen päiväys huhtikuun lopulle, joten ne menee miehen saunaoluiksi.

Kaiken kaikkiaan melko hyvä viikko. Päätin olla kertomatta viimeksi että olenko yrjönnyt vai en. Koska kun kerroin että on ollut hyvä olo perjantaista, niin heti maanantaina lensi yrjö. Nyt on pysynyt sisällä, vaikka muutaman kerran olen niellyt pahan olon takaisin vatsalaukkuun. Yök. Mutta helpottaa.

Serkkutyttö on Kättärillä kolmatta päivää ja tänään taitaa jotain tapahtua. Olivat ultranneet jo viisi kiloiseksi tulokkaan. Toivottavasti sujuu loppuun asti ilman kummempia sattumuksia.

Kohta on maaginen kolmen kuun raja täynnä ja lauantaina käyn ostamassa itselleni uudet farkut, äitiysmalliset. Alkaa tympiä tämä farkkujen vyöllä ylhäällä piteleminen. Farkut kulkee mahan alla ja rötköttää joka paikasta, ei kiva. Lauantaina tyttö menee ekoille synttärikutsuille, Julian 4 vee synttäreille, joille saa ottaa oman nuken mukaan. Ihanaa.

RaDe.

2006-12-14T21:33:00.000+02:00

No niin, nyt se on mulla jo. RaDe. RaDe eli raskausajan dementia.

Aamulla ajelin töihin päin ja käännyin normaaliin tapaan Arktikumin risteyksestä ylös ja suuren kauppakeskustyömaan ohi tytön hoitopaikkaa kohti. Siinä lähestyessä hoitopaikkaa, muistin, että tyttö olikin aamulla sanonut: "Haluan että isä vie minut." Niinpä niin. Vähänkö otti päähän. Ajelin siinä ohi hoitopaikan ja Lapinportin risteyksessä sain odotella viitisen minuuttia liikenteeseen pääsyä, kiitos aamuruuhkan. Jos olisin huomannut hieman aiemmin tytön olevan vielä kotona eikä autoni kyydissä, olisin jo töissä.

Sitten töistä oltiin menossa syömään Pohjanhoviin joululounasta. Narikkaan sai jättää takin ja enköhän minä painele jo ruokajonoon, kun portsari tulee perässä, että taisi neidiltä jäädä ottamatta tämä narikkalappu. Jes. Hyvähyvä. No, ruoka oli hyvää! ja sitä oli paljon! Hintahan jouluruualle oli 29 euroa. Siis 29 euroa! Aattele, markka-aikana kukaan ei varmaan olis menny syömään jos ruuasta olis saanu pulittaa melkein 200 markkaa. Ja vielä väittävät ettei euron aikana mikään ole noussu! Onneksi ei tarvinnut itse maksaa.

Ja taisin muuten unohtaa että joulukorttien viimeinen "halpa" lähetysaika päättyy huomenna. Mulla oli vielä ostamatta kuoret ja osa korteista. Mies lähti hakemaan kuoria. Mutta merkkejä ei ole tarpeeksi, niin pysähdyn huomenna postissa ostamassa lisää merkkejä sekä puuttuvat kortit. Jos muistan.

Viikonlopusta.

2006-12-11T20:58:00.000+02:00

Käytiin Kauhajoella. Siellä uutinen otettiin vastaan oikein rauhallisesti, oikeestaan ikään kuin olisivat odottaneet. Veljellä on jo kolme lasta, niin ehkä tämä yksilö ei sitten tuntunut enää miltään. (?)

Veli piti asiaa vain hyvänä, hyvä että Mea saa kaverin. Ja äitikin sanoi, että melkein sama ikäero kuin mulla ja veljellä. Vähän se tänään soitteli ja kyseli että onko huono olo jne. Samaan sivulauseeseen tosin sai sanottua että serkullas ei oo tullu ku 5 kiloa lisää, eli se on itte laihtunut samalla. Katto säkin vähän mitä syöt. Jes pomo. Ihan niinku en itse tietäisi asiaan.

Pahoinvointi on vähän hellittänyt. Välillä tulee huono olo vielä, mutta onneksi harvemmin. Viimeksi perjantaiaamuna lensi yrjö.

Tuli kutsu keskussairaalaankin niskapoimu-ultraukseen. Se on 21.12. klo 9. Kiva tietää jouluksi että mitä mahaan kuuluu, oikeesti.

Vatsa on turvoksissa ja sormet. Sormukset täytyy varmaan kohta jättää pois käytöstä. Täytyy kohta mennä äitiysvaatehousuostoksille.

Mielihalu: klementiinit, mandariinit.

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

2006-12-06T08:40:00.000+02:00

Mä aloitan mun itsenäisyyspäiväni vieton töissä. Joo-o. Tulin töihin, kun toi perjantai olis tarkoitus ottaa vapaaksi. Täällä on kyllä vähän kolkkoa ja pelottavaa olla ihan yksin. Laitoin radionkin isolle, nyt kun ei tartte ajatella muita. Oikeestaan tää on aika mukavaa, täytyy myöntää että työskentelytahti on reippaampi ainakin mulla kun muita ei ole "häiritsemässä".

Mulla oli eilen tosi hyvä päivä. Piiitkään aikaan ei ollut ollenkaan etomisen tunnetta. Tänä aamuna tosin oli taas. Jos se vaikka olis hellittämässä otettaan.

Hoitopaikan tätikin kyseli että teillä on varmaan pian toi laskettu aika. Ehei. Son vaan mun maha niin turvoksissa (ja kivikova) että näyttää vain siltä.

Ykspäivä oli hieman alavatsavihlaisuja, jotka kuuluu alkuraskauteen, niin heti tuli tunne että meneeks tää nyt kesken. Miten sitä onkaan kauheen herkkä ja jännittynyt koko ajan. Jos jotain vaikka sattuu vielä. Miten mä voin olla niin onnekas, että tärppää heti toisella yrittämisellä, kun muilla yritystä on takana kuukausi tolkulla? Tämmösiä ajatuksia tulee päähän. Varsinkin kun ystävissä on sellaisia jotka on käynyt jopa leikkauttamassa munasarjojaan, että tulisi "itse" raskaaksi tai jotkut jotka haluavat kympillä lasta, eivät sitä saa.

Serkkutyttö taitaa olla parasta aikaa punnertamassa maailmaan Mealle pikkuserkkua. Toivottavasti. Ja toivottavasti kaikki menee hyvin, eikä tartte keisarinleikkausta. Jännittää, pidetään kaikki peukkuja sinne.

Eka neuvolakäynti.

2006-12-04T11:02:00.000+02:00

Kävin aamulla neuvolassa. Täti oli kiva, ei liian hössö, vaan asiallinen.

Keskusteltiin niitä näitä. Otettiin verenpaine, paino ja seeruminäyte sekä verikoe. Muut oli ok, paitsi vähäisen :) ylipainon vuoksi seurataan silloin tällöin veren sokeriarvoja, ettei vauva kasva sitten liian isoksi. Edellisessä synnytyksessä kätilö sanoi, että seuraavaa ei kannata näin isoksi (3930g) päästää. Seeruminäytteet menee labraan ja parin viikon päästä tulee kutsu niskapoimu-ultraan. Enää sitä ei saa videonauhalle, niinkuin edellisen. Rakenneultrauskin on keskussairaalassa, edellinen oli TK:ssa.

Nykyään ne tekee tarkan alkoholiseurannankin ja testejäkin jos tarvetta. Me naurettiin, ettei meille sitä tartte tehdä, kun mun viikottainen alkoholiannos arvioitiin 1-2 annos/viikko. Sanoin, että miehelle voi laittaa sen 0,5 annosta/viikko. Mutta laitettiin nyt sitten 1 annos. Melko vähäistä.

NP-ultrassa saa selville sitten tarkemman lasketun ajan. Seuraava käynti on noin kuukauden päästä ja se on lääkärikäynti. Niitä on nyt vain kaksi, ensisynnyttäjillä kolme. Mutta tarpeen vaatiessa useampi. Seuraavalla käynnillä kuullaan dopplerillakin jo sydänäänet. Niitä ei edes yritetty metsästää vielä.

Olento: heikko, oksennusta, etomista edelleen.
Mielihalu: sipsit

2006-11-29T20:17:00.000+02:00

Aatella, että sikiö on vasta vajaa kaksi senttiä pitkä ja sille on jo kehittynyt sormet ja varpaat!

Pahoinvointi jatkuu edelleen. Eilen illallakin meinasi itku tulla, kun oli niin kaamea olo. Ja vielä pitäisi ryhtyä nukkumaan. Aamulla tosin oli mukava mieli, kun Mea oli nukkunut omassa sängyssä koko yön. Se muuten piirtää tikku-ukon tai prinsessoja ne kuulemma on. Täytyi oikein kysyä, että isäkö tämän piirsi, kun tuli näyttämään minun kuvaa eli oli piirtänyt ympyrän, jossa oli silminä pikkuympyrät ja nenä oli ympyrä sekä suu. Vartalo on vielä pelkkä pökkelö, mutta hiuksia tosin on piirretty. On se vaan melkoinen kehitys siitä sotkuviiva-piirroksesta tähän tikkuakkaan.

Perjantaina on pikkujoulut, jolloin sitten kaikille paljastuu tilanne. Pomolle kerroin jo, kun se on pyytänyt saada tietää ajoissa tälläset asiat. Onnitteli vaan kovasti. Saa nähä miten muut ottaa. Jänskättää. Toivottavasti silloin en ole pahoinvoiva, kun on tarjolla älyttömän hyvää ruokaa, paitti sitä en saa syyä, enkä sitä, enkä sitä... Jälkkärinä on luumu-omenatäytekakkua, nam.

Sitten ensi maanantaina on ensimmäinen neuvola. Silloin otetaan niskapoimututkimukseen liittyvä jokin seerumi (?). Mulle vielä outo juttu, täytyy selvittää mitä se tarkoittaa.

2006-11-24T16:58:00.000+02:00

Eilen olin teaatterissa. Näytös oli Marilyn. Soli ihan hyvä, varsinkin kun siihen ei oltu lykätty mitään fiktiivistä. Ainoastaan Marilynin esittäjä oli ehkä liian "laiha" Marilyniksi, vaikka älyttömän kaunis vartalo olikin, muotoja lähinnä kaipasin. Lisäksi englannin ääntämys oli melkoisen heikkoa. Laulut englanniksi sujuivat todella hyvin. Varsinkin Diamonds-biisin lopussa oleva korkea osuus meni hyvin, mutta välillä sanoista ei tajunnut mitään kun ääntämys oli suunnilleen kuin suoraan luettuna. Se vähän tökki. Sivuosien esittäjät jäi täysin Marilynin varjoon.

Mutta se siis meni hyvin se ilta. Muuten on ollut nyt iltapäiväpahoinvointia. Aioin mennä äskenkin töiden jälkeen kauppaan käymään, kun mies suostui hakemaan Mean. Mutta oli niin voimakas yökötyksen tunne, etten viittinyt sinne lähteä. Ihan hyvä, että se tulee näin kotosalla. Olis perin ikävää alkaa oksennella töissä. Mullahan on meikki ja kaikki sitten mennyttä eikä siellä mitään äänieristystä ole. Onneksi meillä sattuu olemaan "vanha" puoli toimistosta vielä käytettävissä, jonne voi mennä soittamaan arkaluonteiset, yksityispuhelut. Maisematoimistossa työskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa.

Tuntuu olevan kauhean vaikeaa löytää vaatteita, joissa ei vatsa näkyisi. Farkkujen nappi on nyt ollut parisen viikkoa auki ja mies kysyi, että eikö tosiaan kukaan ole vielä hoksannu mitään. Ehkä ne on vaan niin kohteliaita, eikä kysele että miksi oon vyötäröltä yhtäkkiä lihonut..

Meillä peruuntui kotipuoleenkin meno tältä viikonlopulta, kun töissä on niin kiirettä. Mennään parin viikon päästä uudestaan. Täällä onkin tänä viikonloppuna kaikkea hässäkkää. Tänään on joku Yle-päivä ja ainakin Kotikadun näyttelijöitä ja joitain juontajia on vieraillu mm. Lapin radiossa ja Sampparissa. Huomenna olis joulun avaus Napapiirillä, mutta sinne emme ehkä mene. Ei siellä näe mitään kun väkeä on älyttömästi. Samat systeemit siellä kummiskin on kuin viimeksikin, vaikka nyt olis ne Naganon olympialaisten maskotit ainoana Suomen vierailunaan siellä. Toisaalta kiinnostaisi Haaparannan Ikean vierailukin, jos saan kaveria.

Ahaa, ruoka saapui. Täytyypä yrittää saada jotain pysymään sisälläkin.

Kuulumisia.

2006-11-20T20:44:00.000+02:00

Taas tuli yrjö. Toinen kerta.

Oli aivan kaamea nälkä ja pyysin miestä tuomaan roskaruokaa. Ahmin sen ja eiku yrjöämään. Hyvää tosin oli, harmi vaan. Aloin muuten ihmetellä että miten joku voi sairastaa bulimiaa. Musta ei kyllä olis siihen. Mulla tulee yrjö aina tosi voimalla. Tuntuu kuin pyörtyis siihen paikkaan, huimaa. Verisuonet nousee pintaan kasvoissa ja kasvot näyttää ihan kuin pakkanen olis koetellu.

Lauantaina aamulla oli tosi hyvä olo. Tuntui jo että oonko mä ees raskaana. Se on muuten jännä, miten tulee sellainen olo heti kun on hyvä olo. Illalla ja yöllä (!) se yökötysolo taas palasi. Onneksi vasta illalla. Tein meinaan noin 5 litraa lanttulaatikkoa lauantaina. Parhaimmalla ohjeella mitä on. Tervetuloa Kate syömään jouluna meille, jos oot YT:llä päin!!

Sunnuntaina kävin kaupungilla. Täytyi ostaa kummipojalle ne lahjat, jos mennään ens viikonloppuna kotipuolessa käymään. Säästyy postikulut. Löysin itseni H&M:n mammaosastolta ja löysin sieltä kivan mustan "babydoll"-tyylisen neuleen sekä mustan paitapuseron mikä vielä on vähän suuri. Housujakin kattoin, mutta en vielä osta, kun farkut mahtuu jalkaan, vaikka nappia täytyykin pitää auki.

Mulla tulee "maha" nopeasti. Niin tuli Meankin aikaan. Tämä johtuu siitä, että mulla on hieman ylipainoa ja varsinkin vatsan tienoilla (tämän raskauden jälkeen ei enää oo, lupaa hän). Tuntuu kuin kohtu on työntänyt kaikki sisuskalut ylös kurkkuun. Vatsa on jo melko pullea.

Torstaina on eessä teatteri. Marilyn-musikaalia menen innolla katsomaan. Melko paljon sitä on kehuttu, varsinkin Marilynin esittäjää, muut jäävät varjoon. Kuka nyt ei Marilynin varjoon jäisi?

Isosisko.

2006-11-17T11:03:00.000+02:00

Tänä aamuna puettaessani Meaa, Mea silitti hienon varovasti mun mahaa ja sanoi, että mä silitin vauvaa.

7rv + 5 päivää, sanoi neuvolatäti.

2006-11-16T10:55:00.000+02:00

Soitin neuvolaan. Sain ajan ekalle käynnille 4. joulukuuta klo 8. Hyvä laittaa tännekin se ylös, että varmasti muistaa. Se laski alustavasti lasketun ajan 30. kesäkuuta 2007.

Aamulla tuli pissan mukana pyyhittäessä hieman ruskeahkon punaista töhnää. Se sai mut soittamaan neuvolaan. Mielessä kalvaa yksi kohdunulkoinen raskaus, jonka johdosta on enää yksi munanjohdin tallella. Sanoivat, että se töhnä on aivan normaalia.

Yritin saada yksityiseltä aikaa ultraukseen, jossa saisi varmasti tietää että tällä kertaa ollaan oikeassa paikassa eikä siellä jäljelle jääneessä putkessa. Mutta seuraava aika oli 12.joulukuuta, joten päätin, että sitä ennen kyllä ehtii "pahin" tapahtua. Jos on tapahtuakseen. Yleensä kohdunulkoinen raskaus ei uusiudu. Sitä kokemusta en toivo kenellekään.

Koko ajan on hirveä etova olo. Ei tämmöstä oloa ollut aiemmassa raskaudessa. Tekis mieli oksentaa, mutta ei silti. Kauhea nälkä, vatsa kurisee. Mutta sitten kun syöt "normaalin" annoksen, mitä yleensäkin olet syönyt, tulet aivan ähkyyn. Ja puolen tunnin päästä on taas ähky. Otin suolakeksipaketin tänään töihin, kun iltapäivällä alkaa heikottaa ja nälättää, se oksettaa entistä enemmän.

Mea pissasi viime yönä sänkyyn. Yöllä vaihdettiin housut ja se tuli meidän väliin nukkumaan. Koitin sänkyä ja se tuntui kuivalta, mutta aamulla totuus paljastui. Meni kaikki petaria myöten pesuun. Onneksi patja säästyi, kun oli petarin ja patjan välissä Ikeasta ostettu suojalakana.
Muutenkin aamu oli Mealla oikein ikävä. Sitä oli eilen omien sanojen mukaan joku poika heittänyt jääpalalla ja osunut aivan vasemman silmän alle. Nyt siinä oli sini-punainen jälki, ei kovin prinsessainen olo. No, eilen käteen laitettu Ariel-tatuointi varmaan pelastaa päivän.

Nyt täytyy lähteä syömään, muuten tulee yrjö.

********************************
Olento: Yökötys, tylsistynyt.
Mielihalu: hapankorppu purjon viipaleilla, näkkäri suolakurkulla.

Yrjötys.

2006-11-14T17:25:00.000+02:00

Voi yrjötys sentään. Koko ajan on etova olo päällä ja eilen tuli eka oksennus. Tosin heti kun aamulla ylös pääsin, tyhjästä vatsasta. Eli se oli pelkkää yökötystä ja kouristusoksennusta.

Mean odotuksen aikoihin tulleet yrjöt voi laskea yhdellä kädellä. Yhden muistan, kun piti autosta vielä lähteä yrjöämään kun töihin lähti. Toinen tuli synnytyslaitoksella, mikä on kuulemma normaalia.

Tampereen yliopistollisen sairaalan naistenklinikan ylilääkäri Pertti Kirkinen kertoo, että normaalirajoissa olevaa raskausajan pahoinvointia esiintyy noin 60-70 prosentilla äideistä. Useimmiten pahoinvointia on raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana.
Kirkisen mukaan tarkkaa syytä pahoinvointiin ei tiedetä, vaikka asiaa on tutkittu paljon.
Voimakas raskaus pahoinvointi johtaa kuivumiseen ja tietynlaiseen myrkytystilaan. Kirkisen mukaan sairaalaan asti pahoinvoivista äideistä päätyy vain pari prosenttia.
- Jostain tuntemattomasta syystä pahoinvointia on usein aamusta, silloin kannattaa ottaa pieniä neste- ja ruokamääriä jo ennen vuoteesta ylösnousua. Pieniä aterioita kannattaa syödä pitkin päivää, kertoo Kirkinen.

Vanhan kansan uskomusten mukaan, jos äidillä on raskaudessa pahoinvointia, syntyy tyttö.

Isosisko.

2006-11-09T19:47:00.000+02:00

Mealta kysyttiin useasti haluaako hän isosiskoksi. Joo. Oli vastaus. Sanottiin, että vauva on sitten äidin sylissä paljon. Eikä. Mä olen siinä. Sen kummemmin asiaa ei otettu puheeksi. Ei siis kerrottu että meille nyt tulee se vauva ja sinusta tulee isosisko.

Sitten yhtenä päivänä hoitotäti kysyi multa, että tuleeko teille vauva. Minä olin aivan yllättynyt, etten tiennyt mitä muuta vastata kuin että joo. Mutta se on vielä niin alussa. Se siihen, että kun tuo Mea on kertonut kaikille (!) että teille tulee vauva. Kivaa. Mitä jos sattuu jotain?

Seuraavana päivänä toinen hoitotäti kysyi samaa. Sanoin, että joo tulee, ensikesänä vasta, eli tosi alussa ollaan.

------------------
Seuraavassa Mean synnytysjuttua..

Mea on siis meidän ainokainen tällä hetkellä. Mea syntyi huhtikuussa 2003. Läheltä meni ettei tullut syntymäpäiväksi 20.04.2003. Mutta Mea syntyi laskettuna päivänään, eli pitkäperjantaina. Tosin päivä ei ollut liian "pitkän" tuntuinen, onneksi. Eli synnytys kesti sellaset 8 tuntia. Sairaalassa olin jo 4 senttiä auki, mutta sitten pienen takapakin jälkeen kohdunsuu sulkeutui 8 senttiin, josta tilanteesta Mea syntyi. Imukuppisynnytys on synnytysmuotona. Aika ikävän tuntuista, varsinkin kun imukuppi irtosi noin kolme kertaa ja kaksi kätilöä painoa vatsan päältä. Vastaanottamassa oli kätilön lisäksi päivystävä lääkäri ja lastenlääkäri. Mitään traumaa synnytyksestä ei jäänyt ja mulla kipukynnyskin on niin suuri, että selvisin ilokaasulla ja aquarakkuloilla ja kipulääkkeellä. Sanottiin vain ohjeeksi, että seuraava lapsi ei saa olla näin iso, joka alateitse syntyy. Mea painoi 3930g ja oli jäädä vielä olkapäistäkin kiinni. Mä olen aina sanonut, että mulla on tasapaksu lantio, ei mitään kaarevaa kaunista naisenvartaloa, pökkelö mikä pökkelö. Enemmän traumaa aiheutti synnytyksen jälkeen. Mea joutui sinivalohoitoon bilirubiinin vuoksi. (Vastasyntyneen keltaisuus johtuu veren liian korkeasta bilirubiinitasosta. Bilirubiini on keltaista pigmenttiä, jota muodostuu vanhojen punasolujen hajotessa. Normaalisti maksa hajottaa bilirubiinin ja se poistuu elimistöstä. Vastasyntyneellä bilirubiinia hajottava entsyymi ei kuitenkaan toimi täydellisesti ja niinpä hän saattaa muutaman ensimmäisen päivän aikana kellastua.) Eli siellä joutui pötköttelemään koko vierihoitoajan. Tuotiin vaan rinnalle syömään. Muut äitit sai hoitaa omaansa vieressään, jopa nukkua öitä vauvansa kanssa. Mä en. Sitten yhtenä päivänä vaan sanotaan, että te lähette nyt kotiin. Mitä. Me. Kotiin. Apua. Apua. No, hyvin se meni. Käytiin kerran tarkistuskäynnillä sairaalassa keltaisuuden vuoksi, ja tutustuttiin sitten kotona paremmin. Mutta kaiken kaikkiaan vähän huonosti hoidettu tuo vauvan sinivalohoito ja äidin tutustuminen vauvaan.

Keltaisuudesta voit lukea lisää Imetystukilistalta.

Raskaustesti.

2006-11-05T18:49:00.000+02:00

Teimme raskaustestin lokakuun lopussa. Kuukautiset oli myöhässä noin viikon verran. Viiva oli heikko. Uudestaan teimme marraskuun alkupäivinä. Se näytti vahvaa viivaa. Oman laskutaidon mukaan laskettu aika olisi kesä-heinäkuun vaihteessa.

Tästä odotusajasta kertoo tämä blogi, joka toivomme mukaan päätyy terveeseen vauvaan. Sitten tämä blogi sulkeutuu.

Tervetuloa mukaan!